Demari-Taru

perjantai 29. tammikuuta 2010

oikeus ja kohtuus?

Meillä kaikilla on sama laki, jota noudattaa. Jokainen meistä sitä rikkoo jollain tavoin, toinen pienemmissä ja toinen suuremmissa mittakaavoissa. Kukapa ei joskus kävelisi punaisia päin tmv.Lain rikkomista sekin.

Merkityksellistä tuntuu olevan kuitenkin se, kuka sen tekee. Jos maahanmuuttaja tekee rikoksen, niin se leimaa kaikki maahanmuuttajat rikollisiksi ja saa suuret kansanjoukot liikkeelle vaatimaan "Suomea suomalaisille". Jos poliitikko syyllistyy rikkomukseen, niin uutisaihe sekin ja kaikki saman puolueen ihmiset luetaan samaan kastiin. Ainakin muiden puolueiden edustajat käyttävät tilannetta hyväkseen.
Eikö se riitä, että tilanteet käsitellään asianmukaisesti ja seuraamukset hoidetaan?

Olen itse joutunut kiusanteon kohteeksi entisessä elämässäni. Kiusanteon tavoitteena oli mustamaalata minua aiheettomin perustein niin työnantajalle kuin kaupungin johdolle poliittisen aktiivisuuteni vuoksi. Vaikka itse tietää todellisuuden, niin paine on kova. Omalla kohdallani tuo kiusanteko ei onneksi saanut siipiä alleen, koska tekijän tapa toimia viestitti vastaanottajille, että kiusaajalla ei ole itsellään kaikki kohdallaan. Jos se jotain herätti niin kai lähinnä sääliä. Kävinpä myös käräjillä asian vuoksi ja siellä todettiin tuo sama.

Jos jotain tästä em.prosessita opin, niin sen etten suinpäin lähde tuomitsemaan ketään mutu-tuntuman perusteella. Asioilla kun on aina kaksi puolta. Eikä monet asiat kuulu kenellekään muille kuin asianosaisille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti