maanantai 15. helmikuuta 2010

Mun lapset ja sun kakarat

Kertokaa, jos joku tietää täysin toimivan uusioperheen!!!
Luulin, että minä osaisin olla rakentava ja ymmärtävä, mutta pakko tunnustaa että näin ei aina ole. Helposti tulee otettua itseensä, jos puoliso komentaa "omaa" lasta syystäkin. Ehdottomasti olen sitä mieltä, että perheen aikuiset määräävät rajat, mutta huomaan itseni toisinaan sortuvan siihen että puolustan omaani, ilman syytä. Homma toimii myös niin että puolison kasvatusnäkemykset omien lasten suhteen ärsyttävät niiin paljon. Lapset ovat ihania, mutta eri perheillä on omat tapansa käsitellä asioita. Toivon itselleni viisautta ja kärsivällisyyttä, en halua olla se paha äitipuoli...huoh....

Onneksi joudumme ääriharvoin törmäämään näihin asioihin. Kiitos siitä kuuluu pitkäpinnaiselle puolisolleni.

1 kommentti:

  1. Usein myös tavallisissa perheissä kohdataan samankaltaisia tilanteita. Uusioperhettä perhemuotona on helppo syyttää, kun "sehän on valmiiksi jo ongelmallinen." Väitän, että parisuhteessa, joissa lapsia on, on myös eroavaisuuksia kasvatusfilosifioissa. Ongelma saataa olla perheen sisäisissä status järjestelmässä, jos toinen puoliso nostaa lapsen puolisoa korkeammalle tarvehierarkiassa, kun toinen vastavuoroisesti pitää lasta lähtökohtaisesti aikuisten statuksia alempana, syntyy konflikteja, joita lapsi joissain tilanteissa tahtoo jopa vaalia.

    Lauri Rautiainen

    VastaaPoista