Minun ja Mikaelin yhteinen kannanotto

Maailma kuuluu kaikille

Turussa marssittiin rasismia vastaan lauantaina 20.11.2010. Tapahtuma sai paljon huomiota jo

etukäteen siihen kohdistuneiden uhkausten vuoksi. Kadunvarrella ja toritapahtumassa kuullut

rasistiset kommentit, mm. ”Rasismi on ratkaisu”, kertovat siitä, että tapahtumalle oli tarvetta.

Olemme huolissamme asenteiden kovenemisesta ja oikeistoradikalismin kasvusta.

Taloudellinen epävarmuus lisää pelkoa ja katkeruutta yhteiskuntaa kohtaan. Pahan olon tunne

kanavoituu kielteisenä suhtautumisena maahanmuuttajia ja muita vähemmistöryhmiä kohtaan.

Erilaisuus on helppo syntipukki.

Jokaisen ihmisen tulee saada tasa-arvoista kohtelua sukupuoleen, rotuun, uskontoon tai

seksuaalisuuntaumiseen katsomatta. Syrjintää ja ihmisvihaa ei voi koskaan hyväksyä. Tasa-

arvoisessa yhteiskunnassa kenenkään ei tarvitse kokea olevansa vähemmän arvokas kuin toinen.

Kaikilla tulee olla samat mahdollisuudet, samat oikeudet ja velvollisuudet.

Yhteiskunnassa tarvitaan moraalinen ryhtiliike suvaitsemattomuutta vastaan. Rasismin

vastainen mielenosoitus oli tuollainen solidaarisuuden ilmaus. Osoittamalla julkisesti mieltä

halusimme viestittää, että rasismilla ei ole tilaa Turussa: ei kouluissa, ei työpaikoilla eikä

katukuvassa.

Maailma kuuluu kaikille.

Mikael Hiltunen (sd) ja Taru Pätäri (sd)

Kysymys

Eilen oli joukko nuoria vihaisia miehiä huutelemassa asiattomuuksia rasisimin vastaisessa toritapahtumassa. Joukko oli pieni, ei siis verrattavissa toiseen ryhmään jotka haluavat maailman kuuluvan kaikille.

Mieleen jäi yksi huudahdus tuosta skinijoukosta "Rasisimi on ratkaisu". Esitänkin nyt avoimen kysymyksen "Mihin rasismi on ratkaisu?" Itse en millään keksi vastausta tuohon. Voisiko joku kertoa? Tosin luulen, että en saa yhtään asiallista vastausta saatikka perusteltua sellaista. Ei voi ymmärtää....

Eilinen lapsen oikeuksien päivä nosti esiin myös kysymyksen siitä, miltä näiden nuorten vanhemmista tuntuu kun lapsi käyttäytyy em tavalla. Tuskin ovat ylpeitä nähdessään lapsensa kuvan skinijoukossa Turun Sanomissa. tai jos ovat, niin silloin on joku mennyt pahasti pieleen jo toisessa sukupolvessa.

Rauhaisaa sunnuntaita.
Taru

Tänään, 20.11.2010

Tänään, marraskuun 20. päivä vietetään lapsen oikeuksien päivää. Tänään on hyvä päivä kerrata lapsen oikeuksien julistuksen periaatteet. Periaatteet, jotka meidän tulisi muistaa jokainen päivä.

YK:n lapsen oikeuksien julistuksen neljäs periaate ohjeistaa, että lapsi tarvitsee rakkautta ja ymmärrystä kasvaakseen tasapainoiseksi yksilöksi. Kuudes periaate sanoo, että lapsen tulee saada tuntea hellyyttä sekä moraalista ja siveellistä turvallisuutta.

Näillä eväillä meidän aikuisten tulisi toimia. Meidän tulee olla lasten tukena ja turvana ja suojella heitä.

Lapsen oikeuksien kymmenes periaate on asiakirjan kultainen sääntö. Se kuuluu seuraavasti:
"Laste tulee suojella sellaisilta toiminnoilta, jotka saattavat kasvattaa hänessä taipumusta rodulliseen, uskonnolliseen tai muunlaiseen syrjintään. Hänet on kasvatettava ymmärtämykseen, suvaitsevaisuuteen, kansojen välisen ystävyyden, rauhan ja yleismaailmallisuuden hengessä."

Hyvät ystävät, tässä on meillä aikuisilla tuhannen taalan paikka. Omalla esimerkillämme on suuri merkitys sille, miten lapsemme tulevat toimimaan. Annetaan lasten kasvaa suvaitsevaisuuden siipien alla. Annetaan heille keinoja oppia ymmrtämää muuttuvaa maailmaa. Annetaan heille oikeaa tietoa asioista. Annetaan heidän kasvaa ilman ennakkoluuloja.
Annetaan lapsille mahdollisuus rakentaa tulevaisuudesta hyvä, tasa-arvoinen maailma; maailma missä kaikilla olisi hyvä.

Isänpäivänä

Monessa talossa on jo aamiainen lahjoineen kannettu isälle sänkyyn. Päivä on mukavaa yhdessäoloa; syödään hyvin ja ehkä tehdään jotain isälle mieluista puuhaa. Kuulostaa idylliseltä, eikö?

Kaikilla ei näin kuitenkaan ole. Useat isät joutuvat viettämään päivän näkemättä lapsiaan huoltajuuskiistojen/vaikeiden erojen vuoksi. Isyys ei katoa, vaikka lapset eivät olisikaan päivittäisessä elämässä.

Joku toinen ei taas halua nähdä lapsiaan vaan on irtisanonut isäsuhteen lapsiin. Väitän, että tällaisena päivänä sekä isä että lapsi kärsii.

Sitten on ne yksinäiset miehet. Elämä on ehkä heittänyt liikaa vastoinkäymisiä tielle ja on tullut pudottua. Se, että on pudonnut ei tarkoita että ihmisen arvo olisi lakannut.

Tunteita nostattava päivä. Toisille juhlapäivä, toisille murheen päivä, joillekin normipäivä. Muistetaan kuitenkin, että aurinko nousee huomennakin.