Demari-Taru

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Asuinalueiden segregaatio on pysäytettävissä


Asuinalueiden segregaatio, eriarvoistuminen, on monen yhtälön summa. Yhtenä suurena tekijänä on liian yksipuolinen asukasrakenne ja asuntojen hallintamuoto. Asumisen kulurakenteet ovat myös alueittain hyvin eritasoisia ja asuntotuotanto on keskittynyt enimmäkseen tietyn kokoisiin asuntoihin, mikä rajoittaa monipuolisen asukasrakenteen syntymistä. On kuitenkin hyvä huomioida myös median ja mielikuvien vaikutus eri asuinalueiden houkuttelevuuteen. Aina nuo mielikuvat eivät kuitenkaan ole totuudenmukaisia, mutta valitettavan tiukassa ihmisten mielissä.

Meillä Turussa yhtenä esimerkkinä on Pansio-Perno –alue, mistä uutisointi on lähinnä negatiivista. Alueella on kuitenkin hyvin monimuotoista asumista ja ihmisten ikärakenne sekä sosioekonomiset taustat ovat hyvin monipuolisia. Alueelta löytyy useita eri talotyyppejä kerrostaloista rivitaloihin ja jo kulttuurihistoriallisesti merkittävä omakotitaloalue. Pansio-Pernosta löytyy niin vuokra-kuin omistusasuntoja. Alueella on hyvät palvelut niin kirjastoineen kuin terveydenhoitopalveluineen ja julkinen liikenne toimii. Tonttimaata riittäisi uusille omakoti- ja rivitaloasunnoille peruskorjattavien kerrostalojen rinnalle.

Jotta tämä mielikuva, niin Pansio-Pernon , kuin muidenkin lähiöiden kohdalla saadaan murrettua, niin lähiöitä tulee kehittää osana kaupunkikokonaisuutta, ei ainoastaan erillisinä saarekkeina.
Saareke –ajatuksen ongelma on se, että lähiön ympäristön kaavoitus menee usein teollisuuden ehdoilla ja alue ympäröidään muulla kuin asuntotuotannolla. Tämä taas aiheuttaa negatiivisen mielikuvan alueesta piippujen varjossa.
On nähtävä alueen mahdollisuudet. Asemakaavaa voidaan muuttaa alueiden tarpeiden muuttuessa. Tulevaisuuden tavoitteena voisi olla merellinen Pansio; onhan vastarannallakin avointa rantaviivaa ja arvoasuntoja.

Alueiden segregaatiokehitys on mahdollista pysäyttää. Kaavoituksessa on huomioitava koko kaupunkikuvan kokonaisuus, Monipuoliseen asumisrakenteeseen tarvitaan riittävästi tonttimaata kohtuuhintaisille omistus –ja vuokra-asunnoille. Kun kunnalla on laaja maanomistus, niin tällöin kunnan asema on vahvempi kiinteistömarkkinoilla ja asuntotuotannon ohjaaminen on helpompaa.