Demari-Taru

perjantai 26. helmikuuta 2016

Pieleen meni

Viimeaikaisten kokemusten mukaan yhtiöittäminen ja kilpailuttaminen ovat synonyymejä toimintojen ja palvelujen alasajolle.

Näin on tapahtunut Turun kaupungissa useiden toimintojen yhtiöittämisten ja kilpailutusten kanssa.
Toiminta ei ole yhtiöittämisten ja ulkoistamisen myötä tehostunut, vaan ennemminkin byrokratisoitunut ja hidastunut.

Erityisesti ainakin muutamien kilpailutusten seurauksena on käynyt niin, että kaikki on laskettu minimiin ja sitä myöten eri kaupungin toimipisteisiin on tullut toimijoita, joilla ei ole ymmärrystä toimintaympäristöjen vaatimuksista.

Esimerkiksi kouluissa ja toimistotiloissa kiinteistönhoidossa on erilaiset tarpeet. Ongelmana on se, että kilpailutusten yhteydessä ei ole kuunneltu riittävää määrää käyttäjiä vaan päätökset on tehty ainoastaan lukujen perusteella.

Tämä näkyy siistijöiden alueiden kasvuna, kiinteistönhoitajien toimipisteiden lukumäärien kasvulla ja käyttäjäpalveluiden hinnoittelulla.
Säästöä siis syntyy, mutta se syntyy tekevien käsien selkänahasta ja tilojen kunnon kustannuksella. Jo lyhyen aikavälin tarkastelulla näin on tapahtunut.

Esimerkiksi kouluissa ei voi aikatauluttaa sitä milloin oksennus siivotaan lattialta tai odottaa tiettyä päivää ja kellonlyömää, jolloin opetustilojen valot toimivat. Palvelun tulee olla asiakas- ja käyttäjälähtöistä, ei taulukohin tuijottamista.

Ymmärtääkseni muutamasta virhearvioinnista on otettu opiksi, mutta se ei auta enää niitä toimipisteitä joissa sopimus on sidottu kolmeksi vuodeksi eteenpäin.

Olisiko aika myöntää, että yhtiöittäminen ja kilpailuttaminen ei ole onnistunut ja sen myötä tutkia mahdollisuus toisenlaiseen toimintamalliin. Virheistä tulee oppia, ei kaatua samaan ojaan monta kertaa.