Lomautuksista vielä kerran...
Kuntataloudessa jaetaan tänä päivänä niukkuutta. Turun taloudessa tämä näkyy mm. eri palvelusektoreiden määrärahojen huomattavina leikkauksina. Tämä puolestaan aiheuttaa henkilöstön lomautuksia. Alkuperäisten päätösten mukaan lomautukset koskevat koko kaupungin henkilöstöä. Tämä taas tarkoittaa automaattisesti sitä, että lomautusten seuraukset näkyvät peruspalveluiden toteutumisessa. Negatiiviset vaikutukset eivät tule jäämään vain tähän lomautussyksyyn, vaan väitän että niillä on pitkäkestoisia seurauksia.
Taloustilanne tuntuu kuitenkin vaativan ko. ikävät toimenpiteet ja ne koskettavat jokaista kuntalaista ja kunnan työntekijää jollain tavoin.
Kun hallintokunnat suunnittelevat lomautusten toteuttamista ja niiden aikataulutusta, niin tulee ottaa huomioon tasapuolisuus eri henkilöstöryhmien välillä. Laki määrittää, onneksi, osaltaan lomautusten toteuttamista. Ketään ei voida lomauttaa vuosilomien aikana.
Ei edes opettajia, kuten tällä palstalla populistisesti 11.8.09 ehdotettiin.
Taru Pätäri
luokanopettaja
Turku
Taito- ja taideaineet takaisin !
Turun Sanomissa (16.10.08) olleessa huostaanotto-jutussa tuli esiin perheiden voimattomuus byrokratian edessä, ja kirjoittajavieras Ilkka Uusitalo toivoi lisää yhteisöllisyyttä kouluihin. Molemmat kirjoitukset nostivat esille tärkeän asian; paljon puhutaan, mutta kuka toimisi, mistä löytyy ratkaisumalleja.
Yhteiskuntamme jatkuvat säästötoimet ovat vaikeuttaneet perheiden avun saantia jo pitkään. Valitettavan usein käy niin, että apu jää saamatta resurssien puutteen vuoksi. Olemmeko tilanteessa, jossa on kyseessä rahat vai henki? Tosin ei ole tavoittelemisen arvoinen asia, että lapset saadaan terapiaan, vaan tavoitteena tulisi olla se, että terapiaa ei tarvita. Ennalta ehkäistään, ennen kuin on liian myöhäistä. Teknistyvä yhteiskunta luo erityiset tarpeet käsitellä lasten ja nuorten asioita. Erilaiset tiedotusvälineet tuottavat jatkuvasti suodattamatonta informaatiota, eikä nuorilla ole välttämättä keinoja erottaa faktaa ja fiktiota.
Ei auta, että koulujen taito- ja taideaineiden opetusta vähennetään jatkuvasti. Taidekasvatuksen merkitys myönnetään, ja sille annetaan julkisissa keskusteluissa ansaitsemansa arvo, mutta käytännön tasolla näin ei aina ole. Nykyiset opetussuunnitelmat ovat tiukkoja paketteja eivätkä ne juuri anna aikaa kiireettömyydelle, jota jokainen meistä tarvitsee.
Taito- ja taideaineiden opiskelu antaa monelle oppilaalle hyvän kanavan itseilmaisuun ja omien tunteiden käsittelyyn. Parempi lienee esimerkiksi laulaa, kirjoittaa, piirtää tai näytellä paha olo pois, kuin kohdistaa se muihin tai pitää sisällään. Toki taito- ja taideaineilla on muitakin tavoitteita, mutta lasten ja nuorten tunnekasvatus ei ole niistä vähäisin. Turvalliset kokemukset taidekasvatuksessa auttavat eläytymään eri tilanteisiin ja auttavat myös selviytymään sosiaalisissa tilanteissa myöhemmin elämässä; niin muiden kuin itsensä kanssa.
Tarvitsemme lisää taito- ja taideainetunteja! Pienellä panostuksella voimme saada aikaan suuria asioita; kaikille turvallinen, hyvä arki.
Taru Pätäri
luokanopettaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti