Demari-Taru

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

257

Olen kuntavaaleissa ehdolla numerolla 257. Olin ehdokkaana myös neljä vuotta sitten tuoreena puolueen jäsenenä ja jo tuolloin sain mukavasti luottamusta ihmisiltä saaden varavaltuutetun paikan. Mukana olen edelleen samasta syystä kuin viimeksi: Päätöksentekoon tarvitaan mukaan ihmisiä, jotka elävät tavallisen kuntalaisen arkea, tarvitaan niitä, joilla on jalat maassa ja sormet tiskivedessä. Travitaan niitä, jotka ottavat asioista selvää, vievät niitä eteenpäin ja kehittävät uusia toimintamalleja. Äitinä, opettajana, vs.rehtorina ja yhteiskunnallisesti aktiivisena naisena haluan olla vaikuttamassa oikeudenmukaiseen päätöksentekoon.Haluan olla vaikuttamassa siihen, että lukujen ja prosenttiosuuksien takaa löytyy se inhimillinen tekijä. Ei tule hakea syytä, vaan tulee hakea ratkaisumalleja. Vaikka tavoitteena on kaikkien turkulaisten hyvinvointi, niin suurin kosketuspinta/tieto/taito löytyy perheasioista. Kärkiteemoina ovatkin TYÖTÄ * nuorten yhteiskuntatakuun on toteuduttava myös kuntatasolla TURVAA * lastensuojelulle on turvattava riittävät voimavarat, avohuoltoon on satsattava, laadukkaat neuvola- ja päivähoitopalvelut sekä maksuton opetus on turvattava TOIVOA * Jälkipolvilla ei saa maksattaa tämän päivän päätöksiä. Päätöksenteon tulee olla läpinäkyvää Jos haluat oman arkesi äänen kuulluksi, niin silloin 257

perjantai 14. syyskuuta 2012

Nuorten yhteiskuntatakuun merkitys ja haasteet

Vuonna 2011 peruskoulun päättäneitä nuoria oli koko maassa Tilastokeskuksen mukaan 63435, joista Varsinais-Suomessa 5326. Valtaosa nuorista lähtee jatko-opintoihin ja kykenee tekemään työhön ja koulutukseen liittyviä ratkaisuja itsenäisesti . Suurimmalla osalla perusopetuksen jälkeinen nivelvaihe sujuu hyvin, ja opinnot jatkuvat toisella asteella joko ammatillisen perustutkinnon tai lukion suorittamisella. Mutta aina ei kaikkien elämä mene kuin Strömsössa,: vuonna 2010 perusasteen päättäneistä 64 000 nuoresta jäi vaille toisen asteen tutkintoon johtavaa opiskelupaikkaa noin 5 000 nuorta. Heistä noin 3 500 nuorta ei saa opiskelupaikkaa yhteishaussa ja noin 1 500 nuorta ei hae lainkaan. Nämä noin 5000 nuorta tarvitsee yhteiskunnan apua tässä vaiheessa. Tuen tarve voi johtua monista eri syistä, esimerkiksi palvelujen toimimattomuudesta, nuoresta itsestään tai ylisukupolvisesta huono-osaisuudesta. On merkittävä saavutus, että hallitusohjelmaan on saatu sosialidemokraattien toimesta nuorten yhteistakuu. Yhteiskuntatakuun toteuttaminen tarkoittaa sitä, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle voidaan tarjota työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Mallista syntyy toki kustannuksia, mutta pitkällä juoksulla saamme merkittäviä säätöjä, sillä kansantalouden osalta vaikutukset liittyvät sekä syrjäytymisen suoriin että välillisiin kustannuksiin. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan yhden syrjäytyneen perustoimeentulon kustannukset 40 vuoden ajalta ovat noin 750 000 euroa. Lukuun ei sisälly muut mahdolliset sosiaalietuudet tai syrjäytymisen kustannukset, eivätkä yhteiskunnan menettämät verotulot ja työn tuottama arvonlisävero. Kuntatasolla on haastavaa saada tuki toteutumaan. Koska yhteiskuntatakuu on laissa, niin se on myös kunnan virkamiehille normi eli takuun on toteuduttava. Takuu parantaa ja mahdollistaa yhteistyötä eri hallintokuntien toimijoiden välillä. Turussa on jo aika hyvin onnistuttu luomaan rakenteita nuorten auttamiseksi. Ohjaamo- ja Koho-toiminta ovat merkittäviä tukitoimijoita nuorille, joiden suunta voi olla hetkellisesti hukassa. Onkin tärkeää, että em. kaltaisiin toimintoihin tulee ohjata resursseja ja luoda uusia toimivia malleja. Erityisesti toisen asteen opintojen ja sen jälkeiseen aikaan tulee kiinnittää huomiota, jotta keskeytysprosentti saadaan pienemmäksi ja valmistumisen jälkeen ei ole vaaraa pudota yhteiskunnan ulkopuolelle. Tärkeintä takuun toteutumisessa on kuitenkin inhimillinen puoli, se ettei yksikään jää ulkopuolelle, se että kaikilla on mahdollisuus.

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Arkirealismia tunnekuohun keskelle

Toriparkki ja sen erinäiset vaiheet kaupungin rattaissa on vienyt huomattavasti palstatilaa ja sekä virkamiesten että luottamustoimien hoitajien aikaa. Iso ja tärkeä asia keskustan kehittämisen kannalta, oli lopullinen ratkaisu valitusten jälkeen sitten mikä hyvänsä. Tämä keskustelu on kuitenkin jättänyt varjoonsa monia muita, ainakin minun arvomaailmalleni tärkeitä asioita. Onkin syytä suhteellistaa asian saama tunnekuohu ja katsoa miten täällä kaupungissa oikeasti menee. Jo viime marraskuussa kirjoitin kasvavista lasten ja nuorten huostaanottoluvuista. Tilanne lastensuojelussa nyt heinäkuussa 2012 on edelleen kriittinen. Uusia huostaanottoja on tullut tänä vuonna viime vuoden malliin. Vuonna 2011 luku oli 84 ja tänäkin vuonna tultanee samoihin lukuihin. Avohuollossa on tällä hetkellä noin 2900 lasta ja näistä osa tulee muuttumaan huostaanotoiksi. Mikäli kaupunki ei tule lisäämään satsauksiaan ennalta ehkäisevään toimintaan, niin luvut kasvavat huomattavasti. Perheet ajautuvat pitkien odotusten aikana tilanteisiin, missä ei ole enää muuta vaihtoehtoa kuin huostaanotto kun jaksaminen ei riitä. Painopistettä olisi ehdottomasti siirrettävä sijaishuollosta avohuoltoon, nykyinen 13 prosentin osuus on aivan liian vähän. Seuraa tietysti kysymys, miten ennalta ehkäisevää/ avohuollon toimintaa rahoitetaan. Mikäli laitoksiin sijoitetusta rahasta edes osa käytettäisiin em. toimintoihin, niin se toisi jo helpotusta. Vuonna 2010 yksi kaupungin omaan laitokseen sijoitettu lapsi maksoi vuositasolla 94 900 euroa. Tällä summalla saataisiin monia erilaisia tukitoimenpiteitä aikaiseksi, joilla voitaisiin välttyä sijoituksilta. Tulee muistaa, että näiden lukujen takana on aina pieni ihminen ja hänen perheensä tai läheisensä. Perheen ei tarvitse olla moniongelmainen, vaan nämä asiat voivat koskettaa yllättäen ketä tahansa. Sitä ei tule unohtaa edes tiukkojen resurssien aikana. Kun puhumme huostaanottomäärien kasvusta, niin puhumme lapsista ja nuorista, emme pelkistä luvuista. Terveystoimessa jonotetaan myös. Tällä hetkellä esimerkiksi hammashuollossa tilanne on laiton, sillä puoli vuotta hoitoa odottaneita on lähemmäs 3000 henkilöä. Ja jokainen meistä kunnallisia terveyspalveluja käyttävistä tietää, mikä on päivystyksen tilanne. On huolestuttavaa, jos toriparkki on syksyn suurin kunnallisvaalikysymys. Minulle suurin kysymys on kuntalaisten hyvinvointi ja peruspalvelujen turvaaminen.

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Säästöjen todelliset vaikutukset perusopetukseen

Turun Sanomien mielipidepalstalla on käyty tärkeää keskustelua koulujen luokkakoosta ja säästöjen vaikutuksesta opetukseen käytettävien resurssien määrästä.

Perusopetuspäällikkö Outi Rinne avasi omassa kirjoituksessaan hyvin sitä, mitä luokkakoko oikeasti tarkoittaa varhaiskasvatus- ja perusopetuslautakunnan puheenjohtaja Harry Nordqvistin (KOK) (TS 12.1,12) esittämien desimaalilukujen takana. Orvokki –opettajan huoli (7.1.12) säästöjen vaikutuksesta opetukseen on todellinen.

On syytä avata mitä kasvatus- ja opetustoimelta vaadittava 2,8 miljoonan euron säästö tarkoittaa konk-reettisesti. Se ei ole todellakaan vain 2 oppilaan lisäys Nordqvistin esittämään desimaalilukuun, vaan se koskettaa koko perusopetusta kokonaisuudessaan pureutuen sen perustoimintojen rapauttamiseen.

Esimerkkinä voidaan mainita oma työpaikkani, reilu 400 oppilaan alakoulu, missä tulisi saada 6% sääs-tö aikaiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tuo kuusi prosenttia koulun nykyisestä tuntikehyksestä on 37 tuntia pois opetuksesta.
1.luokalla minimituntimäärä on 19 tuntia eli tuo 37 tuntia on suhtee-sa iso säästömäärä.

Lisäksi tulemme hyvin todennäköisesti menettämään valtion myöntämän perusopetus pienemmäksi –rahoituksen, koska Turun kaupungilla ei ole osoittaa omaa prosenttiosuuttaan, mikä on tuen saamisen ehtona. Tänä vuonna tuo POP –rahoitus on ollut koulussamme suuruudeltaan 35 tuntia. Se on mahdollistanut sen, että koulussamme on erittäin toimivat samanaikaisopetusjärjestelyt, alkuopetuksen inklu-siivinen oppilaan tukimalli ja muita oppilaan tuen malleja jaettuine ryhmineen. Yhteensä koulu menet-täisi näillä näkymin siis 72 tuntia.

Nykyisten säästötavoitteiden valossa jakotunnit olisivat historiaa: alkuopetusluokilla ei enään olisi ryhmätunteja ja kielen opiskelu tapahtuisi suurissa ryhmissä. Jakotunnit olisivat mahdollisia ainoastaan tekstiili – ja teknisen työn tunneilla työsuojelumääräysten mukaisesti (16 oppilasta/ ryhmä).

Opetusryhmät suurenevat, oppilaan tuki heikkenee, Suomi toisena kielenä –opetus poistuisi, valinnaisen kielen ryhmiä ei voitaisi enää perustaa ja syntyisi laittomia tilanteita tukiopetustuntien jäädessä pois.

Lisäksi karsittavien listalla ovat kulttuuripolun rahoitus ja leirikoulujen lakkauttaminen. Opettajien virkoja koulustani vähenee näillä luvuilla 3-4 viran verran.

Jäjelle jääneillä resurseilla voidaan järjestää perusopetusta minimimitoituksella suurissa luokissa.

Vai laitettaisiinko edes osa valtuustosalin peruskorjaukseen varatusta 2 miljoonasta eurosta lasten ja nuorten hyväksi kasvatus – ja opetustoimen budjettiin? Nyt on arvovalintojen aika.