Elämäni on ollut melkoisten muutosten aikaa viimeiset kolme vuotta. Aikaan mahtuu avioero, oikeudenkäyntejä, yksinhuoltajuus, työtehtävien vaihto, politikoinnin aloittaminen ja uusioperhe. Niistä on nyt selvitty, kunnialla kai =)
Lisää muutoksia on kuitenkin tulossa. Kaupungin kouluverkkoselvityksen jälkeen oma työpaikkani Snellmanin koulu tullaan lakkauttamaan tämän kevätlukukauden jälkeen. Koulun lakkautus koskee 76 oppilasta ja kolmea opettajaa. Osa oppilaista siirtyy ns.pääkouluun Topeliukseen, mutta osa vielä miettii mikä olisi sopiva tuleva koulu. Kähäri näyttää vetävän hyvin. Pienet koulut siis houkuttelevat. Hektisessä maailmassa kaivataan lapsille turvallisia pieniä yksiköitä, joissa jokainen aikuinen tuntee lapsen nimeltä. Halutaan antaa lapselle aikaa olla lapsi.
Onko suurien yksiköiden rakentaminen siis järkevää? Ihanteellisin olisi mielestäni 2-portainen alakoulu. Oppilaita himpun verran yli 200. Jokaisella luokka-asteella olisi rinnakkaisluokka. Se mahdollisttaisi opettajapari-työskentelyn.
Vaikka hehkutinkin pienten yksiköiden puolesta, niin liian pienet yksiköt eivät ole parhaita mahdollisia paikkoja. Vuosia yhdysluokkia opettaneena tiedän, ettei opetus kahdelle eri luokka-asteelle voi olla yhtä "tehokasta" kuin yhdelle. Tänään esim fyken tunnilla piti pystyä opettamaan viitosille auringon rakenne ja kuutosille samaan aikaan akut ja patterit...hmmmh.....Toinen porukka jää väkisinkin aina vähemmälle huomiolle, ei hyvä.
Omaa sijoituspaikkaani en vielä tiedä. Muutosta siis pukkaa. Fyysisen paikan lisäksi työyhteisö vaihtuu. Se jännittää eniten. Mietin ihan kuin omat koulua vaihtavat oppilaani; millaisia uusia kavereita saan, ystävystynkö kenenkään kanssa, onko uuden koulun tavat ihan erit kuin entisen jne.
Työpaikan vaihto on tutkitusti yksi suurimpia stressitekijöitä. Tulee paljon uusia asioita ja ihmisiä yhdellä rysäyksellä. Olen kuitenkin positiivisella mielellä vaihdon suhteen. Työpaikan vaihto voi olla myös piristävä vaihtoehto. Uuteen paikkaan siirtyessä pysyy "hereillä". Uskon, että siitä voi saada uusia ideoita ja uusi työyhteisö voi tuoda paljonkin jotain mukavaa elämään.
Vaikka tulenkin kaipaamaan työkavereita Snellusta, niin uskon että saan myös uusia mukavia sellaisia. Kaikella lienee tarkoituksensa.
Toukokuussa mie pakkaan tavarat laatikoihin ja lähen otta kirkhaana ethenpäin.
tiistai 19. tammikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti