maanantai 22. syyskuuta 2014

Telakan uusi nousu?

Turun telakan yrityskauppa on merkittävä ja erittäin hyvä uutinen koko Varsinais-Suomelle. Uuden osaomistajan myötä kahden uuden TUI-luokan risteilyaluksen rakentaminen varmistui ja tilausten arvo on lähes miljardi euroa. Työllisyysvaikutus on suoraan noin 10 000 henkilötyövuotta. Toiveena on, että työllisyysvaikutukset näkyisivät suoraan työttömien määrän vähenemisenä. Tämä ei tule olemaan kuitenkaan itsestäänselvyys, koska alihankkijoista ja heidän käyttämästään työvoimasta on tällä hetkellä vain 45 % suomalaisia. Yli puolet siis teetetään ulkomaisilla tekijöillä. Työperäinen maahanmuutto on sinällään hyvä asia, mutta telakan tapauksessa palkat kierrätetään kotimaan kautta ja näin ollen verotulot eivät jää Suomeen saatikka Varsinais-Suomeen. Valvontaa tulee tehostaa, jotta jokaisessa työpaikassa noudatetaan vallitsevia työehtosopimuksia. Pelkkä veronumeron tarkistus ei ole tuonut ongelmaan ratkaisua. Työn halpahinnoitteluun ollaan hiljaisesti tyydytty ja jostain syystä kukaan ei siihen uskalla puuttua. On aivan selviö, että mattojen asennus annetaan firmalle, joka teettää sen 10 euron tuntihintaan kuin vastaavalle kaikkia Suomen säännöksiä noudattavalle minimihintaan 17 eurolla. Näin ei kuitenkaan tulisi olla, koska kaikkia koskee samat lait, vastuut, oikeudet ja velvollisuudet. Tätä ei saa katsoa enää sormien välistä, vaan antaa telakalla työskenteleville heille kuuluva sovittu palkka ja arvostus. Vain työtä ja sen tekijää arvostamalla saadaan Suomen talous nousemaan. Teettämällä työt halpatyövoimalla tämä ei tule toteutumaan.

lauantai 6. syyskuuta 2014

Lastenvaunu -keskustelun sisältämä arvomaailma

Kokoomuslainen kansanedustaja kommentoi maahanmuuttajien tarvetta uusiin lastenvaunuihin. Osa kansasta paheksui rasismiperustein ja osa taas nyökytteli tyytyväisenä. Otsikoita syntyi. Eiköhän tässä keskustelussa ja arvottamisessa ole tärkeintä se, että tuen määrät ja ehdot ovat kaikille samat. Kenenkään ei kuulu saada enempää kuin toinen ja on tärkeää, ettei tukia nosteta väärin perustein oli syntyperä mikä tahansa. Tämä lastenvaunukeskustelu sisältää mielestä kuitenkin suuremman kysymyksen kuin yhden sosiaalietuuden myöntäminen. Lausunto sisältää kansanedustajan ja hänen edustamansa ryhmän ajatusmaailman siitä, että me emme kaikki ole tasa-arvoisia. Nouseeko seuraavaksi kysymys siitä, ketkä ovat oikeutettuja mihinkin palveluihin? Nouseeko yksityistäminen keinoksi ajaa rahavahvojen etuja? Jos rahaa löytyy, niin löytyy hoitoa ja muita palveluja. Ne muut ottakoon sen mitä on mahdollista saada ja jos on. Nouseeko seuraavaksi kysymys yleensä sosiaalietuuksien määrästä ja oikeudesta? Tarvitseeko työtön yksinhuoltaja lastenvaunuja? Tarvitseeko kaikkia kouluttaa, jos heillä ei ole varaa koulutusta itse hankkia? Onko alle 2500 euroa kuukaudessa ansaitseva oikeutettu samanarvoiseen elämään muiden enemmän ansaitsevien kanssa? Pelottaa myös eläkekeskustelu, mikäli se suunnataan samalla tavalla. Suunta on huolestuttava. Ei enää tätä. Piirun verran vasemmalla kiitos.

maanantai 1. syyskuuta 2014

Järkee vai ei?

On hyvä, että kehitellään ja innovoidaan uusia toimintatapoja. On terveellistä, että joudumme välillä muuttamaan toimintatapaamme ja ehkä jopa näkemään maailmaa uudesta näkökulmasta. Mutta uuden kehittelyssä on hyvä harkita ja tutkia ennen kuin vanha täysin hylätään. Tämä koskee erityisesti kunnan toimintamalleja. Turussa esimerkiksi on yhtiöitetty ja ulkoistettu kaupungin omia palveluja. Siinä ei ole todellakaan loppuun saakka mietitty "onko järkee vai ei". Tänään talouspalvelukeskuksen palvelut siirtyivät ulkopuolisen toimijan alle. Samalla hävisi mahdollisuus sähköposti- ja puheluyhteydenottoon. Jos et ole esimerkiksi saanut oikeaa summaa palkkaa, niin täytät portaalin kautta lomakkeen ja odottelet että joku tekisi asialle joskus jotain. Aiemmin riitti, että soitti palkanlaskentatiimin Mirjalle ja homma hoitui kahdessa minuutissa. Tästä uudesta systeemistä kaupunki nyt sitten maksaa reippaasti. Tosiasiassa vain rakenne on muuttunut; samat ihmiset ylityöllistettyinä painivat saman stressin alla. Surkuhupaisaa on myös ruokapalvelujen yhtiöittäminen. Aiemmin riitti, että kävit koulun keittiöön ilmoittamassa seuraavan viikon retkestä ja siihen tarvittavista eväistä. Nykyisin täytät lomakkeen, minkä rehtori allekirjoittaa ja lähettää sähköpostitse naapurikouluun. Muutamissa kouluissa siivous hoidetaan iltapäivä ja ilta-aikaan ulkopuolisen toimijan puolesta. Vatsatautiaikana rehtori täyttää lomakkeen jonkun lapsen oksentaessa lattialle, jotta se tulee siivotuksi ja oikein laskutettua. Järjetöntä, eikö. Eikö olisi aika luopua väkinäisestä tilaaja-tuottaja-mallista ja palata takaisin oikeaan kaupumgin omaan tuottavaan työhön. Turhat paperinpyörittelyt pois ja tehokasta työtä, ihmisten kesken.