Otsikoissa ovat viime päivinä olleet rinnakkain niin koulupudokkuus, vanhustenhoito kuin säästöt ja sopeuttamisohjelma.
On erittäin hyvä, että asiat nostetaan esille ja sopeuttamisohjelman tärkeimpänä tehtävänä on saada aikaan uusia toimivia palveluja. Toimivien palveluiden tulee olla asiakaslähtöisiä ja moniammatillisia.
Moniammatillisuus ja asiakaslähtöisyys ovat myös vanhuspuolen avainsanoja. Ei ole olemassa yhtä isoa joukkoa vanhuspalvelujen tarvitsijoita, vaan on yksilöitä erilaisine tarpeineen.
Tällä hetkellä kotihoidon työntekijät uupuvat, kun heille kasautuu asiakkaiksi ihmisiä, joiden palveluntarve on toista. Niin asiakas kuin työntekijä kärsii tilanteesta. Meillä on jo käytössä palvelutarvearviointi ja sen merkitystä tulee korostaa. Tarvitsemme välimuotoratkaisuja ja niitä täsmätoimia myös vanhuspalveluihin, tästä yhtenä esimerkkinä Kaarinassa hyvin toimiva perhehoitokylä.
Moniammatillisuus ei saa kuitenkaan tarkoittaa sitä, että pahimmillaan palavereissa istuu kymmenkunta virkamiestä, vaan yhteiset digitaaliset alustat tiedon jakamiseen tulee ottaa käyttöön niin työntekijöiden järkevän ajankäytön kuin talouden näkökulmasta.
Näiden niin inhimillistä kuin taloudellista säästöä tuovien uudistusten eteenpäin vieminen vaatii vain lujaa tahtoa ja johdonmukaista toimintaa kaupungin taholta.
Peruspalveluja tukevia palveluja tulee kehittää verkostomaisesti toimiviksi nopeiksi täsmäpalveluiksi. Niiden tavoitteena on vahvistaa perustason keinoja ja toimia ratkaisukeskeisesti ennen kuin päädytään raskaisiin ja kalliisiin toimenpiteisiin.
Tämä pätee niin perhe-kuin vanhuspalveluihin. Tällä hetkellä esimerkiksi koulupoissaoloihin on vaikea tarttua, sillä vaikka yleisesti luullaan niin poissaolot eivät yksinään välttämättä riitä lastensuojelun toimenpiteiden alkamiseen. Tähän tarvitaan niitä täsmätoimia, ennen kuin päädytään erittäin hintaviin kodin ulkopuolisiin sijoituksiin, kuten valitettavan usein tällä hetkellä vielä käy.
Meillä on jo olemassa olevia toimivia ratkaisuja Suomessa, joita voidaan hyödyntää ja suunta siihen näyttäisi jo olevan Turun kaupungissa. Kaupungin omien palveluiden käyttö ja kehittäminen on kustannustehokkaampaa ja työntekijöiden osaaminen pääsee esiin. Työskentely yhdessä kolmannen sektorin kanssa voisi olla myös ratkaisu puuttua nopeasti täsmätoimin koulupoissaoloihin. Näistä esimerkkeinä jo hyvää tekevät Icehearts ry, Vamos- projekti ja monet muut Varsinais-Suomen lastensuojelujärjestöt. Toimintaan tarvitaan ketteryyttä ja aitoa yhteistyötä toimijoiden kesken. Tästä hyötyy niin perheet kuin koulun aikuiset; opettaja voi keskittyä tällöin perustyöhönsä eli opettamiseen ja kasvattamiseen.
Tällä hetkellä kotihoidon työntekijät uupuvat, kun heille kasautuu asiakkaiksi ihmisiä, joiden palveluntarve on toista. Niin asiakas kuin työntekijä kärsii tilanteesta. Meillä on jo käytössä palvelutarvearviointi ja sen merkitystä tulee korostaa. Tarvitsemme välimuotoratkaisuja ja niitä täsmätoimia myös vanhuspalveluihin, tästä yhtenä esimerkkinä Kaarinassa hyvin toimiva perhehoitokylä.
Moniammatillisuus ei saa kuitenkaan tarkoittaa sitä, että pahimmillaan palavereissa istuu kymmenkunta virkamiestä, vaan yhteiset digitaaliset alustat tiedon jakamiseen tulee ottaa käyttöön niin työntekijöiden järkevän ajankäytön kuin talouden näkökulmasta.
Näiden niin inhimillistä kuin taloudellista säästöä tuovien uudistusten eteenpäin vieminen vaatii vain lujaa tahtoa ja johdonmukaista toimintaa kaupungin taholta.
