Demari-Taru

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Koulun päättyessä

Vähä-Heikkilän koulu 4.6.16 puhe:

Hyvä juhlaväki, mes amis

Oppilaat, opettajat, avustajat, kouluvaarit, muu koulun väki, kotijoukot.

On aika kiittää kuluneesta lukuvuodesta. C’est le moment de remercier de cette année.

Siihen on liittynyt paljon erilaisia asioita, mutta yhtenä isona asiana on ollut se, että olemme puhuneet paljon lasten kanssa toisten kunnioittamisesta ja huomioon ottamisesta.
Maailma ja viestintä ovat muuttuneet nopeasti, eikä meille välttämättä ole vielä löytynyt tarpeeksi keinoja ja osaamista sen hallitsemiseen.
Olemme kaikkien tavoitettavissa milloin ja missä vaan. Olemme myös tottuneet siihen, että voimme sanoa mitä ja milloin vaan kenelle vaan. Kuitenkin viestin vastaanottaja on aina toinen ihminen, kaveri, ystävä, jonkun äiti, isä tai lapsi.

Vaikka välineet muuttuvat tosillemme puhuttaessa, niin ei tule unohtaa rehellisyyttä, myötätuntoa ja toisen kunnioittamista.
Olenkin ohjeistanut oppilaita viestimisessä siten, että kirjoita tai sano välineen avulla vain se, minkä olisit valmis sanomaan kasvotusten. Sillä ohjeella säästyy monelta turhalta mielipahalta. Eikä tämä ohje tee pahaa meille aikuisillekaan.

Kuten jo Eino Leino aikoinaan sanoi:
Ei hyvyys saavu huutaen, se kulkee hiljaa kuiskaten.


Kuudesluokkalaiset. Alakoulu alkaa nyt olla tässä. Iso urakka on takana ja seuraava edessä.

On ollut hienoa oppia tuntemaan teidät. Meiltä lähtee yläkouluun erityisen upea joukko ajattelevia varhaisnuoria.

Tommy Tabermannin sanoin haluan saatella seruraavalle rastille:

Jotta pääsisi perille
on eksyttävä tieltä
Joka pääsee perille
oppii
että hetken kuluttua
on taas jatkettava matkaa
Joka ei koskaan
putoa raiteilta
ja mene rikki
jatkaa aina samaa rataa
ja on turvassa
suurelta murheelta
ja suurelta onnelta.

-Tommy Tabermaan-

Toivon teille turvallista, onnentäyteistä matkaa yläkouluun ja kohti suuria unelmia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti