Vein juuri tytön isälleen. Olo on aina sen jälkeen tyhjä. Varsinkin nyt kun sain pitää hänet kolme viikkoa yhteen menoon. Onneksi on kyse vain muutamasta päivästä ja Pupu tulee takaisin kotiin.
Kahden perheen väliä kulkevia lapsia on nykyään paljon, aivan liian paljon. Usein koen huonoa omatuntoa siitä, miksi en voinut tarjota lapselleni ehjää kotia. Toisaalta tämä tilanne lienee parempi kuin että hän eläisi rakkaudettomassa, riitaisessa kodissa. Joskus ero tuntuu olevan ainoa oikea ratkaisu. Omalla kohdallani olen varma siitä, että ratkaisu oli täysin oikea. Vielä kolmen vuoden jälkeenkin saan muistutuksia siitä, millaista elämäni oli entisessä liitossani. Narsismi tuntuu olevan ylitsepääsemätön sairaus.
Elämässäni on nyt kuitenkin muuten kaikki hyvin. Kiitos lähimmille. Live, love & laugh
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti