Syyllisiä vai ratkaisuja oppimistulosten ”romahtamiseen”

 Oppimistulos -keskustelu; syyllisiä vai ratkaisuja

 

Keskustelu oppimistulosten ”romahtamisesta” käy kiivaana. Sen suurin tavoite näyttää olevan syyllisten etsiminen ilman ratkaisukeskeistä otetta mitä juuri nyt tarvittaisiin.

Asiaan ei löydy yksiselitteistä ratkaisua, vaan ilmiö on monitahoinen. Yhteiskuntamme on muuttunut nopeasti sitten vuosituhannen alun jälkeen. Niin väestörakenne kuin yhdyskuntarakenne on täysin toinen kuin mihin koulutusjärjestelmämme perustuu. Vaikka suomalainen opettajankoulutus ja opetuksen kehittäminen kansallisesti on osaavaa ja huippuluokkaa, niin nuo edellä mainitut muutokset näkyvät voimakkaasti kouluissa ja oppilaitoksissa. Koulutusjärjestelmässämme on ennakoitu muuttuva globaali maailma ja sen tuomat haasteet ja myös edut. Ennakointi olisi tullut kuitenkin aloittaa jo aiemmin ja uusien mallien käyttöönoton nopeampi tempoista.

Väestörakenteemme on muuttunut ja se on tuonut mukanaan uusia tarpeita. Vaikka meillä on vahvaa tietoa esimerkiksi kotouttamisesta ja S2 -kielen opetuksesta, niin resurssit eivät ole täysin seuranneet tarpeita. Tähän tulee panostaa jatkossa ja hakea uusia toimintamalleja, jotta jokainen suomalaisen koulutusjärjestelmän läpikäynyt saavuttaa opetussuunnitelman tavoitteet edes minimihyvän tasoisesti.

Yhdyskuntarakenne segregaatioineen määrittää myös voimakkaasti oppimistulosten muodostumista. Positiivinen diskriminaatio on resurssien jaossa merkittävässä osassa. Tasa-arvoa ei ole se, että kaikilla on samat resurssit vaan tasa-arvon tuottaa se, että jokaisella on mahdollisuus tarvitsemaansa tukeen varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle.

On myös tunnistettava, että meillä on suuria kuntakohtaisia eroja niin resurssien jaossa kuin niiden tarkoituksenmukaisesta käytöstä. Tämä näkyy mm. kolmiportaisen tuen kohdalla hyvin kirjavina toteutumisina. Tähän tarvitaan selkeämpää valtakunnallista ohjeistusta ja normitusta.

Yksittäinen koulu tai opettaja ei ratkaise tätä keskustelua oppimistuloksista, vaikka sitä päivittäin jokaisessa opinahjossa mietitään. On kuitenkin kuultava kentän ääntä opettajista koulun johtoon, sillä siellä on se konkreettinen ajanmukainen tieto. 

Asia on laaja yhteiskunnallinen ilmiö digitalisaation, alueellisen eriytymisen ja talouden näkökulmasta. Syyllisten etsimisen sijaan on paneuduttava juurisyihin ja lähteä ratkomaan asiaa valtakunnallisesti yhdessä osaavien kasvatusalan ammattilaisten kanssa.

Turku ja talousarvio vuodelle 2023

 

Tämän vuoden talousarvion lähtökohta on historiallinen siitä nähden että sote-uudistus astuu viimein voimaan. Toisaalta taas kaikkea muuta kuin historiallinen siitä lähtökohdasta, että nyt prosessi on samanlainen kuin viime vuonna, mutta hyvin erilainen kuin aiemmin. Katsomme kokonaisuutta. Tosin haastetta tuo se, että sote-uudistuksen myötä kuntien tulot mutta myös menot tulevat puolittumaan . Me emme tiedä miten tämä todellisuudessa tulee näyttäytymään Turun taloudessa

Mutta sen me tiedämme, että kasvatus -ja opetus tulee olemaan suurin palvelualueemme ja sosiaalidemokraattinen ryhmä on erittäin iloinen siitä että vaikka menot tulevat kasvamaan niin talousarvioneuvotteluissa päädyttiin esitykseemme, että sopeuttaminen ei tule kohdistumaan lasten ja nuorten kanssa tehtävään työhön. Ryhmäkokojen kasvusta ei puhuta vaan siitä että sopeuttaminen tulee löytää erilaisista hankinnoista ja palveluproseseista. Lasten ja nuorten hyvinvointiin tulee panostaa, sillä me teemme itse asiassa päätöksiä heille ja heitä varten.
Investoinneista tulee keskustella jokaisesta omana prosessina ja pohtia niiden tarpeellisuutta ja kiireellisyysjärjestyksessä.

Yksi tärkeimmistä tulevaisuuden investoinneista on Tiedepuiston kärkihanke, minkä myötä meille tulee rakentumaan ammatillisen koulutuksen kampus ja saamme jättää hyvästit jo Aninkaisten mäen talolle mikä ei vastaa enää ammatillisen koulutuksen vaatimuksia.
Kiinteistönhuolto on avain asemassa siihen että tilat pysyvät kunnossa ja päiväkotien ja koulujen kiinteistönhuolto sidotaan tiiviimmin käyttäjäntarpeisiin ja meidän ryhmämme näkee että yhtenä konkreettisena toimenpiteenä on takaisin ns talonmiesmalliin siirtyminen. Tällöin välitämme tiloista, tällöin välitämme kaikista niissä työskentelevistä ihmisistä.

Kaupunki kaipaa elinvoimaisuutta, mikä tarkoittaa siis tuloja ja työtä.
Tavoitteemme sillä sektorilla on se, että lupapalveluja ja kaavoitusta tullaan sujuvoittamaan, sähköisiä palveluja kehittää ja hakemusten käsittelyaikaa pitää saada merkittävästi lyhennettyä. Kaikkiaan digitaalisaatiolla tulee edistää näiden palvelujen osalta ja näin saadaan aikaan merkittäviä säästöjä, lisäätuloja eikä leikata perustoimintoja.

Sd -ryhmä haluaa tämänkin talousarvion ja suunnitelmakauden myötä edistää hankkeita jotka tuovat työtä, elinvoimaa ja verotuloja talousalueellamme.

Koulun ongelma vai ongelman näkyminen koulussa?

Mediassa on viikoittain keskustelua koulun haasteista. Esillä on asioita inkluusion epäonnistumisesta, ruuan riittämättömyydestä, luku- ja matemaattisten aineiden tason laskusta, väkivallasta huumeiden välittämiseen.

Jos pysähdymme oikeasti katsomaan näitä ikäviä ilmiöitä, niin huomaamme että emme oikeastaan puhu koulun haasteista vaan isoista yhteiskunnallisista ongelmista, joita yksi hallintokunta, kasvatus ja opetus, ei voi eikä pysty ratkaisemaan.

Suomessa on edelleen hyvin koulutetut opettajat ja oppilashuoltohenkilöstö. 
Tämä nousee aina esille kun saamme vieraita muualta Euroopasta. Koulun ensisijainen tehtävä on opettaa ja kasvattaa. Tätä työtä tukee tuo edellämainittu oppilashuollon henkilöstö.

Yhteiskunnan muutos on ollut merkittävä viimeisen vuosikymmenen aikana. Toimintakulttuurin muutos on ollut merkittävä ja ihmisten haasteet ja ongelmat ovat moninaisia tämän muutoksen myötä. Ei voida vetää yksisuuntaisia päätelmiä miksi joku on vaarassa syrjäytyä, miksi oppiminen ei suju tai mistä syntyy epätoivottu käytös.

Kun puhutaan koulu haasteista, niin silloin puhutaan oikeastaan yhteiskunnan haasteista. Meidän tulee katsoa koulusta ulospäin ja miettiä esimerkiksi onko perheiden tuki ajan tasalla, miten kotouttaminen on onnistunut, onko tuen portaisiin  resurssoitu kunnolla, miten sosiaalipalvelut ja poliisin toiminta on kohdennettu ja mihin katosi yhteisöllisyys. Ongelmat eivät korjaannu tukipapereita rustaamalla vuosittain vaan moniammatilliset  ratkaisukeskeiset toimintamallit ovat keskiössä, kun apua tarvitaan. 

Koulussa näkyvät ongelmat eivät poistu ennen kuin niiden takana oleviin ilmiöihin puututaan poikkihallinnollisesti. Asiaa auttaa suuresti myös se, kun koulu ja koti jakavat kasvatusvastuuta yhdessä ja yhteisöllisesti. Yhteisöllisyys on toisten tukemista, ymmärtämistä että kenen tahansa pelastusrengas voi joskus puhjeta oli se kuinka iso hyvänsä. Silloin tarvitaan tukea, ei itsensä nostamista painamalla muita. Ei ole häpeä, jos elämässä on epätoivottava vaihe.

Toki koulun tulee myös muuttua ja pysyä ajan tuomien vaatimusten mukana. Tämä muutos on kuitenkin ollut koko ajan käynnissä, sillä siellä muutokset näkyvät ensimmäisenä. Koulu ei ole kuitenkaan se ainoa toimija, mikä voi kääntää suunnan vaan se vaatii yhdessä tekemistä, sopimista ja rajojen hakemista sekä niistä kiinni pitämistä.

Toinen osavuosikatsaus valtuustossa 19.9.22

 

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, turkulaiset

 

Toinen osavuosikatsaus näyttää meille, että vuoden 2022 toiminnan tavoitteiden saavuttaminen on edelleen haasteellista. Haasteen tuovat niin Covid-19 pandemian jatkuminen ja maailmanpoliittinen tilanne kustannusnousuineen. Suhdannevaihtelut tuovat epävarmuutta maailmanlaajuisesti.

Meillä täällä Turussa nuo vaikutukset näkyvät mm. perhe- ja sosiaalipalveluissa neuvolan, koulu- ja opiskeluterveydenhuollon sekä oppilashuollon tarkastus- ja hoitovelkana, henkilöstön saatavuusongelmissa ja työn painottumisen edelleen infektion ehkäisyyn. On kuitenkin mainittava, että hoito- ja tarkastusvelkaa on lähdetty purkamaan vuoden 2022 aikana ja terveysasemien hoitoon pääsyn parantamisen toimenpideohjelma on edennyt tavoitteiden mukaisesti. Nämä ovat asioita, joiden edistymistä ja edistämistä tulee edelleen seurata ja mahdollistaa.

Kasvatuksen ja opetuksen toimialalla yhtenä näkyvänä kulueränä ovat sisäiset tilavuokrat. Ne tulevat ylittämään talousarvion ennustetulla 1,45 milj. euron suuruudella. Tämä johtuu suurelta osin eri väistötilahankkeiden kuluista varsinaisten rakennusten huonon kunnon vuoksi. Asianmukaiset terveet tilat tulee saada käyttöön mahdollisimman pian, siksi investoinnit ovat tarpeellisia. Olisi hienoa, jos toimialan rahoitus voitaisiin tulevaisuudessa käyttää seinien sijaan varsinaiseen toimintaan.

Lainakannan kokonaisvelan arvioidaan olevan n. 922 miljoonaa euroa, kun se vuoden 2021 tilinpäätöksessä oli 796 miljoonaa euroa.  Tämä tarkoittaa 126 miljoonan euron kasvua edelliseen vuoteen. Ilman velkaa emme tosin saa toteutettua tärkeitä investointeja tai kaupungin yhtiöiden hankkeita, mutta seuraavaa talousarviota tehtäessä on oltava realisti ja ymmärtää talouden reunat. Pelkällä velkarahalla emme voi elää, vaan talous on tasapainotettava kulujen ja tuottojen suhteen.

 

 

Avoin keskustelu päihdetyöstä käyttöhuoneiden rinnalle

Viime päivinä on puhuttanut huumeiden käyttöhuoneiden perustaminen Suomeen ja nyt myös turkulaiset valtuutetut ovat aktivoituneet asian tiimoilta.

On totta, että tutkimusten mukaan valvotut huumeiden käyttöhuoneet vähentävät erilaisia riskejä niin käyttäjien kuin ympäristön osalta. Asiaa tulee kuitenkin tarkasti miettiä molempien em osalta. Käyttöhuoneiden sijainti ja saavutettavuus on oleellista, mutta ympäristö on huomioitava. Sijainti ei voi olla ympäristöä rasittavaa eli esim pääkirjaston  vessan ongelmat eivät saa siirtyä sellaisenaan toisaalle, mihin ne eivät toki myöskään kuulu.

Päihderiippuvaisuus on sairaus ja vaatii hoitoa, kuten muutkin sairaudet. Osa parantuu, mutta osaa ei voida pelastaa kuten on muidenkin sairauksien kohdalla. Pelkkä käyttöhuone sellaisenaan ei korjaa asioita vaan mikäli niihin päädytään, niin käyttöhuoneiden täytyy olla selkeä osa päihdepalveluja. Niissä tulee olla saatavilla apua ja mahdollisuus vieroitukseen/muuhun hoitoon hakeutumiseen. Myös asumis- ja muut tukipalvelut tulee huomioida. 

Ei liene tarkoitus, että käyttöhuone toimii pelkkänä huumeiden käytön mahdollistajana, vaan niissä huomioidaan yksilön edun rinnalla yhteiskunnan etu.
Huume - ja muut päihderiippuvuudet maksavat inhimillisen kärsimyksen rinnalla yhteiskunnalle yli miljardin kaikkine suorina ja välillisin kustannuksin. Käyttöhuoneiden tavoitteena tulisi siis olla em haittojen vähentäminen. 

On myös tunnistettava ja tunnustettava, että näkyvä päihteiden käyttö on vain jäävuoren huippu. Päihdepalveluiden piiriin hakeutumista helpottaisi se, että riippuvuuden päältä riisuttaisiin häpeähuntu ja alettaisiin nähdä riippuvuudet hoidettavissa olevina sairauksina kuten monet aiemmin vaietut mielenterveyden haasteet.

Ei siis pelkästään mahdollisteta päihteiden käyttöä tarjolla olevilla tiloilla, vaan tarjotaan rinnalla  selkeää ohjausta avun piiriin.

Konserttitalosta musiikkitalon kautta takaisin konserttitaloon

 Alkuun haluan mainita, että nykyinen konserttitalo Aninkaistenmäessä ei täytä terveysturvallisia työolosuhteita. Niin katto kuin putkistot lattian alla vuotaa. Talossa työskentelee minullekin tuttuja henkilöitä ja toivon, että jokaisella olisi tässä kaupungissa asian- ja ajanmukainen työpaikka. Tämä kaikkineen on sen taustalla, että orkesteri ja muu henkilökunta  tarvitsee toisenlaisen tilan.

Oli selvää, että halpaa ratkaisua ei löydy. Minua helpotti ajatus kuitenkin siitä, että uutta taloa markkinoitiin Musiikkitalona, missä olisi erilaisia toimintoja useille musiikkityyleille. Näin jo mielessäni kuinka talo toisi harjoitusmahdollisuuksia ja tiloja musiikin aktiiviharrastajille ja opiskelijoille.

Suunnitelmien edetessä alkoi näyttämään siltä, että tuo muu unohtuu. Tein valtuustoaloitteen, missä esitin että Musiikkitalon tulee olla laajan käyttäjäjoukon käytettävissä em tavoin. Tällä hetkellä mm. osa musiikinopetuksesta tapahtuu huonoissa tiloissa Mestarinkadulla ja uusille tiloille olisi todellakin käyttöä. Aloitteen allekirjoitti yli puolet valtuutetuista, joten tämä oli myös enemmistön näkemys siitä miten 72 miljoonan euron investointi hyödyttäisi mahdollisimman isoa joukkoa turkulaisia.

Aloitteen vastaus kertoo kuitenkin yksiselitteisesti, että talosta ei löydy esitettyjä tiloja. Se, että tilassa voidaan järjestää tapahtumia ei korvaa kipeästi kaivattuja musiikin opetuksen puuttuvia tiloja, harrastajien harjoittelumahdollisuuksia eikä eri genrejen huomioimista.

Meille ei siis tule Musiikkkitaloa vaan meille tulee uusi konserttitalo, minkä toki työntekijät ovat ansainneet. Isojen investointien kohdalla tulisi kuitenkin miettiä tulevaisuutta ja monikäyttöisyyttä, sillä maailma muuttuu ja toiminnot seinien sisällä samaan aikaan.  Monikäyttöisyydellään ja synergiasta olisivat hyötyneet niin orkesteri kuin muut käyttäjät. Nyt mikään muu ei muuttune , kuin että paketti on päällisin puolin eri.

Uusi erityisopetusstrategia on tarpeellinen

Sari Anttila, PS, kirjoittaa TS 4.5.22, että  ”Turku alkaa laatia koko kaupungin kattavaa erityisopetusstrategiaa. Päätavoite on lisätä sekä integraatiota että inkluusiota.” 

Onneksi vain ensimmäinen lause pitää paikkansa. Turussa tullaan kasvatus-ja opetuslautakunnan päätöksen mukaan laatimaan uutta erityisopetusstrategiaa, jossa katsotaan niin lasten kuin opettajien kannalta uusia toimivia ratkaisuja sekä resurssien tehokasta käyttöä. Tällä hetkellä siinä on paljon puutteita ja aikansa eläneitä toimintamalleja. Koulun jos minkä on syytä kehittyä ja katsoa tulevaisuuteen sekä jakaa oikeaa tietoa disinformaation sijaan.

Samassa yhteydessä mietitään myös uusien rakentuvien monitoimitalojen toiminnallisia tavoitteita lähikouluperiaatteen toteutumiseksi. Tuki voi toteutua myös lähikoulussa, kun siellä on riittävästi resurssia eli aikuisia. Moniammatillisuus nousee tässä myös voimakkaasti esille, jolloin erityisopetuksen osaajat tukevat vahvasti oppilaan tuen toteutumista ja keskitetyn palvelun osaamista voidaan tuoda lähikouluihin.

On myös selvää, että osa lapsista tarvitsee edelleen keskitetyn palvelujen koulupaikkaa. Niitäkään ei siis olla ajamassa alas.

Anttilan esittämä väite, että tavoitteena on lisätä nykymuotoista inkluusiota ja integraatiota ei siis pidä paikkaansa, vaan malleja tullaan kehittämään nykyisiä toimivimmaksi. Lautakunnnan päätös on avoimesti luettavissa , mistä em asiat on tarkastettavissa enemmän disinformaation välttämiseksi. 

Päätöksessä lukee myös, että strategian valmistelussa osallistetaan asiantuntijat eli koulujen henkilökunta ja tehdään lapsivaikutusten arviointi. Tämä tarkoittaa sitä, että asiaa tarkastellaan laajasti ja yhtenä osiona on opettajan työkuorman jakautuminen oppilaan edun rinnalla. 

Tuen mallien tarkastelu tuo myös uutta näkökulmaa kirjoituksessa mainittuun segregaatioon, mikä ei kuitenkaan ole pelkän maahanmuuttopolitiikan ilmentymä kuten Anttila viittaa. Segregaatio on paljon laajempi  ilmiö, minkä vähentämiseen koulu on juuri paras paikka vaikuttaa.