Demari-Taru

perjantai 6. tammikuuta 2017

Aika, jolloin käytösetiketti katosi

Digitalisaatio tuo mukanaan paljon mahdollisuuksia. Se tuo uusia työpaikkoja, nopeuttaa ja helpottaa eri prosesseja ja parhaimmillaan palvelee eri alueiden joustamatonta yhteistyötä.
Kuten monet uudet asiat, niin digitalisaation mukanaan tuoma eri välineiden käyttö vaatii totuttelua, oppimista ja käyttöetikettiä.

Sosiaalinen media ja viestilaitteisto on yksi näkyvä osa digitalisaation vaikutuksista ihmisten elämään. Digitalisaatio ei ole ainoastaan käytännön ratkaisuja, vaan se vaatii ajattelun muutosta. Nopea siirtyminen nykyisiin nonstop-viestimiin on luonut harhan siitä, että mitä vain ja kenelle vain, voi sanoa mitä tahansa ja milloin tahansa. Sen lisäksi, että viestimet ovat tuoneet mahdollisuuksia, niin  se on vääristänyt kommunikointiamme.
Tämä näkyy jo alakouluikäisisten lasten keskinäisessä viestimisessä. Kiusaaminen ja ryhmäviha on ok, koska se on vaan läppää. Aikuisen toiselle sosiaalisessa mediassa tai viestillä lähetetty solvaus on sarjassa "sanoin vaan mielipiteeni". Olemme hyväksymässä tätä osaksi kulttuuriamme ja syynä on vain ja ainoastaan välineen hallitsemattomuus.
Oma ammattina ja avoimuuteni ovat aiheuttaneet useita ylilyöntejä viestijien tahoilta. 
Toimintaa kohtaan on jopa toivottavaa saada kritiikkiä, mutta henkilökohtaisella solvaamisella ei päästä mihinkään.
Itsekin olen valitettavasti alkuTwitter -huumassani tähän sortunut, mutta kantapään kautta väitän oppineeni että vain asioita voidaan arvioida perustellusti.

Tämä solvaus -kulttuuri on tullut myös politiikan sisälle ja sitä seurataan kuin suurta farssia. Surullista on se, että suuret yhteiset asiat jäävät huutelulle toiseksi. Kritiikki ja eri mieltä olemisen perustelut ovat kaukana nykyisestä irvailusta.

Ei ole ymmärretty, että laki on edelleen sama koskien kunnioittavaa kohtelua, yksilön oikeuksia ja velvollisuuksia. Edelleenkään ei ole oikein eikä edes sallittua lähettää vihaviestejä. Onneksi poliisin kanta viestihäirintään on kohentunut viime aikoina ja sitä ei nähdä enää harmittomana naapurihuuteluna. Uhkailu on aina uhkailu ja oikeudessa läppä muuttuu todeksi.

Me yhdessä voimme muuttaa suunnan pitämällä nollatoleranssia loukkaavaa kielenkäyttöä kohdatessamme. 
Kenenkään ei tarvitse kuulla olevansa rikollinen, narsisti tmv vain siksi, että jollakin ei ole käytösetiketti hallussa. Yhtään uhkailua ei tule sietää siksi, että joku haluaa sanoa vain mielipiteensä.
Sanotaan viestimissä vain ja ainoastaan se, mikä on ihmisyyden puitteissa hyväksyttävää.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti