Demari-Taru

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

tyhy

Työhyvinvointi on oikeasti yksi tärkeimmistä asioista ihmisen elämässä. Kun työssä jaksaa, niin se vaikuttaa kaikkialle. Itse saan olla onnellinen loistavasta työporukasta. Joka aamu on kiva lähteä töihin, sillä sitä jaksaa. Vuosia kun eläkkeeseen on vielä 25v......
Eli opetan 65 -vuotiaaksi saakka. Nähtäväksi jää pääsenkö siihen saakka.

perjantai 10. joulukuuta 2010

Se aika vuodesta...

Jälleen on aika arvioida oppilaiden lukukauden suorituksia. Tarkoittaa siis numeroiden laittamista todistukseen. Pidän työstäni erityisen paljon, mutta tämä arviointi -osio on aina se epämieluisin tehtävä. Siinä on vaarana aiheuttaa paljon hallaa ja laskea lapsen motivaatiota jos open ja oppijan arviointi ei kohtaa. Onko yleensä syytä arvioida ketään numeroin? Jonkinmoinen palaute on toki paikallaan, mutta numeroille voisi olla vaihtoehtoisempiakin tapoja, eikö?

Onneksi systeemit ovat menneet eteenpäin viimeisen 15 vuoden aikana ja arviointi on yhä enemmän reflektoivaa ja oppilas-opettaja-vuorovaikutteista.

Toivottavasti osaan olla mahdollisimman oikeudenmukainen, laajakatseinen ja kannustava arvioija.....siinä sitä tavoitetta....huoh...

lauantai 4. joulukuuta 2010

Perusopetukseen lisää resurssia

Kunnilla on taas mahdollisuus hakea opetusministeriöltä POP -rahoitusta. POP= Perusopetus paremmaksi lisärahoituksen tarkoituksena on ryhmäkokojen pienentäminen. Rahaa on mahdollista käyttää myös oppiainekohtaisiin jakotunteihin. Suuriin osa edellisellä kerralla myönnetyistä POP -rahoista on käytetty sen nimenomaiseen tarkoitukseen. Kuitenkin osa kunnista, noin 17 %, on käyttänyt sitä perustuntikehykseen sisältyvänä resurssina. Näin ei tulisi olla. Kunnissa täytyy olla tarkkana, että tuo POP -raha on nimenomaan lisä jo olemassaolevaan tuntikehykseen, ei sen korvike.

Opettajana koen, että perusopetukseen tarvitaan kaikkinensa lisää todellisia resursseja.
Pienet ryhmäkoot takaavat sen että jokaisen lapsen ja nuoren oppimisedellytykset voidaan ottaa paremmin huomioon. Koska nykyisin opetusryhmät voivat olla hyvinkin haastavia, niin sekin puolustaa ajatusta pienemmistä opetusryhmistä. Ei ole kenenkään, ei lapsen eikä opettajan, etu mikäli luokassa on lähes kolmekymmentä oppijaa. Lisääntyvän tuntikehyksen kautta saataisiin lisää jakotunteja käyttöön ja se mahdollistaisi samanaikaisopetuksen toteuttamista. Resursseja voidaan kohdentaa myös alueellisesti niihin kouluihin, missä tuen tarve on suurempi.

Valtionosuuksien korvamerkitseminen voisi varmistaia perusopetukseen varattujen resurssien oikean kohdentamisen. Tällä hetkellä järjestelmän raskaus ei tue ajatusta, mutta tulevaisuuden visiona tätä voisi pitää yllä.

Opettajaa ei myöskään saa jättää yksin. Kun opettaja saa tarvitsemansa tuen, arvostuksen ja mahdollisuuden kouluttautumiseen, niin se edesauttaa työssä jaksamista. Suunta on siis molemminpuolinen.

Peruskoulun tulee tarjota jokaiselle lapselle ja nuorelle hyvä opintien alku, tarvittavat valmiudet jatko-opintoihin sekä jokapäiväisiä oppimisen ja onnistumisen elämyksiä. Koulua tulee kehittää yhteisöllisyyden suuntaan, jossa läsnä ovat yhdessä tekeminen, toisten huomioon ottaminen ja kannustaminen.

torstai 2. joulukuuta 2010

Juupas-eipäs rasismi -keskustelu

Olin pääkirjastolla kuuntelemassa rasisimi -keskustelua. Meitä taisi olla kahta eri koulukuntaa. Me, jotka haluamme kaikille samat oikeudet ja velvollisuudet ja ne, jotka eivät kuulemma ole rasisteja, mutta haluavat maahanmuuttajat pois Suomesta. Meidän talous ei kuulemma kestä maahanmuuttovirtaa. Asia taitaa kuitenkin olla toisinpäin; kuka tekee ne työt joihin meitä kantasuomalaisia ei saa? Kestääkö talous sen? Voin vastata, ei kestä.

Keskustelu menee tällaisissa tilaisuuksissa yleensä tunteen puolelle ja keskustelu etenee juupas-eipäs -tyyliin. Kenenkään mielipide tuskin muuttui, mutta tärkeää on se, että asia pidetään esillä.

perjantai 26. marraskuuta 2010

Minun ja Mikaelin yhteinen kannanotto

Maailma kuuluu kaikille

Turussa marssittiin rasismia vastaan lauantaina 20.11.2010. Tapahtuma sai paljon huomiota jo

etukäteen siihen kohdistuneiden uhkausten vuoksi. Kadunvarrella ja toritapahtumassa kuullut

rasistiset kommentit, mm. ”Rasismi on ratkaisu”, kertovat siitä, että tapahtumalle oli tarvetta.

Olemme huolissamme asenteiden kovenemisesta ja oikeistoradikalismin kasvusta.

Taloudellinen epävarmuus lisää pelkoa ja katkeruutta yhteiskuntaa kohtaan. Pahan olon tunne

kanavoituu kielteisenä suhtautumisena maahanmuuttajia ja muita vähemmistöryhmiä kohtaan.

Erilaisuus on helppo syntipukki.

Jokaisen ihmisen tulee saada tasa-arvoista kohtelua sukupuoleen, rotuun, uskontoon tai

seksuaalisuuntaumiseen katsomatta. Syrjintää ja ihmisvihaa ei voi koskaan hyväksyä. Tasa-

arvoisessa yhteiskunnassa kenenkään ei tarvitse kokea olevansa vähemmän arvokas kuin toinen.

Kaikilla tulee olla samat mahdollisuudet, samat oikeudet ja velvollisuudet.

Yhteiskunnassa tarvitaan moraalinen ryhtiliike suvaitsemattomuutta vastaan. Rasismin

vastainen mielenosoitus oli tuollainen solidaarisuuden ilmaus. Osoittamalla julkisesti mieltä

halusimme viestittää, että rasismilla ei ole tilaa Turussa: ei kouluissa, ei työpaikoilla eikä

katukuvassa.

Maailma kuuluu kaikille.

Mikael Hiltunen (sd) ja Taru Pätäri (sd)

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Kysymys

Eilen oli joukko nuoria vihaisia miehiä huutelemassa asiattomuuksia rasisimin vastaisessa toritapahtumassa. Joukko oli pieni, ei siis verrattavissa toiseen ryhmään jotka haluavat maailman kuuluvan kaikille.

Mieleen jäi yksi huudahdus tuosta skinijoukosta "Rasisimi on ratkaisu". Esitänkin nyt avoimen kysymyksen "Mihin rasismi on ratkaisu?" Itse en millään keksi vastausta tuohon. Voisiko joku kertoa? Tosin luulen, että en saa yhtään asiallista vastausta saatikka perusteltua sellaista. Ei voi ymmärtää....

Eilinen lapsen oikeuksien päivä nosti esiin myös kysymyksen siitä, miltä näiden nuorten vanhemmista tuntuu kun lapsi käyttäytyy em tavalla. Tuskin ovat ylpeitä nähdessään lapsensa kuvan skinijoukossa Turun Sanomissa. tai jos ovat, niin silloin on joku mennyt pahasti pieleen jo toisessa sukupolvessa.

Rauhaisaa sunnuntaita.
Taru

perjantai 19. marraskuuta 2010

Tänään, 20.11.2010

Tänään, marraskuun 20. päivä vietetään lapsen oikeuksien päivää. Tänään on hyvä päivä kerrata lapsen oikeuksien julistuksen periaatteet. Periaatteet, jotka meidän tulisi muistaa jokainen päivä.

YK:n lapsen oikeuksien julistuksen neljäs periaate ohjeistaa, että lapsi tarvitsee rakkautta ja ymmärrystä kasvaakseen tasapainoiseksi yksilöksi. Kuudes periaate sanoo, että lapsen tulee saada tuntea hellyyttä sekä moraalista ja siveellistä turvallisuutta.

Näillä eväillä meidän aikuisten tulisi toimia. Meidän tulee olla lasten tukena ja turvana ja suojella heitä.

Lapsen oikeuksien kymmenes periaate on asiakirjan kultainen sääntö. Se kuuluu seuraavasti:
"Laste tulee suojella sellaisilta toiminnoilta, jotka saattavat kasvattaa hänessä taipumusta rodulliseen, uskonnolliseen tai muunlaiseen syrjintään. Hänet on kasvatettava ymmärtämykseen, suvaitsevaisuuteen, kansojen välisen ystävyyden, rauhan ja yleismaailmallisuuden hengessä."

Hyvät ystävät, tässä on meillä aikuisilla tuhannen taalan paikka. Omalla esimerkillämme on suuri merkitys sille, miten lapsemme tulevat toimimaan. Annetaan lasten kasvaa suvaitsevaisuuden siipien alla. Annetaan heille keinoja oppia ymmrtämää muuttuvaa maailmaa. Annetaan heille oikeaa tietoa asioista. Annetaan heidän kasvaa ilman ennakkoluuloja.
Annetaan lapsille mahdollisuus rakentaa tulevaisuudesta hyvä, tasa-arvoinen maailma; maailma missä kaikilla olisi hyvä.

lauantai 13. marraskuuta 2010

Isänpäivänä

Monessa talossa on jo aamiainen lahjoineen kannettu isälle sänkyyn. Päivä on mukavaa yhdessäoloa; syödään hyvin ja ehkä tehdään jotain isälle mieluista puuhaa. Kuulostaa idylliseltä, eikö?

Kaikilla ei näin kuitenkaan ole. Useat isät joutuvat viettämään päivän näkemättä lapsiaan huoltajuuskiistojen/vaikeiden erojen vuoksi. Isyys ei katoa, vaikka lapset eivät olisikaan päivittäisessä elämässä.

Joku toinen ei taas halua nähdä lapsiaan vaan on irtisanonut isäsuhteen lapsiin. Väitän, että tällaisena päivänä sekä isä että lapsi kärsii.

Sitten on ne yksinäiset miehet. Elämä on ehkä heittänyt liikaa vastoinkäymisiä tielle ja on tullut pudottua. Se, että on pudonnut ei tarkoita että ihmisen arvo olisi lakannut.

Tunteita nostattava päivä. Toisille juhlapäivä, toisille murheen päivä, joillekin normipäivä. Muistetaan kuitenkin, että aurinko nousee huomennakin.

lauantai 30. lokakuuta 2010

Päivystyksessä

Olen ollut jo kolme päivää kuumeinen ja olo on ollut heikko, vatsakipu ainoa muu oire. Ajattelin, että särkylääkkeillä tauti lähtee ja pääsenpä töihin kun kuume pysyy aisoissa. Varmuudeksi soitin päivystykseen jo eilen illalla ja pyysivät käymään. En kuitenkaan mennyt kun ajattelin että selviän varmaan seuraavaan arkipäivään, en siis veisi jonkun toisen akuutimman tapauksen aikaa.

Olo kuitenkin huononi ja päätin mennä lääkäriin. Pääsin yllättävän nopeasti sairaanhoitajalle, joka oasi asiansa. Palvelu oli tehokasta ja asiantuntevaa. Lääkärille odotin jonkin aikaa, mutta kohtuullisesti kuitenkin. Diagnoosina munuaistulehdus ja lääkemäräys.

Nyt täytyykin kiittää hyvästä palvelusta Turun päivystyksen henkilökuntaa. Kunpa vaan meillä olisi varaa palkata noita upeita ammattilaisia enemmän, jotta jokainen turkulainen saisi yhtä hyvää palvelua! Näinhän ei nyt ole.

tiistai 26. lokakuuta 2010

Rakas kallis koti

Tulin juuri iltalenkiltä. Ihailin Portsassa upeasti hoidettuja taloyhtiöitä; monet niistä on vastikään maalattu ja pihoja laitettu. On hieno juttu, että vanhoista arvokkaista taloista pidetään hyvää huolta. Talojen säännöllinen kunnossapito takaa myös sen, että asumiskustannukset pysyvät kohtuudessa. Hoitovastikkeet eivät nouse yllättäen pilviin kun perusjutut pidetään kunnossa ja yhtiö kerää vararahastoa.

Kaikissa yhtiöissä ei valitettavasti kuitenkaan näin toimita. Itse odotan kauhulla taloyhtiömme yhtiökokousta. Vuosikaudet asioita on vastustettu vastustamisen "ilosta" ja näin ollen moni asia on jäänyt hoitamatta. Nyt talot alkavat olla siinä kunnossa ettei remonteilta enää säästytä. Kun kaikki joudutaan tekemään kerralla, niin lasku tulee olemaan hurja. Meidän perheessä muutaman kympin vastikkeen nousu vaikuttaa ja tässä tapauksessa puhutaan todnäk suuremmistakin summista. Mitään vararahastoakaan ei ole olemassa.

Miten eläkeläinen tai yh-perheet selviävät yllättävistä menoista, joita ei ole itse aiheuttanut? Olen yrittänyt aktiivisesti puolustaa järkevää viiden vuoden suunnitelmaa, mikä myös tulisi toteuttaa. Näin voisi edes hiukan ennakoida tulevaa.

Olen ollut yhteydessä ryhmämme edustajaan ja ehdottanut uuden lakialoitteen läpi viemistä. Laki määräisi taloyhtiöt keräämään pientä vararahastoa ja velvoittaisi siihen, että yhtiötä hoidetaan. Juuri tuli uusi asunto-osakelaki, joka osittain velvoittaa tarkempaan valvontaan ja asioiden hoitoon, mutta tuo vararahaston ylläpitäminen sieltä puuttuu.

Tämä suojaisi meitä asukkaita siltä, ettemme ole pakotettuja luopumaan kodeistamme taloudellisista syistä. Meillä kaikilla kun ei ole itselläkään sitä vararahastoa.

maanantai 11. lokakuuta 2010

Kannustusta työntekoon

Demarit julkaisivat vaihtoehtobudjetin tänään. Yhtenä merkittävänä asiana on pienituloisten verotuksen keventäminen ja sitä kautta kannustus työntekoon. Sain tänään viestin, missä kerrottiin kuinka merkillistä nykyinen verotus oikein on; kotona saat saman rahan kuin pienipalkkaisessa työssä ja säästyy vielä matkakustannuksetkin. Halu työhön on kova, mutta verotus hoitaa sen niin, että töihin meno ei taloudellisesti kannata.
Pääomaverotuksen progressiivisuus tulisi myös ottaa käyttöön. Ei ole oikeudenmukaista, että pienyrittäjä maksaa saman pääomaveron kuin ison konsernin pomo.
Joku roti tähän täytyy saada. Josko ensi vaalit muuttaisivat suunnan!!

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

"Te poliitikot"

Kuuli eilen kuuluvansa otsikossa mainittuun ryhmään. Sinänsä ihan mukavaa, että minut sellaiseksi mielletään, mutta kaikkien yhteen niputtaminen ei liene tarkoituksenmukaista. Meitä poliitikkoja on monenlaisia erilaisine arvomaailmoineen ja ajatuksineen.

En näe itseäni kuulumassa samaan ajatusmaailmaan esimerkiksi Jurki Kataisen tai Timo Soinin kanssa. Poliitikkoja hekin, mutta tuskin hekään kannattavat minun poliittista ajattelumalliani.

On vaarallista, että tuollaista ajattelutapaa viljellään. Mistä se kertoo? Tyytymättömyys nykyiseen vai tietämättömyys? Tai molemmat?

Itse olen ollut aina sitä mieltä, että jos on tyytymätön johonkin niin asia ei ratkea valittamalla. Täytyy toimia ratkaisukeskeisesti ja toimia muutoksen eteen. Kaikkia se ei kiinnosta, siksi on "meitä poliitikkoja" joilla intoa siihen riittää,

maanantai 27. syyskuuta 2010

maanantai-mietteitä

Mietin taas tänään kuinka onnekas saan olla kun minulla on töitä. Ja vieläpä sellainen työ, mistä pidän oikein kovasti. On hienoa saada tehdä työtä lasten parissa. Toisinaan kun katson heitä, niin mietin sitä millaisen tulevaisuuden he saavat. Onko heillä töitä, puhdas luonto, terveyttä ja katto pään päällä? Tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta voin yrittää ohjata heitä oikealle tielle. Parasta lienee jos saan heidät luottamaan itseensä ja omaan osaamiseensa. Ja suuri vastuu on meillä aikusilla muutenkin, tämän päivän päätökset tulevat näkymään heidän elämässään kun ovat aikuisiässä. Ei siis hölmöillä ja tuijoteta omaan napaan vaan katsotaan eteenpäin ja otetaan vastuu päätöksistämme.

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Uskonnon opetuksesta

Useat sanovat, että tämä aihe on liian vaikea poliittisesti ottaa esille. Minä kuitenkin viikoittain olen vastakkain asian kanssa oman ammattini kautta.

Evlut opetusta antaa luokanopettaja, on sitten uskossa tai ei. Muilla uskonnoilla on kuitenkin omat opettajansa, jotka ovat vakaumuksellisesti oman kirkon takana. Evlutit ovat siis huonommassa asemassa ja tästä ei koskaan puhuta!

Kouluun tarvitaan yhteinen uskontojen opetus, johon osallistuu kaikki. Kirkoille annetaan koulusta tila oman uskonnon opetukselle, mikä tapahtuu koulupäivän jälkeen.

Näin saamme laadukasta oman uskonnon opetusta ja säästymme suurilta kuljetuskustannuksilta, joita nykyinen järjestelmä luo. Tällöin uskonnon opetus ei ole pois koulun muusta resurssista vaan se tulee ulkopuolelta, kirkolta mille se kuuluu.

maanantai 13. syyskuuta 2010

Ollako vai eikö olla?

Elämä tuntuu keksivän uusia kuvioita niitä pyytämättä. Työnkuva vaihtuu ikävien asioiden vuoksi ainakin hetkeksi. Siis minulla kaikki ok, mutta toisaalla eletään ikäviä aikoja ja on minun vuoro astua remmiin hetkeksi.
Mahdollisuus on hieno ja upea luottamuksen osoitus, mutta näin ei olisi toivonut sen menevän.
Olen aiemminkin kirjoittanut ja pohtinut elämän yllätyksellisyyttä, koskaan ei voi laskea tai suunnitella elämäänsä tarkalleen.
Toivon voimia työtoverilleni suuren ikävän keskellä.

tiistai 7. syyskuuta 2010

Luovaa taloutta Turkuun?

Kävimme juuri demari-kulttuuriverkoston kanssa tutustumassa Logomon tiloihin. Maallikon silmin hommaa näyttäisi olevan vielä paljon, mutta insinöörin silmin ollaan aikataulussa.

Kaikkinensa ajatus luovan talouden keskuksesta on hieno, mutta toisaalta tähän aikaan mielestäni ehkä jopa epärealistinen, vai? Kasvu ei välttämättä ole ennustusten mukainen, vaikka näin toivoisin.

Toivottavasti taloudellinen vastuu ei kaadu kaupungin osaksi. Kaupungin kassa kun on tyhjä, ainakaan omien kulttuurilaitosten ylläpitämiseen ei rahat riitä. Se on sääli, jopa häpeä.

torstai 19. elokuuta 2010

Jotta totuus ei unohtuisi

Kommentoin kesällä Turun Sanomien mielipidepalstalle Wahlroosin ajatuksista rikkonaisten perheiden tukemisesta. Vieläkin ne kommentit saavat otsasuoneni sykkimään. Periaatteena taitaa olla että vain varakkailla on oikeus elämään.

Kävin Kelan laskurilla katsomassa mitä yhden lapsen yh-äiti saisi kuukaudessa työmarkkinatukea. Sitten hain kukkarolle sopivan vuokra-asunnon. Valinta täytyi tehdä pelkän rahan perusteella, ei ollut mahdollista miettiä sijaintia tai asunnon varustelua. Läntisestä lähiöstä löytyi kaksio, mihin olisi varaa. Laskuri kertoi myös asumistuen määrän. Tuloina myös lapsilisä ja elatustuki. Ei käy kateeksi. Nämä edellä mainitut tuet eivät ole todellakaan päätä huimaavia. Tukia saa nostaa melkoisen monta vuotta jotta päästään Wahlroosin saamaan maataloustuen määrään. Kyllä siinä parikymmentä vuotta menisi ja siinä ajassa loppuu jo elatustuki ja lapsilisä.

Monelle olisi todella terveellistä tutustua todellisiin euromääriin ja miettiä miten sillä pärjäisi. Tukien tarkoitushan on auttaa ihmisiä eri elämäntilanteissa, harva meistä tavoittelee minimituloelämää. Aina vain ei mene onnenkortit tasan, tai oikeastaan harvemmin. Siksi onkin tärkeää, että pidämme huolta toinen toisistamme. Se voit olla milloin vain minä tai sinä.

maanantai 16. elokuuta 2010

Telakka telakalle?

Yle, Turku uutisoi seuraavaa:

http://yle.fi/alueet/turku/2010/08/poliittinen_syksy_alkaa_turussa_isoilla_ongelmilla_1907125.html

"Kaupungin työttömyys on kasvussa ja syksyn budjettiväännöstä odotetaan pienenevän verokertymän johdosta tiukkaa. Eniten valtuutettuja huolettaa telakan tulevaisuus.

Turun telakalla alkavat irtisanomiset, jos uusia tilauksia ei ala kuulua. Tällöin kaupungin työttömyysaste nousee jopa 17 prosenttiin.

- Nyt pitää vain toivoa sekä uutta laivatilausta että valtion tukea koko alihankintaketjulle, pohtii kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja, vihreiden Katri Sarlund.

Rakennemuutostakin on kaupungissa tutkittu. Kaupunginhallituksen puheenjohtajan Aleksi Randellin (Kok.) mielestä Turussa voitaisiin soveltaa meriteollisuuteen keskittyviä tukitoimia, jos työttömyys räjähtää käsiin.

- Olemme keskustelleet asiasta elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen kanssa ja todenneet, että ei ehkä tällaiseksi yleiseksi rakennemuutosalueeksi. Turun elinkeinopohja on kuitenkin aika laaja, joskin meriteollisuus on alana kaikista merkittävin, Randell pohtii.

Randell on telakan suhteen vielä toiveikas.

- On täysin mahdollista, ja moni tekee sen eteen töitä, että tilauksia tulee ja meriteollisuus tulee olemaan vahva toimija alueella myös jatkossa."


Poliittisten vääntöjen lisäksi alkaa myös monen perheen syksy ongelmallisesti telakan irtisanomisten myötä. Alihankkijat ovat jo lomauttaneet runsaasti väkeään, se näkyy jo työttömyyslukujen nousussa. Seuraavaksi kasvaa sossujonot, monilta osin.

Usein unohdetaan että näille työttömyysluvuille löytyy myös kasvot. Nuo 17 % on joukko ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuutta tehdä työtä. Useat telakalla työskentelevät ovat olleet samassa tehtävässä jopa kymmeniä vuosia, mutta se ei auta kun tilauksia ei tule. Uuden työpaikan löytäminenkään ei ole tällä hetkellä mitenkään helppoa.


Ja kaupunki on valmis esim laittamaan miljoonan urheilukentän uuteen pintaan.....huoh...

Tosin ei se miljoona telakkaa pelasta,mutta kertoo asioiden tärkeysjärjestyksestä.....

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Mihin katosi kirpparin idea?

Laitoin tavaraa hyllykirppikselle myyntiin lauantaina. On mukavaa saada kaappeihin tilaa ja ehkä muutama euro takaisin hyväkuntoisista pieneksi jääneistä vaatteista. Kirppis on ideana aivan loistava, pienellä rahalla löytyy vaikka mitä. Omat vaatteeni ostan pääasiassa kirppikseltä, koska tuntuu mielettömältä tuhlaukselta laittaa kymmeniä tai jopa satoja euroja vaatteisiin. ja edistäähän siinä samalla kierrätysideaa.

Näyttää kuitenkin siltä, että kirppiksille ilmaantuu yhä enemmän uutta tavaraa. Joku ostaa halvalla isomman erän ja myy ne kirpparilla bisnesmielessä. Hmmmh....siinä alkuperäinen idea hämärtyy. Tietenkin on ostajan käsissä mitä ostaa ja millä hinnalla.

Kirpparin ideana on mielestäni juuri kierrätys ja edulliset hinnat. Näin yritän ainakin itse toimia.

lauantai 14. elokuuta 2010

Homeboy

Seinänaapuri yllättyi aamulla huomatessaan, että hänen takapihalleen oli rakennettu pienimuotoinen leiri. Vaatekassit, tyynyt, peitot ja makuupussi oli aseteltu sateelta suojaan puutarhapöydän alle. Tämä herätti tietysti kummastusta pihassamme.
Selitys löytyi pian; keski-ikäinen koditon mies oli hakeutunut suojaisaan paikkaan. Onko tämä oikein, että hyvinvointivaltiossamme jonkun täytyy viettää yönsä taivasalla?
Ei, ei ole.

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Paluu arkeen

Kesäloma alkaa olla takana, huomenna saan taas mennä töihin. Olen onnellisessa asemassa siinä(kin), että minulla on työpaikka mihin mennä. Harvinaista on myös se, että se olen virkasuhteessa=vakituinen työ. Vuosia työskentelin pätkissä sijaisena. Kesälomat olin työttömänä ja sain täyttää työkkärilappuja. Onneksi ammattiliitot ovat neuvotelleet ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan aikoinaan.

Kaikilla eivät ole asiat näin mallillaan. Suomessa on tällä hetkellä lähes 300 000 työtöntä ja köyhyysrajan alla elävien määrä lisääntyy jatkuvasti. Yhtenä huolestuttavana ryhmänä ovat kansaneläkkeen varassa olevat eläkeläiset. On hurjaa, että tämän päivän Suomessa nähdään nälkää. Näin ei saa olla. Verotusta tulee muuttaa niin, ettei se osu juuri heikoimmin toimeentuleviin.

Jokaisella tulee olla oikeus kotiin ja riittävään toimeen tuloon. Juhlapuheissa näin väitetäänkin, mutta käytäntöön asti se ei aina ulotu, valitettavasti.
Tarvitaan siis muutosta, oikeaa välittämistä, konkreettisia tekoja puheiden sijaan.

lauantai 31. heinäkuuta 2010

Ikävää luettavaa...

Hesarin artikkeli kertoo karua tarinaa:

Toimeentulotuen varassa elää ensi vuonna 400 000 suomalaista

31.7.2010 5:13

Toimeentulotukea nostaa ensi vuonna jo 400 000 suomalaista. Määrä on lisääntynyt kolmessa vuodessa 50 000:lla.

Köyhyyden lisääntymisen merkit näkyvät Suomessa myös muuten. Esimerkiksi yli vuoden työttöminä olleiden pitkäaikaistyöttömien määrä on noussut taantuman aikana tasaisesti ja kasvaa ensi vuonna 60 000:een.

Perjantaina julkaistusta valtiovarainministeriön budjettiesityksestä selviää, että Suomen köyhyysaste nousee ensi vuonna 13,2 prosenttiin. Tänä vuonna köyhyysaste on 13,1 prosenttia.

Köyhyysaste tarkoittaa sitä osuutta suomalaisista, joilla on käytettävissään vähemmän kuin 60 prosenttia koko väestön mediaanituloista eli keskimmäisestä tulosta.

Köyhyysaste on noussut 2000-luvulla muun muassa siksi, että hyvin ansaitsevien tulot ovat kasvaneet mutta sosiaalietuudet ovat jääneet jälkeen ansiotulojen kehityksestä.

Pitkittyneesti pienituloisten määrä kasvaa ensi vuonna puolesta miljoonasta 520 000:een. Taantuman aikana kasvua on ollut kaikkiaan 50 000 ihmistä.

Valtiovarainministeriön vuoden 2011 budjettiehdotus on 50,4 miljardia eli 50 400 miljoonaa. Menot ovat 8,8 miljardia suuremmat kuin tulot.

keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Ydinvoimasta

On surullista kun tietää huomisen äänestyksen tuloksen: eduskunta sanoo kyllä ydinvoimalle.

On käsittämätöntä, että tällaista suurta ratkaisua kiirehditään. Kokonaiskuvaa ei ole täysin mietitty loppuun.
Onko vaalirahoittajat tämänkin päätöksen takana? Mihin katosi vihreät arvot? Millainen on tuki vaihtoehtoisille energiamuodoille? Onko rakentamisella positiiviset työllistämisvaikutukset? Ja monen monta kysymystä nousee esille.

Mistä vastaukset?

torstai 17. kesäkuuta 2010

Yhteinen hyvä

Wahlroosin kommentit rikkonaisten perheiden tukemisesta viime viikolla on herättynyt etenkin sosiaalisessa mediassa vilkasta keskustelua; puolesta ja vastaan.

Yleisesti puhutaan tukitoimista ja niiden kohdentamisesta. Keskustelussa tulee ilmi nykyinen yksilökeskeinen ajattelu. Puhutaan suppeasti tietyistä ryhmistä unohtaen faktan että tukitoimia on monenlaisia ja ne koskettavat meitä kaikkia. Esimerkkeinä voi mainita neuvolatoiminnan, esiopetuksen, peruskoulun, kouluterveydenhuollon ja näiden instanssien moniammatilliset osaajat. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Näitä palveluja pidetään niin itsestään selvinä, että ei muisteta ettei näin ole aina ollut.

Onneksi yhteiskunnan palvelujen puolesta on aikoinaan jaksettu tehdä työtä. Saavutetut edut ja palvelut ovat meidän jokaisen hyväksi.

Tukitoimien kritisoijien tulisi muistaa myös elämän yllätyksellisyys. Kaikki ei mene aina käsikirjoituksen mukaan. Kuka tahansa meistä voi olla seuraava avun tarvitsija.

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Asumisen sietämätön keveys...?

Asun kauniissa yli 100 -vuotiaassa puutaloyhtiössä. Näinkin vanhassa talossa kunnossapitoa ja korjattavaa riittää.Yhtiömuotoisen asumisen etuna on se, että kulut jaetaan yhteisvastuullisesti osakkeiden kesken. Tai näin tulisi olla, mutta aina se ei näin toimi.

Yksilökeskeinen oman edun tavoittelu on todellakin saanut sijaa nyky-yhteiskunnassamme. Se näkyy myös yhtiökokouksissa, valitettavasti. Ei haluta pitää huolta yhteisistä asioista vaan ainoastaan omasta "tontista". Annetaan mielummin arvokkaan rakennuksen luhistua, kuin ottaa yhteisesti vastuu.

Suomessa kaikkinensa tarvitaan yhteishenkeä, jotta maamme ei rapistu. Unohdetaan yksilökekskeinen porvaripolitiikka ja tehdään yhteisvoimin tästä parempi paikka elää.

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Millä rahalla?

Yksi hyvin yksinkertainen liike nostaa valtion taloutta on ottaa käyttöön rahoitusmarkkinavero. Se toisi jo pienenä prosenttina Suomelle mittavat verotulot. Mikäli, ja olisikin suotavaa, vero koskisi koko Eurooppaa niin esimerkiksi 0,005 prosentilla tuottoa tulisi 20 miljardia.

Kyseessä on siis se, että finanssikeinottelijat saisivat maksaa suuunnattomista voitoistaan veroa. Vero kohdistuisi valtion ja sitä kautta kansalaisten hyväksi.

Nyt tarvitaan Robin Hood-asennetta!!

sunnuntai 30. toukokuuta 2010

SDP. Kansan edustaja.

Puoluekokous lanseerasi uuden ilmeen ja mainoksen. Olemme nyt virallisesti kansan edustajia, kuten olemme olleet tähänkin saakka. Me edustamme koko kansaa, jokainen mahtuu demaririveihin. Huolehdimme myös niistä joilla ei ole jäsenkirjaa. Me haluamme, että kaikilla olisi hyvä.

Puoluesihteeri Jungner nimitti puoluettamme rakkauden puolueeksi. Olin ensin ihmeissäni ajatuksesta. Mutta tajusin, että kyseessähän on lähimmäisen rakkaus, toisesta huolehtiminen. Ketään ei jätetä. Jokainen on arvokas ja jossain hyvä.

Toivon todella, että olemme suurin puolue seuraavissa vaaleissa. Puoluekokouksessa hyväksytty tulevaisuusasiakirja luo meille kaikille hyvän, paremman huomisen.

Rakkaudella,
SDP
:D

perjantai 21. toukokuuta 2010

Kiittää hoidosta

Tyttäreni sairastui alkuviikosta. Odottelimme flunssan ohi menoa 4 päivää ja kun parantumista ei näyttänyt tulevan, niin soitin terveyskeskukseen. Saimme ajan seuraavan puolen tunnin sisällä. Käynti oli maksuton ja nopea. Saimme lähetteen labrakokeisiin. Lääkäri soitti ja kertoi tulokset. Lisäksi saimme puhelinreseptin ja lähetteen korvapolille leikkausarviointiin.
Loistavaa palvelua. Juuri näin sen tulee toimia ja tällaisena se tulee säilyttää.
Minulla ei ole varaa käyttää yksityislääkäriasemien palveluja, enkä sitä halua. Kun koulutamme yhteiskunnan varoilla meille lääkäreitä ja hoitajia, niin odottaa sitä että tämä koulutus on kaikkien kuntalaisten käytössä. Peruspalvelut kaikille, verovaroilla!!

Seuraavaksi joku hyvä tuloinen huutaa miksi hänen pitää maksaa kaikkien koulutus ja terveydenhuolto. Kysymys kuuluu: eivätkö hekin käytä samoja palveluja(neuvolat, esiopetus, koulu jne)????!!
Pitäisikö nämä kieltää?!!

torstai 13. toukokuuta 2010

Ongelmana vuokratyövoima

Otsikko voisi olla myös, että ongelmana vuokratyövoimaa välittävät firmat.

Turun telakalla on työskennellyt vuosien 2007-2008 aikana puolalaisia työntekijöitä( ja edelleen). He ovat tehneet 10 tunnin päiviä seitsemänä päivänä viikossa. Työntekijät ovat tulleet Suomeen hyvässä uskossa ansaitsemaan perheilleen elantoa. He eivät ole tienneet, että Suomessa työehtosopimuksen mukaan tulee korvata ylityötunnit sekä ns.pyhäkorvaukset. Vuokratyötä välittävä firma on käyttänyt tätä hyväkseen ja ollut maksamatta em. korvauksia. Firma on varmaankin laskuttanut telakkaa tuntuvasti ja tehnyt ison tilin itselleen työntekijöiden panoksesta.

Näin ei voi jatkua. Samaan aikaan suomalaisia lomautetaan ja irtisanotaan vastaavista töistä.
On kaikkien etu, että säännöt ovat samat kaikille. Ketään ei tule riistää!!

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Eurooppa-päivä

Olin jokirannassa Eurooppa-päivän tilaisuudessa. Jaoimme rahoituskriittistä materiaalia turkulaisille. On käsittämätöntä, että Kreikan tilanteessa voitot voidaan yksityistää ja tappiot taas sosiaalisoidaan!!! Pankit vastuuseen!! Hoidetaan omat 300000 omaa työtöntä duuniin, sit vasta mietitään muiden maiden asioita!!

maanantai 3. toukokuuta 2010

Rahalla saa ja hevosella pääsee

Tänään julkistettiin Ylen uuden vetäjän palkka....hmmmph....56% suurempi kuin edeltäjänsä Jugnerin. Nyt on tietenkin hyvä maksaa suurta palkkaa kun edeltäjänsä on saanut talouden kuntoon omalla kaudellaan.

Kokoomus säätää myös Turussa. Kaupunginjohtaja Pukkinen esittää omaa erityisavustajaansa uuteen tehtävään reilulla 5000 euron kuukausipalkalla. Avointa hakua ei tietenkään järjestetä.

Tuntuu todella pahalta seurata em. uutisia. Samaan aikaan maamme työttömyys kasvaa ja muut sosiaaliset ongelmat sen myötä, mutta pojat ne vaan porskuttaa.

Se on kauppa kun näköjään kannattaa......

perjantai 30. huhtikuuta 2010

Puhe 1.5.2010, viime sodissa kaatuneiden muistolle

Hyvät toverit,

Haluan kertoa teille tarinan, tarinan millä on tärkeä osa siinä, missä ja mitä nyt olemme.

Vuoden 1939 lopulla seisoi nuori totinen mies Loimijoen sillalla. Hän halusi vapaaehtoisena olla mukana puolustamassa Isänmaatamme. Tuolloin tuo nuori mies, Olavi, ei kuitenkaan vielä tiennyt mitä kaikkea oli tulossa.

Pari vuotta myöhemmin Olavi edelleen palveli maatamme. Tällä kertaa siltavahdin paikka oli vaihtunut etulinjaan Syvärillä. Syksyn 39 jälkeen ei ollut muuta vaihtoehtoa, pelolle ei ollut aikaa vaan oli toimittava. Kovahermoisena miehenä tunnettu Lahdenrannan Olavi pidettiin etulinjassa. Elämä kulki muutaman tunnin pätkissä, maailmassa oli vain vain yksi päämäärä; pysytellä hengissä. Siellä hän sai nähdä kuinka 13 rippikoulukaveria jäi kotiin palaamatta ja saman kylän poikia kaatui tarkka-ampujien luodeista. Nuoret miehet antoivat henkensä puolustamalleen maalle, Suomelle.

On tärkeää, että hiljennymme toisinaan muistamaan näitä edellä mainittuja aikoja. Se, että nuo miehet uhrasivat vuosia elämästään, on taannut meille tämän yhteiskunnan missä nyt asumme ja elämme. Meidän tulee olla siitä kiitollisia.
Kuten tiedämme, oli mottona tuolloin ”Kaveria ei jätetä”. Tuo lause sopii erityisen hyvin tähänkin päivään. Meidän sosialidemokraattien tulee huolehtia siitä, että meillä kaikilla olisi hyvä olla, että jokaiselle meistä taataan samat lähtökohdat. Me emme saa jättää kaveria tänäkään päivänä, vaan kunnioitetaan tuota samaa asiaa mistä pidettiin kiinni vuosina 1939- 1945. Yhteinen hyvä on meidän kaikkien etu.

Heinäkuun 11.päivä vuonna 1944 kello 23.15 tunsi Olavi viiltävää kipua selässään. Tuo kipu tuli kranaatin sirpaleesta. Tuolloin kävi lujahermoisen Lahdenrannan mielessä ”Tässäkö tämä nyt oli”. Olavi kuljetettiin sidontapaikalle, siitä yön pimeydessä autolla peitetyin valoin Leskelän kenttäsairaalaan. Leikkaus onnistui. Vuorossa oli 500 muun haavoittuneen kanssa junamatka, Olavin määränpäänä oli sotasairaala Uusi- Kaarlepyyssä. Pitkän toipilasajan jälkeen Olavi selviytyi, toisin kuin moni muu ikätoverinsa.

Haluankin esittää kollektiivisen kiitoksen kaikille niille, jotka osallistuivat maamme puolustamiseen. Niille jotka hoitivat kodintyöt, niille jotka palasivat ja kaikille niille jotka eivät palanneet.

Olavi Lahdenranta palasi. Henkilökohtaisesti haluan kiittää häntä siitä, että hän jaksoi siellä etulinjassa ja tuli kotiin, perusti perheen. Äitini syntyi tuohon perheeseen ja kuukauden kuluttua saamme viettää Olavin, isoisäni, 88-vuotispäiviä.

Kiitos hyvät Toverit, toivon teille oikein hyvää vapun ja Työväen, päivää

tiistai 27. huhtikuuta 2010

Kopo- ajatuksia

Olin eilen koulutuspoliittisessa keskustelussa, missä pohdimme perusopetuksen tuloserojen kaventamista. Keskustelu oli vilkasta ajatustenvaihtoa hyvässä, innovatiivisessa hengessä. Jo aiemmin otimme edustajistossa kantaa koulutusasioihin. Alla kannanottomme jota minäkin olin koulutusverkostossa muokkaamassa:


Turun SDP: Turun SDP panostaa lapsiin investoimalla koulumaailmaan
Turun Sos.dem. Kunnallisjärjestön ylin päättävä elin edustajisto hyväksyi kevätkokouksessaan 25.3.2010 seuraavan linjanvedon:


Turun SDP panostaa lapsiin investoimalla koulumaailmaan

Lasten ja nuorten oireilu on lisääntynyt hälyttävästi. Nyt on aika toimia ja tehdä konkreettisia parannuksia lasten ja nuorten arkeen, jotta voimme säilyttää kaikkien oikeuden tasa-arvoiseen, hyvään elämään.

Turun SDP ehdottaa:
ryhmäkokoihin säädettävä ylä- ja alarajat
oppilaalle taattava oikeus kouluavustajaan
vuoden 2011 budjettiin tehtävä varaukset siten, että koulupsykologeja olisi yksi / 600 oppilasta

Taloudellisen laman keskellä turkulaiset sosialidemokraatit haluavat valaa uskoa tulevaisuuteen eteenpäin suuntautuvilla investoinneilla. Nyt jos koskaan on äärettömän tärkeää pitää huolta suomalaisen hyvinvointivaltion keskeisestä tukipilarista ja menestystekijästä, koulutusjärjestelmästä.

Menestyvä oppiminen vaatii kunnon olosuhteet. Avaimia hyvään oppimiseen ovat motivoituneet opettajat, joilla riittää aikaa ja mahdollisuuksia myös yksilökohtaiseen opetukseen. Oppilaiden tasa-arvoa rapauttaa ryhmäkokojen suuri vaihtelu, johon on puututtava säätämällä ryhmäkoon ylä- ja alarajat ja samalla on vältettävä yhdysluokkien syntymistä. Opettajien ja oppilaiden hyvinvoinnin lisäämiseksi on myös taattava oppilaan oikeus koulunkäyntiavustajaan.

Mielenterveyspalvelujen kysynnän kasvuun on vastattava ja ymmärrettävä se, että nuoremmille ikäpolville kynnys hakeutua palvelujen piiriin on varttuneita matalampi. Vuoden 2011 budjettiin tulee varautua siten, että tavoitellaan yhtä koulupsykologia jokaista 600 oppilasta kohden, jolloin tuki olisi kohtuullisesti oppilaiden saatavilla. Tämän lisäksi on myöhemmin tarkasteltava terveydenhoitajien ja koulukuraattorien määrää ja tarvetta turkulaisissa kouluissa.

Oikeiston ajama liiallinen yksilökeskeisyys ja oman edun tavoittelu johtavat väistämättä yhteiskuntaan, josta puuttuu yhdessä tekeminen ja toisista välittäminen. Sosialidemokraatit eivät hyväksy tällaista kehitystä, vaan haluavat rakentaa onnellista yhteiskuntaa, missä ketään ei jätetä yksin.

Epätoivoista politiikkaa

Vaaleissa työväenpuolue.
Viime viikolla ydinvoimapäätös.
Tällä viikolla ollaan niin vihreetä että.........

Kts.linkki:


http://http://www.kokoomus.fi/vihreattoivotalkoot/

Eiköhän nämä talkoot ole nyt nähty.........

maanantai 26. huhtikuuta 2010

Tästä ei sitten puhuta (?)

On mielenkiintoista ja hämmentävääkin, että meillä on edelleen asioita joista "ei saa puhua". Tai jos puhuu, niin hyvin äkkiä on leima otsassa. Kuten nyt on käynyt maahanmuuttokeskustelussa.



Tietyt asiat ovat tabuja, niiden valikoituminen vaan tuntuu olevan melko tekopyhällä pohjalla. Kyllä meillä melkein jokaisella on jokin mielipide asiaan kuin asiaan. Kuulija/lukija voi tietenkin tulkita asian omalta kannaltaan. Usein valitettavasti käy niin, että asiasta poimitaan irrallisia lauseita ja erotetaan ne asiayhteydestä. Kyllä maahanmuuttopolitiikkaan kuuluu mielestäni huomioida se, että ulkomaiset firmat eivät saisi riistää omia Suomeen tuomiaan työntekijöitä. Kaikille samat oikeudet kiitos.

Minun käskyni....

...oli tänään uskonnon tuntimme aiheena koulussa. Jokaisen tehtävänä oli miettiä omaan elämäänsä käskyt/ohjeet, mitkä mahdollistavat hyvän ehjän elämän. Hienosti lapset niitä keksivätkin. Pääosassa tuntui olevan toisten huomioiminen. Ja se onkin yksi suurimmista asioista; lähimmäisestä välittäminen.

Yhteisöllisyyden puute on noussut viime aikoina esille useissa eri yhteyksissä. Ehkä siitä on rummutettu jo niinkin paljon, että se on menettänyt terävyytensä. Näin ei saisi käydä, koska asia on tärkeä.

Se, miten puhumme, käyttäydymme ja kohtelemme toisiamme kertoo ihmisestä paljon. Uhoaminen on usein merkki kaikesta muusta kuin uskottavuudesta, kertoo enemmänkin ihmisen pienuudesta. Epävarmuus tai tietämättömyys ovat usein tällaisen käytöksen taustalla.

Itse pyrin siihen, että asiat puhutaan asioina. Tunteet ovat tietenkin aina mukana, mutta niitä ei saa sekoittaa faktoihin. Kriittisyys on tosin aina tervetullutta, kunhan se ei perustu luuloihin vaan tietoon.

Sama pätee ihmisten välisiin suhteisiin. Arvostella saat ja esittää kritiikkiä, mutta vain niin kauan kun se keskittyy tosiasioihin.

Näitä asioita pohdimme tänään(kin).

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Tukiryhmään?

Puolueemme järjestää jäsenäänestyksen eduskuntavaaliehdokkaista toukokuussa. Siellä listalla olen minäkin. Osa ehdokasehdokkaista tekee jo vauhdilla vaalikampanjaansa, minä en ole vielä osannut aloittaa. Reippaan tukiryhmän saaminen on ehto hyvälle kampanjalle; tulisitko? =)

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Kuin tuhka tuuleen...

Luonto näytti taas voimansa. Islannin tulivuoren purkaus pysäytti puoli Eurooppaa tai ainakin sen lentoliikenteen. Viime aikoina on myös maa järissyt ja uusia Tsunameja ilmennyt.
Jotenkin on hyvä juttu, että saamme muistutuksen siitä, että ihminen on vain pieni osa suurta ekosysteemiä. Meistä ei ole loppupeleissä vastusta luonnolle. Tulisikin muistaa kunnioittaa ympäristöämme ja tajuta sen ainutlaatuisuus.

torstai 15. huhtikuuta 2010

Maassa maan tavalla

Puheenjohtaja Urpilaisen otsikossa mainittu kommentti herätti paljon keskustelua ja leimasi demarit jopa ulkomaalaisvastaisiksi. Minä puolestani ymmärrän lauseen niin, että kaikilla tulee olla samat oikeudet ja velvollisuudet.

Erityisesti tämä näkyy työelämässä. Turun telakka ja monet alihankkijat lomauttavat/irtisanovat työntekijöitäään. Työttömyysluvut kasvavat Varsinais-Suomen alueella kovaa vauhtia. Samaan aikaan telakalla työskentelee satoja ulkomaalaisia huonommin työehdoin. Puhutaan, että he työskentelevät 7 euron tuntipalkalla eli noin puolet halvemmalla kuin mitä yleisesti Suomessa maksetaan. Lisäksi he tekevät ylipitkää päivää ja tällöin voi syntyä jopa vaaratilanteita.
Heille tulee taata sama palkka ja muut edut kuin Suomen lainsäädäntö edellyttää. Tämä takaa tasa-arvoisen kohtelun kaikille työntekijöille/-hakijoille.

Ulkomaalaiset työntekijät eivät saa olla hyväksikäytön kohteena huonompien työehtojen vuoksi, eikä kantasuomalaisia saa rangaista jo saavutetuista olemassa olevista eduista.

Maassa maan tavalla turvaa siis samat oikeudet niin kantasuomalaisille, maahanmuuttajille kuin ulkomaiselle työvoimalle.
Lause takaa tasa-arvon työelämässä.

tiistai 13. huhtikuuta 2010

Jos nyt hoidettais asialliset hommat ensin....

Turhauttaa lukea uutisointia siitä, kuka oli kenenkin kanssa ja missä. Kuka puhui kenelle. Huoh. tai sitten jos jotain sanotaan niin oikeastaan ei sanota yhtään mitään.

Meillä on monta harmillista asiaa tällä hetkellä hoidettavana. Pienin niistä ei ole suinkaan n 300 000 työtöntä. Miksi siitä ei rummuteta hallituspuolueiden osalta? Missä viipyy todelliset, konkreettiset teot?!! Vaihtakoon Tiura puoluetta, laitetaan asiat tärkeysjärjestykseen ja hoidetaan työttömyysasiat mielummin. Kiinnitetään huomiota oikeisiin meitä kaikki koskeviin asioihin.

lauantai 3. huhtikuuta 2010

Rajat on rakkautta

Tämä laulu tuli mieleen kun luin uutisia nuoresta, alaikäisestä tytöstä Moskovan iskujen takana:

Hän on ammatiltaan sotilas, hän aina taistelee.
Hän on onnellinen työssään kai.
Hän tuhoaa ja tappaa, silti aina hymyilee.
Hän ei tunne rauhaa, rakkautta lain...

Hän on uljas mies ja monet taidot meille näyttänyt.
Hän ohjuksin ja keihäin taistelee.
Vaikka kuusitoista vuotta on hän juuri täyttänyt,
Silti tuhannetta vuottaan palvelee...

Hän Kiinan vuoksi taistelee ja Ranskan, Vietnamin,
Hän U.S.A:ta puolustaa.
Hän sodan vuoksi itsensä ja kaiken tuhoaa;
Hän luulee: siten sodat katoaa.

Hän on katolinen, ateisti, juutalainenkin
Ja protestantti on hän myös.

Hän tietää ettei tappaa saa, hän tappaa kuitenkin
Vuoksi sinun, minun, ystäväin...

Ilman häntä ei ois Hitler koskaan saanut voittojaan,
Ilman häntä Caesar yksin jäänyt ois'.
Ilman hänenlaistaan oisko täällä sotaa laisinkaan
Vai oisko kaikki kauhu mennyt pois?

Hän on sotilas, ei enempää, te häntä moittikaa
Vaan ei käskyjään hän kaukaa enää saa -
Hän saa ne sinulta ja minulta, oi veljet, huomatkaa:
Näin ei saada sotaa koskaan loppumaan....


Nuori nainen. lapsi vielä tuhosi oman ja monen muun elämän. Niin paljon olisi ollut vielä nähtävää....
Tragedia kertoo juuri sen, että lapset ja nuoret ovat herkkiä eri vaikutteille. Murrosikäisen nuoren maailma voi olla hyvinkin mustavalkoinen ja voimakkaat tunteet kuuluvat siihen. Tällöinkin, ja erityisesti juuri tällöin, nuori tarvitsee aikuisen ohjausta ja huolenpitoa. Rajat todellakin ovat rakkautta.

Olisko Moskovan murhenäytelmä ollut estettävissä, jos tämä lapsi olisi saanut oikeansuuntaista ohjausta elämälleen? Väitän, että olisi. Kotimaassamme olemme myös joutuneet todistamaan viime vuosien aikana oireilevien nuorten äärimmäisiä tekoja. Tukiverkkomme ei siis ole tarpeeksi tiheä.

Tärkeintä lienee olisi se, että näytämme aikuisina välittävämme asettamalla rajoja ja kertomalla mikä on oikein ja mikä väärin. Kuulostaa kliseiseltä, mutta näin se vaan on. Liian usein olen saanut seurata työssäni mitä rajattomuus merkitsee; se tuhoaa monen upean nuoren elämän.


maanantai 29. maaliskuuta 2010

Puoluekokoukseen =)

Eilen tuli jäsenäänestystulokset. Uutiset olivat oikein mukavia, minut valittiin edustajaksi puoluekokoukseen. On hienoa huomata, että saa tukea oman puolueen jäseniltä. Mielenkiinnolla odottelen toukokuuta ja Joensuun matkaa.

Kiitos teille kaikille liki neljällesadalle joilta sain äänenne!!!

Järjestäytyminen on ensi viikon tiistaina. Toivoisin pääseväni sivistystyöryhmään, koska se on alue mistä minulla on tietoa ja arkipäivän kokemusta.

Aika näyttää minne ollaan menossa, tällä hetkellä suunta näyttää oikein hyvältä =)

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Oma pesä

Ari Korhonen, puoluesihteerimme, oli tänään juttutuvassa puhumassa valtakunnan poliittisesta tilanteesta. Terävä mies,jolla on oikeasti tietoa siitä missä mennään ja mitä tapahtuu.

Korhonen puhui mm. siitä kuinka yhtenäinen Kokoomus on. Siellä osataan pitää oma pesä puhtaana. Samaa toivoisin meiltä, työväenliikkeeltä. Voimme keskenään kyseenalaistaa asioita ja hakea oikeita suuntia, mutta omaa pesää ei tulisi liata ulkopuolelle. Jo äitini opetti, että kotona saa huutaa ja järmätä, mutta perheen sisäisiä asioita ei tarvitse huutaa maailmalle.

Meillä SDP:ssa on halutessamme kyky keskustella ja päästä yhteisymmärrykseen. Elämässä on aina pystyttävä tekemään kompromisseja. Se ei tarkoita ihanteiden tai aatteiden hylkäämistä vaan uusien näkökulmien huomioimista.

Tärkeintä on muistaa miksi olemme työväenliikkeen asialla. Haluamme tasa-arvoisen maailman kaikille riippumatta ulkoisesta statuksesta.

Nyt tarvitaan voimaantumista, uskoa yhteiseen asiaan.

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Koko kylä kasvattaa

Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta, missä tiedettiin aika hyvin toisten asiat. Näin jälkikäteen miettiessä se ei ole välttämättä huono asia. Toisista pidettiin myös huolta. Nykyisin tuntuu, että unohdamme helposti toisten murheet tai emme huomaa niitä. Olen itse jo ajat sitten päättänyt, että hankaluuksien uhallakin puutun asioihin jos huomaan jonkun voivan huonosti.

Lastensuojeluasiat eivät ole näistä helpoimpia. Mutta oikeisiin epäkohtiin tulee puuttua ja yleensä se on kannattanut. Toisinaan vaan tarvitsemme apuja, neuvoja ja ohjausta tai herättelyä. Omat juttunsa ovat tietysti kiusantekomielessä tehdyt ilmoitukset; etenkin vaikeissa avioerotapauksissa tämä on kuulemma yleinenkin toimintamalli. Tarpeettomat ilmoitukset vievät sosiaalitoimen resursseja valtavasti. Kaikki aika on poissa oikeasti tukea tarvitsevilta perheiltä.

Tarvitsemme takaisin "Koko kylä kasvattaa"-toimintaa. Yhdessä elämistä.Välittämistä. Solidaarisuutta.

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Pitkästä aikaa

Jo lauantaina, 3 päivää sitten, olin kipeän oloinen. En malttanut kuunnella kehoani ja tietenkin menin töihin maanantaina. Tuloksena se, että tulin kesken päivän kuumeisena kotiin. Nyt sitten parannellaan tämä päivä kotosalla. Lääkkeet hoitui onneksi heti, teho tullee tämän päivän aikana.

Torstaina haluan olla paikalla kun edustajisto kokoontuu. Yhtenä keskustelun aiheena on apulaiskaupunginjohtajan viransijaisuus. Korhonen on yllättävä, mutta varmaan oikea esitys hommaa hoitamaan. Perjantaina kuullaan sitten poliittinen tilannekatsaus.

Kaikkiaan kevät on tapahtumarikasta aikaa puolueessa. Puoluekokous, sinne ehdokkaiden valinta ja eduskuntavaaliehdokkaiden vaali. Toivotaan, että saamme aktiivisia, idealistisia ihmisiä valituiksi.

Aurinko paistaa; olo heti parempi =)

perjantai 12. maaliskuuta 2010

Miksi politiikkaa

Monta iltaa on taas vietetty poissa kotoa istuen erilaisissa kokoonpanoissa. Välillä takaraivossa jyskyttää kesken kokouksen ajatus, että kotona odottaa joku, pitäisikö jo mennä. Olen oikeasti joutunut miettimään miksi haluan olla mukana poliittisessa toiminnassa. Vähin näistä ei ole äitinä olemisen näkökulma.

Olen tullut siihen päätelmään, että minulle tärkeintä on olla vaikuttamassa asioihin. Haluan tietää ja oppia uusia asioita. Minulle ei ole tärkeää saada meriittejä vaan tärkeintä on vaikuttamisen mahdollisuus. Joku tietenkin kysyy miksi sitten olen hakeutumassa eduskuntavaaliehdokkaaksi. Valtakunnan tasolla pystyy vaikuttamaan laajemman kansanjoukon asioihin kuin kunnallisella tasolla. Siellähän ne linjavedot tehdään, mitkä vaikuttavat myös kuntien toimintaan. Olen iloinen siitä, että en ainakaan vielä ole kyynistynyt vaan idealistina uskon muutokseen.

Perhe tietää kuinka tärkeää minulle on olla mukana eri toiminnoissa. He antavat sille tilan ja mahdollisuuden. Kiitos siitä.

tiistai 2. maaliskuuta 2010

Missä on koulupsykologin paikka?

Turussa on perustettu työryhmä pohtimaan psykologipalveluiden keskittämistä. Työryhmän yhtenä tehtävänä on saamani tiedon mukaan valmistella tarpeelliset henkilöstösiirrot niin, että keskitetty toimita voisi alkaa jo 1.8.2010. Tämä tarkoittaa sitä, että myös koulupsykologit siirtyisivät opetustoimesta soten alaisuuteen. Koko esityksen lisäksi nopea aikataulu ihmetyttää; onko asia jo jossain päätetty ilman että työryhmä edes tietää asiasta? Tiedon siirtyminen kahden hallintokunnan välillä on vaikeaa, hidasta ja osittain jopa lainvastaista. Tämäkin puhuu ehdotusta vastaan.

Suurin huolenaiheeni ovat kuitenkin koulupsykologien asiakkaat; lapset ja nuoret perheineen. Koulupsykologien yksi tärkeä tehtävä on ennalta ehkäisy, mutta aikaa ”uudistuksen” myötä siihen ei enään olisi. Työ keskittyisi tulipalojen sammuttamiseen, eli erilaisten kriisitilanteiden hoitamiseen. Koulupsykologien työ on erittäin tärkeä tukimuoto niin oppijoille kuin opettajillekin. Koulupsykologit kehittävät jatkuvasti omia työtapojaan eri ryhmien tarpeiden mukaan ja ovat mukana koulun arjessa.

Viime vuonna kouluvalmiustestit siirtyivät jo koulupsykologien tehtäväksi ja se on näkynyt selkeästi koulun arjessa. Onhan selvää, että se aika minkä testit vievät on poissa koulun palveluista. Niin laatu kuin määrä kärsii. Perhe- ja kasvatusneuvola hoiti kouluvalmiustestejä ansiokkaasti vuosien ajan ja muutoksen suunta ei ainakaan koulun osalta ollut parempaan. Yhteistyö on aina hyvä asia, mutta täytyy miettiä kenen kustannuksella se toteutetaan.

Koulupsykologien tulee pysyä opetustoimen alla, jotta voidaan taata jo olemassa olevat palvelut.

sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Aloite

Tein puoluehallitukselle aloitteen koskien taito- ja taideaineiden tuntiresurssin lisäämistä peruskoulun ops:n. Olen blogissanikin kirjoittanut jo aiemmin aiheesta. Olikin mukava huomata, että ph on ottanut saman linjan, kts. alla
Päätösesitys
Puoluehallitus yhtyy aloitteen henkeen ja toteaa, että taito- ja taideaineita kouluissa on lisättävä.

tiistai 23. helmikuuta 2010

Apkjn tehtävistä

On erittäin ikävää niin henkilön kuin puolueenkin kannalta, että joudumme miettimään apulaiskaupunginjohtajan pestin uudelleenjärjestelyjä. Kuten Ts:kin uutisoi tänään, niin ko apkjn sektorialueen yksi suurimmista hallintoalueista on opetus ja koulutus. Uudistuksia on tulossa syksyllä ja siksi on erityisen tärkeää, että sitä on hoitamassa kokenut, osaava henkilö jolla on oikeasti alueesta tietoa. Sitä ei voida hoitaa puolihuolimattomasti toisen tehtävän ohella. Nykyinen opetustoimenjohtaja TJ on osoittanut omalla toiminnallaan oman pätevyytensä tehtävään. Hänellä on näkemystä ja kokemusta sekä kyky talouden tasapainottamiseen. Liputankin ihan avoimesti häntä hoitamaan apkjn viransijaisuutta/määräaikaisuutta. Jos nyt kerrankin otettaisiin tehtävään pätevin ihminen ilman kytkykauppoja..

perjantai 19. helmikuuta 2010

Olen nähnyt viimeisen 2 viikon aikana 4 eri näytelmää ja tajusin että kaikessa erilaisuudessaan jokaisessa niissä on sama teema; halu hyvään, oikeudenmukaiseen elämään, maailmaan missä tärkeintä on yhteisöllisyys ja toisen ihmisen kunnioittaminen.

Teatterilla on siis oma vahva paikkansa, niin kuin kaikella taiteella, yhteiskunnan kommentoijana. Osa teksteistä on ollut hyvinkin kevyen tuntuisia päällisin puolin, mutta kaikesta löytyy syvällisempi ajatus maailman menosta. Kukaan meistä ei selviä yksin, tarvitsemme toisiamme. Ollaan hyviä toisillemme....

maanantai 15. helmikuuta 2010

Mun lapset ja sun kakarat

Kertokaa, jos joku tietää täysin toimivan uusioperheen!!!
Luulin, että minä osaisin olla rakentava ja ymmärtävä, mutta pakko tunnustaa että näin ei aina ole. Helposti tulee otettua itseensä, jos puoliso komentaa "omaa" lasta syystäkin. Ehdottomasti olen sitä mieltä, että perheen aikuiset määräävät rajat, mutta huomaan itseni toisinaan sortuvan siihen että puolustan omaani, ilman syytä. Homma toimii myös niin että puolison kasvatusnäkemykset omien lasten suhteen ärsyttävät niiin paljon. Lapset ovat ihania, mutta eri perheillä on omat tapansa käsitellä asioita. Toivon itselleni viisautta ja kärsivällisyyttä, en halua olla se paha äitipuoli...huoh....

Onneksi joudumme ääriharvoin törmäämään näihin asioihin. Kiitos siitä kuuluu pitkäpinnaiselle puolisolleni.

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Ketään ei jätetä?

Ministeri Wallin lupailee, ettei yhtään nuorta jätetä "kellumaan" ilman opiskelu- tai työpaikkaa. Hän lupaa, että kaikille järjestetään syrjäytymistä estävää toimintaa. Hyvä näin. Siis jos se oikeasti toteutuu.
Kaikkihan me kuitenkin tiedämme, että aina löytyy niitä nuoria jotka eivät osaa/jaksa/pysty/osaa toimia byrokratian viidakossa, vaan turhautuu ja luovuttaa. Järjestelmän tulee olla vaivaton, jotta saamme nuoret mukaan.
Nuorissa on poweria kun vaan annamme heille mahdollisuuden!

keskiviikko 3. helmikuuta 2010

eläkeikää nostettava? Noup!

Hämmästyttää kuunnella keskustelua eläkeiän nostamisesta. Miksi? Kyllä eläkeyhtiöillä on varaa maksaa tulevat eläkkeet. On upeaa, että molemmat vanhempani ovat saaneet jäädä eläkkeelle terveinä ja voivat nauttia maksamistaan veroista vapaana ruuhkavuosien jälkeen. Tämän keskustelun voisi lopettaa alkuunsa. Kyllä 60v on jo osansa tehnyt. Ja kuitenkin on halutessaan mahdollisuus jatkaa työelämässä.

Joku raja työnantajan vaatimuksille!

lauantai 30. tammikuuta 2010

Mummonjututtaja

Turun Sanomissa oli tällä viikolla pieni uutinen, missä kerrottiin iäkkään naisen olleen kuolleena kotonaan kahden vuoden ajan kunnes remonttimiehet löysivät hänet. Kaksi vuotta ja kukaan ei kaivannut.....
Meillä on koulussa 6.luokan kanssa ns.maailmanparannus-tunti perjantaisin. Viimeksi puhuimme tästä uutisesta ja ihmisten, erityisesti ikäihmisten, yksinäisyydestä. Mietimme, miten em. kaltaiset tragediat voitaisiin estää. Jo 12-13-vuotiaat osaavat ottaa huomioon valtion ja kuntien taloustilanteen ja miettivät ensimmäiseksi miten ennaltaehkäisy rahoitettaisiin.
Esiin nousi upea idea; perustetaan uusi ammattikunta "mummonjututtaja". Juho-pojan idealla olisi työllistävä vaikutus ja ikäihmiset saisivat huolenpitoa sekä välittämistä. Millä tämä sitten kustannettaisiin? No, laitoshoidosta säästyvillä rahoilla. Kaikkihan sen tietävät, että koti on paras paikka niin kauan kuin terveys sen sallii.
Toisaalta tässä keksitään pyörää uudelleen, koska ehkä parikymmentä vuotta sitten, taloustilanne on sallinut toimivan, kiireettömän kotipalvelun. Eikö tämä voisi olla taas tavoitteenamme?

perjantai 29. tammikuuta 2010

oikeus ja kohtuus?

Meillä kaikilla on sama laki, jota noudattaa. Jokainen meistä sitä rikkoo jollain tavoin, toinen pienemmissä ja toinen suuremmissa mittakaavoissa. Kukapa ei joskus kävelisi punaisia päin tmv.Lain rikkomista sekin.

Merkityksellistä tuntuu olevan kuitenkin se, kuka sen tekee. Jos maahanmuuttaja tekee rikoksen, niin se leimaa kaikki maahanmuuttajat rikollisiksi ja saa suuret kansanjoukot liikkeelle vaatimaan "Suomea suomalaisille". Jos poliitikko syyllistyy rikkomukseen, niin uutisaihe sekin ja kaikki saman puolueen ihmiset luetaan samaan kastiin. Ainakin muiden puolueiden edustajat käyttävät tilannetta hyväkseen.
Eikö se riitä, että tilanteet käsitellään asianmukaisesti ja seuraamukset hoidetaan?

Olen itse joutunut kiusanteon kohteeksi entisessä elämässäni. Kiusanteon tavoitteena oli mustamaalata minua aiheettomin perustein niin työnantajalle kuin kaupungin johdolle poliittisen aktiivisuuteni vuoksi. Vaikka itse tietää todellisuuden, niin paine on kova. Omalla kohdallani tuo kiusanteko ei onneksi saanut siipiä alleen, koska tekijän tapa toimia viestitti vastaanottajille, että kiusaajalla ei ole itsellään kaikki kohdallaan. Jos se jotain herätti niin kai lähinnä sääliä. Kävinpä myös käräjillä asian vuoksi ja siellä todettiin tuo sama.

Jos jotain tästä em.prosessita opin, niin sen etten suinpäin lähde tuomitsemaan ketään mutu-tuntuman perusteella. Asioilla kun on aina kaksi puolta. Eikä monet asiat kuulu kenellekään muille kuin asianosaisille.

tiistai 26. tammikuuta 2010

Pitkällisten neuvotteluiden jälkeen annoin tyttärelleni luvan lopettaa monivuotisen harrastuksen. Harrastus alkoi olla vaativampaa eikä hän kokenut sitä enään mielekkääksi. Viimeinen vuosi on tainnut mennä äidin toiveesta....
Hassua, että lapsen harrastuksen loppuminen koskettaa myös minua. Melkein itku tuli kun soitin ja ilmoitin etttei tytär jatka enään. Viimeiset kuusi ja puoli vuotta harrastus on kuulunut viikottaiseen ohjelmaan. Ensimmäiset viisi vuotta kerran viikossa ja nyt viimeiset ajat kaksi kertaa viikossa. Pitkä aika ottaen huomioon, että ikää Pupulla vasta 10.
Onneksi hän jatkaa koulun liikuntakerhossa kerran viikossa. Näin liikunta säilyy jollain tavalla osana elämää. Itse löysin liikunnan vasta aikuisiällä ja se on ollut upea voimavara. Etenkin juoksu, mikä ei ole sidottu kelloon tai kalenteriin. Pakkasmittaria en kuitenkaan nyt lähde uhmaamaan, -15 astetta...hhrrrhh....
Saimme kyllä kulttuuri/liikuntaseteleitä vuoden alusta. On upeaa, että se käy molempiin "sielunhoitokeinoihin". Nyt ei voi syyttää pakkasta vaan pääsee liikkumaan sisätiloihinkin työnantajan avustuksella!!

maanantai 25. tammikuuta 2010

markat vs eurot

Juu, tiedetään ettei enään saisi ajatella rahan arvoa markoissa :D. Pakko vaan oli ajatella kun kävin alennusmyyntiostoksilla.
Olen aika huono ostamaan itselleni mitään. Lapselle kylläkin löydän helposti vaikka mitä. Itseni kohdalla helposti ajattelen, että en ehkä kuitenkaan tarvitse mitään uutta.
Nyt oli kuitenkin pakko tehdä ostoksia, kun en esim omistanut ehjiä sukkahousuja. Löysinkin perusjuttuja ihan edullisesti; useamman paidan alle 6 euron. Mutta ne sukkahousut, 14 euroa!! Silloin piti miettiä mitä ne markka-aikana maksoivat, taisivat olla sama markoissa kuin nyt euroissa. Euron tulo 10 vuotta sitten on nostanut hintoja huomattavasti. Se näkyy isomissakin ostoisssa. Esimerkiksi asuntojen hinnat ovat kohtuuttomia.
Ostimme nykyisen asuntomme 13 vuotta sitten 285000 markalla. Sen jälkeen asuntoa on laajennettu noin 150 000 markalla. Jos nyt myisin asunnon niin siitä saisi noin 170 000 euroa. Aikamoinen arvonnousu..... Erityisesti nuorten perheiden vuoksi toivoisin maltillisempaa hintakehitystä asuntomarkkinoilla. Hirvittää kuunnella millaisia asuntolainoja he joutuvat/uskaltavat ottamaan.
Tosin itsellänikin sitä lainaa on ihan kiitettävästi avioeron osituksen jälkeen. Saan maksaa asuntoa vielä vuoden eläkkeelläkin....huoh....

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Viikonloppua odotellessa

Viikko on taas täynnä ohjelmaa. Tosin en valita, koska se on täynnä mielenkiintoisia asioita. Maanantaina uuden yhdistyksen perustaminen, tiistaina Suomen teatteriliiton kokous, keskiviikkona sos.dem. Voiman kokous ja torstaina keskustelua turkulaisten mielenterveyskuntoutujien asemasta ravintola Koulussa.
Kaikki tärkeitä asioita. Tosin ikäviäkin asioita täytyy käsitellä, mutta tärkeintä on että osaa ottaa asiat asioina eikä henkilökohtaisina tappioina. Jos jokaisen ikävän kommentin ottaisi henkilökohtaisesti niin olisi hyvin äkkiä entinen järjestöaktiivi. Siis tulta päin vaan :D

Perjantaina voikin sitten aloittaa viikonlopun vieton. Suunnitelmissa on mennä töistä uimaan ja sieltä kotisohvalle pötköttelemään. Toiveissa paljon unta ja mahd vähän tekemistä jotta jaksaa taas seuraavan viikon puuhata.
Vapaasta osaa nauttia silloin kun sitä on.

tiistai 19. tammikuuta 2010

Muutoksia ja vielä kerran muutoksia

Elämäni on ollut melkoisten muutosten aikaa viimeiset kolme vuotta. Aikaan mahtuu avioero, oikeudenkäyntejä, yksinhuoltajuus, työtehtävien vaihto, politikoinnin aloittaminen ja uusioperhe. Niistä on nyt selvitty, kunnialla kai =)

Lisää muutoksia on kuitenkin tulossa. Kaupungin kouluverkkoselvityksen jälkeen oma työpaikkani Snellmanin koulu tullaan lakkauttamaan tämän kevätlukukauden jälkeen. Koulun lakkautus koskee 76 oppilasta ja kolmea opettajaa. Osa oppilaista siirtyy ns.pääkouluun Topeliukseen, mutta osa vielä miettii mikä olisi sopiva tuleva koulu. Kähäri näyttää vetävän hyvin. Pienet koulut siis houkuttelevat. Hektisessä maailmassa kaivataan lapsille turvallisia pieniä yksiköitä, joissa jokainen aikuinen tuntee lapsen nimeltä. Halutaan antaa lapselle aikaa olla lapsi.
Onko suurien yksiköiden rakentaminen siis järkevää? Ihanteellisin olisi mielestäni 2-portainen alakoulu. Oppilaita himpun verran yli 200. Jokaisella luokka-asteella olisi rinnakkaisluokka. Se mahdollisttaisi opettajapari-työskentelyn.
Vaikka hehkutinkin pienten yksiköiden puolesta, niin liian pienet yksiköt eivät ole parhaita mahdollisia paikkoja. Vuosia yhdysluokkia opettaneena tiedän, ettei opetus kahdelle eri luokka-asteelle voi olla yhtä "tehokasta" kuin yhdelle. Tänään esim fyken tunnilla piti pystyä opettamaan viitosille auringon rakenne ja kuutosille samaan aikaan akut ja patterit...hmmmh.....Toinen porukka jää väkisinkin aina vähemmälle huomiolle, ei hyvä.

Omaa sijoituspaikkaani en vielä tiedä. Muutosta siis pukkaa. Fyysisen paikan lisäksi työyhteisö vaihtuu. Se jännittää eniten. Mietin ihan kuin omat koulua vaihtavat oppilaani; millaisia uusia kavereita saan, ystävystynkö kenenkään kanssa, onko uuden koulun tavat ihan erit kuin entisen jne.
Työpaikan vaihto on tutkitusti yksi suurimpia stressitekijöitä. Tulee paljon uusia asioita ja ihmisiä yhdellä rysäyksellä. Olen kuitenkin positiivisella mielellä vaihdon suhteen. Työpaikan vaihto voi olla myös piristävä vaihtoehto. Uuteen paikkaan siirtyessä pysyy "hereillä". Uskon, että siitä voi saada uusia ideoita ja uusi työyhteisö voi tuoda paljonkin jotain mukavaa elämään.
Vaikka tulenkin kaipaamaan työkavereita Snellusta, niin uskon että saan myös uusia mukavia sellaisia. Kaikella lienee tarkoituksensa.

Toukokuussa mie pakkaan tavarat laatikoihin ja lähen otta kirkhaana ethenpäin.

maanantai 18. tammikuuta 2010

Puuhapäivä

Tänään on ollut oikein hyvä päivä. Töissä sujui kivasti, lapset tuntuivat osaavan vaikeitakin asioita ja luovuus kukoisti musikaaliprojektin parissa. Hienoa 5.-6.b!!!

Alkuillasta vein Pupun harrastukseen ja käytin ajan hyväksi lenkkeilemällä. Olo oli virkistynyt juoksun jälkeen ja pinkaisinkin kotiin tultuamme kokoustamaan.

Kokoustimme Seikkailupuistossa tärkeän asian parissa. Perustimme uuden yhdistyksen nuorten teatterikoulun tueksi. Teatterikoulu on Turussa uusi juttu. Toiminta alkoi viime syksynä, jolloin 13 nuorta aloitti "opinnot" teatterin parissa. Ohjaajina toimii alan moniosaaja-ammattilaiset; alle minimipalkan. Tukiyhdistys pyrkii turvaamaan teatterikoulun jatkumon, jotta nuoret saavat laadukasta teatterikasvatusta ainakin seuraavan kolmen vuoden ajan.

Raha siis taas ratkaisee...huoh.... Tämä on kuitenkin niin hyvä juttu ja toiminta-ajatus että uskon, ja toivon, sen saavan myös julkista rahoitusta. Nuoret ovat usein väliinputoajaryhmä, heidän harrastuksiaan täytyy tukea kaikilla mahdollisilla tavoilla. Josko annettaisiin taloudellista tukea vaikka tälle toiminnalle eikä rakennettaisi Pukkisen ehdottamia uusia miljoonahankkeita. Kannatusta ajatukselle?

Nyt hyvillä mielin nukkumaan. Huomenna uusi päivä uusien töiden ja kokousten merkeissä.
Ei pöllömpää tämä elämä :D

lauantai 16. tammikuuta 2010

Pidä huolta...

"Pidä huolta itsestäs ja niistä jotka kärsii" neuvoo Pave laulussaan. Hieno elämän motto. Minulla on tosin unohtunut tuo itsestä huolehtiminen viime aikoina. Nyt täytynee panostaa siihenkin, jotta jaksaa huolehtia niistä muistakin.

Sairastin viime vuonna kymmenen kuukauden aikana 8 angiinaa ja söin tietysti saman verran antibiottikuureja. Olin siis maalis-marraskuussa joko kipeä tai lääkekuurilla.Urheilu jäi miltei kokonaan pois. Siitä keho ei pitänyt kun olen tottunut lenkkeilemään säännöllisesti. Marraskuussa pääsin nielurisaleikkaukseen, jotta angiinat saadaan pois. Kiitos julkiselle terveydenhoidolle.

Leikkaus hoitui hyvin; henkilökunta oli oikein ammattitaitoista. Pienen komplikaation vuoksi jouduin yöpymään sairaalassa. Sairaanhoitajat hoitivat työnsä hyvin. Ainoa ikävä puoli oli se, että jouduin huomaamaan potilaspaikkojen alimitoituksen. Minut "ajettiin" huoneesta käytävälle odottamaan hakijaa koska joku toinen tarvitsi huonepaikkani. Hoitajille se on arkipäivää, mutta potilaalle siitä tulee ikävä olo.

Nyt juoksu tuntuu taas kulkevan. Liikunta antaa hyvän olon, unen ja jaksamista. Keho tervehtyy hiljalleen. Sitten on lisävoimaa hoitaa muidenkin asioita mm. politiikan keinoin.

"Se joka apua saa, sitä joskus haluu myös antaa"

torstai 7. tammikuuta 2010

Taitaa olla vilunki kun kannattaa..

Tämä tarina on tosi:

Kaksi aikuista päättää erota. Kaikki sujuu oiken mallikkaasti aluksi. Ystävät ja tuttavat ihailevat kypsää tapaa, miten aikuiset hoitavat asioita keskenään. Lapsi on tasapainoinen. He huolehtivat lapsen elatuksesta yhdessä sopuisasti. Mutta sitten kuvioon saapuu kolmas osapuoli ja BUM!!! Kaikki muuttuu.

Toinen aikuinen ei kykenekään enään pitämään yhteyttä, ei edes lapsen asioissa. Syynä on se, ettei kolmannelle osapuolelle tule paha mieli. Hän saa myös jollain papereille viranomaistahon uskomaan olevansa työtön, varaton ja kykenemätön lapsen elatukseen.

Toinen aikuisista hakee elatustukea Kelalta, jonka käsittely kestää kuukausia. Lapsi tarvitsee uuden talviulkoilupuvun, odotellaan alennusmyyntejä.

Samaan aikaan työtön ja varaton aikuinen ostaa uuden asunnon, työskentelee kuitteja vastaan ja matkustaa kaukomatkoilla. Ja yhteiskunta maksaa niin ansiosidonnaiset kuin elatustuet.

Mikähän tässä tarinassa mättää? Onko arvot kohdallaan ? Taitaa olla vilunki kun kannattaa. Toisen aikuisen moraali ei kuitenkaan riitä epärehellisyyteen; onneksi. Hän voi kulkea pystypäin, selviytyjänä.

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Pupu

Vein juuri tytön isälleen. Olo on aina sen jälkeen tyhjä. Varsinkin nyt kun sain pitää hänet kolme viikkoa yhteen menoon. Onneksi on kyse vain muutamasta päivästä ja Pupu tulee takaisin kotiin.

Kahden perheen väliä kulkevia lapsia on nykyään paljon, aivan liian paljon. Usein koen huonoa omatuntoa siitä, miksi en voinut tarjota lapselleni ehjää kotia. Toisaalta tämä tilanne lienee parempi kuin että hän eläisi rakkaudettomassa, riitaisessa kodissa. Joskus ero tuntuu olevan ainoa oikea ratkaisu. Omalla kohdallani olen varma siitä, että ratkaisu oli täysin oikea. Vielä kolmen vuoden jälkeenkin saan muistutuksia siitä, millaista elämäni oli entisessä liitossani. Narsismi tuntuu olevan ylitsepääsemätön sairaus.

Elämässäni on nyt kuitenkin muuten kaikki hyvin. Kiitos lähimmille. Live, love & laugh

tiistai 5. tammikuuta 2010

Hyvä Japi

Rosenlöfin Japi sen sanoi ääneen, mitä minä ja moni muukin on viime ajat ajatellut. Turun kunnallispolitiikkaa vetää hallitussopimuksesta huolimatta Kokoomus ja heidän puutarhaosastonsa (lue vihreät) peesaa mukavasti porvarilinjaa. Olen ollut todella yllättynyt, jopa pahasti pettynyt vihreiden politiikan tekoon. Joskus olen itsekin vihreitä äänestänyt, mutta onneksi olen politiikan sisällä nähnyt mitä heidän toimintansa on. Sorry vaan tutut vihreät, näin asia vaan on. Liikkeenne aurauskulmat ovat pahasti oikealla, ainakin täällä Turussa.
Niin ja olenhan itsekin osallistunut Kokoomuksen "toivotalkoisiin" olemalla lomautettuna ansiotyöstäni. Sitä en kyllä tehnyt ihan vapaaehtoisesti.... :D

Lautakuntatyöskentelyssä vastakkainasettelu on hyvin selkeä; äänestykset hävitään aina vassujen kanssa muita vastaan. Toisaalta Kulttuuriltkssa käydyt keskustelut ovat rakentavia ja jopa yksimielisiä, mutta äänestykseen mentäessä on tulos jo ennalta arvattavissa.

Toivotaan, että eduskuntavaalit tuovat muutoksen mukanaan: hallitus, jonka tavoitteena on kaikkien hyvä.

maanantai 4. tammikuuta 2010

Ei jaksa, ei pysty, ei halua....

4.1.2010
Yleensä olen kovinkin reipas ja tehokas hoitamaan asioita, ikäviäkin sellaisia. Joskus tulee kuitenkin tämäkin olo; ei jaksa, ei pysty, ei halua.... Silloin lienee viisainta tehdä Väyryset ja nukkua yön yli. Aamulla asiat voivat näyttää aivan toiselta. Tai ainakin voi psyykata itsensä siten, että väittää näin tapahtuvan =)

Onkohan se tämä lomailu, mikä ottaa voimille? Pienet asiat kasvavat suuriksi, eikä unikaan maistu kuin vasta aamuyöllä. Onneksi pääsee taas töihin lepäämään torstaina!!! Oikeasti on ihan mukava palata arkeen.

Olen kuin pienet lapset (tai dementiapotilaat...) ja tarvitsen elämään säännöllisyyttä, niin ja tietty säpinää :D

Mielestäni...

Palvelujen ulkoistaminen, kenen etu?

Turun Sanomat 16.12 2009 01:31:44

Kaupunkimme taloutta hoidetaan kestämättömillä ratkaisuilla. Näillä toimilla on suora vaikutus monen kuntalaisen elämään. Yhtenä toimenpiteenä on palvelujen ulkoistaminen. Ulkoistamista puolustetaan sillä, että palvelujen laatu ja joustavuus paranee sekä hinta on edullisempi. Todellisuus on ainakin tietyillä toimialoilla aivan toista.

Yhtenä esimerkkinä on koulujen siivous. Joissain kouluissa on siirrytty käyttämään siivouksessa kaupungin ulkopuolista tahoa. Siivouksen siirtyminen yksityiselle firmalle on oiva esimerkki ulkoistamisen todellisista vaikutuksista. Siistijöiden kannalta tämä tarkoittaa alueiden suurenemista, työajan lyhenemistä ja palkan pienenemistä tehokkuutta haettaessa. Henkilöstön vaihtuvuus on suuri, koska työtä tehdään jaksamisen äärirajoilla. Työhön sitoutumista kyseisissä olosuhteissa ei voi keneltäkään edellyttää. Karkeasti arvioiden kolmen ihmisen työt teetetään kahdella osa-aikaisella.

On siis selvää, ettei lopputulos voi olla laadukasta. Tämä seikka puolestaan vaikuttaa muihin koulussa työskenteleviin, niin aikuisiin kuin ennen kaikkea oppilaisiin. Työympäristön viihtyvyys kärsii ja seurauksena voi olla jopa erilaisille sairauksille altistuminen.

Tämä lienee vain jäävuorenhuippu, esimerkkejä löytyy muiltakin toimialoilta.

Yhteinen kysymys kuuluu: kenen etu ulkoistaminen on? Yksityisten firmojen omistusportaan?

Taru Pätäri

lauantai 2. tammikuuta 2010

Mielestäni...

Turun Sanomien mielipidepalstalle kirjoittamiani tekstejä:

Lomautuksista vielä kerran...

Kuntataloudessa jaetaan tänä päivänä niukkuutta. Turun taloudessa tämä näkyy mm. eri palvelusektoreiden määrärahojen huomattavina leikkauksina. Tämä puolestaan aiheuttaa henkilöstön lomautuksia. Alkuperäisten päätösten mukaan lomautukset koskevat koko kaupungin henkilöstöä. Tämä taas tarkoittaa automaattisesti sitä, että lomautusten seuraukset näkyvät peruspalveluiden toteutumisessa. Negatiiviset vaikutukset eivät tule jäämään vain tähän lomautussyksyyn, vaan väitän että niillä on pitkäkestoisia seurauksia.

Taloustilanne tuntuu kuitenkin vaativan ko. ikävät toimenpiteet ja ne koskettavat jokaista kuntalaista ja kunnan työntekijää jollain tavoin.

Kun hallintokunnat suunnittelevat lomautusten toteuttamista ja niiden aikataulutusta, niin tulee ottaa huomioon tasapuolisuus eri henkilöstöryhmien välillä. Laki määrittää, onneksi, osaltaan lomautusten toteuttamista. Ketään ei voida lomauttaa vuosilomien aikana.
Ei edes opettajia, kuten tällä palstalla populistisesti 11.8.09 ehdotettiin.

Taru Pätäri
luokanopettaja
Turku



Taito- ja taideaineet takaisin !

Turun Sanomissa (16.10.08) olleessa huostaanotto-jutussa tuli esiin perheiden voimattomuus byrokratian edessä, ja kirjoittajavieras Ilkka Uusitalo toivoi lisää yhteisöllisyyttä kouluihin. Molemmat kirjoitukset nostivat esille tärkeän asian; paljon puhutaan, mutta kuka toimisi, mistä löytyy ratkaisumalleja.

Yhteiskuntamme jatkuvat säästötoimet ovat vaikeuttaneet perheiden avun saantia jo pitkään. Valitettavan usein käy niin, että apu jää saamatta resurssien puutteen vuoksi. Olemmeko tilanteessa, jossa on kyseessä rahat vai henki? Tosin ei ole tavoittelemisen arvoinen asia, että lapset saadaan terapiaan, vaan tavoitteena tulisi olla se, että terapiaa ei tarvita. Ennalta ehkäistään, ennen kuin on liian myöhäistä. Teknistyvä yhteiskunta luo erityiset tarpeet käsitellä lasten ja nuorten asioita. Erilaiset tiedotusvälineet tuottavat jatkuvasti suodattamatonta informaatiota, eikä nuorilla ole välttämättä keinoja erottaa faktaa ja fiktiota.

Ei auta, että koulujen taito- ja taideaineiden opetusta vähennetään jatkuvasti. Taidekasvatuksen merkitys myönnetään, ja sille annetaan julkisissa keskusteluissa ansaitsemansa arvo, mutta käytännön tasolla näin ei aina ole. Nykyiset opetussuunnitelmat ovat tiukkoja paketteja eivätkä ne juuri anna aikaa kiireettömyydelle, jota jokainen meistä tarvitsee.

Taito- ja taideaineiden opiskelu antaa monelle oppilaalle hyvän kanavan itseilmaisuun ja omien tunteiden käsittelyyn. Parempi lienee esimerkiksi laulaa, kirjoittaa, piirtää tai näytellä paha olo pois, kuin kohdistaa se muihin tai pitää sisällään. Toki taito- ja taideaineilla on muitakin tavoitteita, mutta lasten ja nuorten tunnekasvatus ei ole niistä vähäisin. Turvalliset kokemukset taidekasvatuksessa auttavat eläytymään eri tilanteisiin ja auttavat myös selviytymään sosiaalisissa tilanteissa myöhemmin elämässä; niin muiden kuin itsensä kanssa.

Tarvitsemme lisää taito- ja taideainetunteja! Pienellä panostuksella voimme saada aikaan suuria asioita; kaikille turvallinen, hyvä arki.

Taru Pätäri

luokanopettaja