keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Hikistä terapiaa

Siis muutto on tuota otsikossa mainittua. Vanhasta tulee kirjaimellisesti luovuttua. Vanhat paperit on poltettu takassa ja moni tavara on löytänyt uuden omistajan kirpputorilla, ystävien luona tai kierrätyskeskuksessa.
On mukava aloittaa tavallaan alusta: yksi vaihe päättyy ja toinen alkaa. Ehkä se aukaisee silmät myös muissa asioissa kun elämää katselee toisesta näkökulmasta. Huomaa, että selviän vähemmällä, pienemmällä, tarkoituksenmukaisemmalla.
Luopuminen voi olla siis toisinaan hyvästä, nyt ainakin tuntuu siltä.

torstai 7. heinäkuuta 2011

Nyt on kyllä....

pakko sanoa, että harmittaa.

On täysin käsittämätöntä katsoa vierestä miten taloyhtiön rahoja hassataan menemään turhuuksiin. Talon katon kuntoa alettiin tänään selvittää. Yhtenä keinona oli se, että kaksi miestä pyöri yläkerrassa ja katseli ympärilleen. Mitähän siitä selviää? Jopa luokanopettajan koulutuksella ymmärtää että ei mitään. Tekivät tosin jotain kuvauksia ulkoseinästäkin, ehkäpä se tuo kaivattavaa tietoa. Tosin tarkastuksia on tehty jo aiemmin, mutta nykyinen taloyhtiön hallitus haluaa omat tutkimuksensa...huoh... Niin no, olihan Isä Aurinkoisellakin omat metodinsa esittää totuuksia. Eihän sitä kannata uskoa kolmen eri asiantuntijan lausuntoja, vaan laittaa lisää rahaa haisemaan saadakseen haluttavat tulokset..... On vain tainnut unohtua, että kulujen maksuun osallistuvat kaikki yhtiön osakkaat.

14 vuoden jälkeen päätin, että minulle riittää ja myin kotini. Uusi koti odottaa jo, mutta viimeiseen asti harmittaa. Toivottavasti uudet omistajat ovat pitkämielisempiä kuin minä.

Kolme viikkoa ja byebye Jarris.