Millainen on houkutteleva kaupunki?

Kaupungissamme on tulossa lähiaikoina useita isoja asioita- ja  investointikohteita päätöksentekoon. Niitä on suunniteltu kaupungin kehittymistä ja kasvua ajatellen. Osa on mielestäni perusteltuja, mutta aivan kaiken takana en alunperinkään ole voinut olla eikä tutkimukset ole vakuuttaneet tiettyjen investointien tarpeellisuudesta. Kaiken vastustaminen ei  toki kaupunkia kehitä, mutta yltiöpositiiviset kasvuennusteet eivät voi olla suunnittelun pohjana. Kaupunkia tulee kehittää ja kasvattaa kaupunkilaisille, ei hankkeille,  talouden sallimissa puitteissa.

On pysähdyttävä ja mietittävä, mitä oikeasti nyt tarvitsemme talouden sakatessa maailmanlaajuisesti. Pysähtyminen voi näyttää asioita, jotka jäävät vauhdin alle. Asioita voi ja pitää tarkastella muuttuneessa tilanteessa toisin, on asetettava arvojärjestys.

On tärkeää muistaa tämän suunnitteluinnostuksen keskellä mikä tekee kaupungista houkuttelevan. Itse uskon siihen, että hyvin toimivat palvelut ovat vetovoiman ja viihtyvyyden tae. Hyvin toimiviin palveluihin kuuluvat niin toimiva terveydenhoito, sosiaalipalvelut kuin varhaiskasvatuksen ja opetuksen saavutettavuus. Toimivuuteen kuuluu myös se, että tilat missä toimitaan ovat terveet niin palvelunkäyttäjille kuin työntekijöille ja niihin on helppo saapua.

Oma toiveeni on se, että panostamme asumisen monimuotoisuuteen eri ikä- ja perherakenteet huomioiden. 

Haluamme, että asuinalueet ovat tasavertaisia niin viihtyvyydeltään kuin palveluiltaan. 

Panostamme siihen, että vauvasta vaariin saamme olla terveissä toimitiloissa. 

Näihin tarvitaan rahaa ja kaupungin terve käyttötalous. Sopeuttamistoimet ovat meneillään, mutta ei lähelläkään maalia. 

Kun vaihde on hetken ollut pienemmällä ja kulutus vähentynyt, niin voidaan laittaa isompaa vaihdetta kohti uusia suunnitelmia. Mutta maltilla, ei jääräpäisesti kiihdyttäen vaan perusasiat ensin ymmärtäen ja kuntoon hoitaen.

Riittämättömät oppilas- ja opiskeluhuoltopalvelut

Saamme viikoittain lukea koulun haasteista koskien joko inkluusiota, oppilaiden kasvaneista tuen tarpeista ja kouluyhteisön aikuisten uupumisesta. Nämä eivät ole yksittäisiä asioita, vaan ne kaikki linkittyvät yhteen ja siihen, että oppilas- ja opiskeluhuollon tuen kohdentumisessa ja resurssoinnissa määrä ei vastaa todellista tarvetta.

Oppilas- ja opiskeluhuollon tehtävänä on mm. vahvistaa opiskeluhuollon toteuttamista ja johtamista toiminnallisena kokonaisuutena ja monialaisena yhteistyönä.

Esiopetuksesta toiselle asteelle kuuluu jo lakisääteisesti oppilas- ja opiskeluhuollon palveluita kuten psykologi- ja kuraattoripalvelut.  Oppilas- ja opiskeluhuoltolain 15§ mukaan opiskelijalle on järjestettävä mahdollisuus keskustella henkilökohtaisesti opiskeluhuollon psykologin tai kuraattorin kanssa viimeistään seitsemäntenä oppilaitoksen työpäivänä sen jälkeen, kun opiskelija on tätä pyytänyt. Kiireellisessä tapauksessa mahdollisuus keskusteluun on järjestettävä samana tai seuraavana työpäivänä. Lain tarkoituksena on tukea niin tuen piirissä olevia lapsia ja nuoria kuin tukea koko koulun hyvinvointia.

Tällä erää suosituksena on, että jokaista 600-800 oppilasta kohden olisi yksi koulupsykologi. Tämäkään ei toteudu vaan oppilasmäärät ovat pääsääntöisesti suuremmat. Tuo määrä tarkoittaa sitä, että koulupsykologien aika suuntautuu vain tiettyihin toimenpiteisiin, kun heidän osaamistaan tulisi voida hyödyntää koko koulun tueksi ja hyvinvoinnin edistämiseksi. 

Psykologien laajaa osaamista tulisi hyödyntää laaja-alaisesti ennaltaehkäisevänä toimintana, mutta nyt ylisuurien oppilasmäärien vuoksi usein toimitaan minimillä. Oppilashuollon nykyiset haasteet syntyvät siis ensisijaisesti lakisääteisten vakanssien puutteesta tai niiden täyttämättä jättämisestä.

Ratkaisu tähän löytyy siitä, että lasketaan oppilasmääräsuosituksia koulupsykologia kohden, jolloin lain asettamat vaatimukset ja lasten ja nuorten sekä koko kouluyhteisön hyvinvointi paranee. Uusien vakanssien perustaminen ei ole ainoastaan lisäkulu, vaan se tuo säästönsä siitä, että apua on saatavilla tarvittaessa.  Oikeanaikaisella avulla voidaan välttää niin kalliit erikoissairaanhoidon toimenpiteet ja kuin lastensuojelun kustannuksia. Lasten ja nuorten psyykkinen  hyvinvointi ja oppiminen on koko kouluyhteisön yhteinen tehtävä ja tavoite.

Kun koulusta puuttuu riittävät oppilas- ja opiskeluhuollon tukitoimet, niin tuo työ jää joko puolitiehen tai opettaja jää yksin haasteiden kanssa, jolloin se aika on pois varsinaisesta tehtävästä ja kuormittaa opettajaa usein kohtuuttomasti. Riittävä tuki luo hyvinvointia koko kouluyhteisöön. 

Oppilasmääräsuositusten laskeminen 500 oppilaaseen koulupsykologia kohden olisi niin taloudellinen kuin inhimillinen säästö. Tuen tarpeiden riittävyys on satsaus tulevaisuuteen. 

Klikkiotsikoiden ja meemien takaa

Otsikoissa on jatkuvasti siitä, kuinka politiikan seuranta on jäänyt klikkiotsikkotasolle. Luetaan vain otsikko, mikä on yleensä irrallinen heitto ja/tai yksitäisen ihmisen huonosti ajateltu heitto keskusteluun, eikä lainkaan puolueen poliittisen linjan mukainen.

Tuohon vain pelkkään otsikkoon jäävä ja luottava lukija ei aina muista, että otsikon tarkoituksena voi olla suurimpana syynä myynnin ja luettavuuden kasvu ja journalismi vasta toisena. Kotimaisten kielten kielikeskuksen kielitoimiston sanakirja jo kertoo tämän ilmiön taustan. Se määrittää sanan klikki seuraavasti: omaa etuaan ajava eristäytynyt joukko, nurkka-, kuppikunta, kopla.

Yhtenä esimerkkinä uskominen klikkiotsikoihin on juuri nyt keskustelussa oleva hoitajamitoitus. Erityisesti iltapäivälehdet suomivat hallitusta siitä, että hoitajamitoitusta ei saatukaan aikaan parissa kuukaudessa. Samalla unohdetaan, että jo vuonna 2012 ministeri Guzenina ajoi voimakkaasti hoitajamitoitusta mikä kaatui pitkälti nykyisten oppositiopuolueiden vastustukseen (kok.).

Nykyistä edellinen hallitus (kesk., kok ja ps) puolestaan halusi laskea suunniteltua mitoitusta hoitajien määrässä 0,5:een. Unohdetaan myös, että lait tuodaan hallitukseen ja eduskunnan päätettäviksi sen jälkeen, kun virkamiesvalmistelu on tehty. Ilman valmistelua ei voida tehdä päätöksiä. Virkamiesvalmistelun ei tule olla poliittista.

Omassa somessani hoitajamitoituksen siirtymisestä ovat huolissaan eniten ne, joiden poliittinen viiteryhmä on sitä eniten ennen tätä hallituskautta vastustanut, Nämä asiat ovat tarkistettavissa pöytäkirjatasolla, mutta ne vaativat toki pidempää keskittymistä asiaan kuin keltaisen otsikon ja ehkä jopa sen ingressin lukeminen.

Tosiasiassa hoitajamitoitus on nyt tulossa ja sen rahoitus selvitetään samassa päätöksenteossa.

Toisena klikkitosikko –esimerkkinä voidaan pitää PS:n euroedustajan mielipidettä ilmastonmuutoksesta. PS ei puolueena ole kovin huolissaan Suomen toimien merkityksestä ilmastonmuutoksesta, mutta heillä on oma ilmasto-ohjelmansa, mikä ei vastaa euroedustajan mukaista mielipidettä, että ”Taivaan isä järjestää meille nämä ilmat”. Kyllä, olen sen ohjelman lukenut,  etten sorru otsikkotason –keskusteluun. Siksi en sitä totuutena missään jaa ja kerro.

Poliittiset meemit ( sosiaalisessa mediassa jaettava viestit, jotka perustuvat jnk pysyvän idean muunteluun) voivat olla hauskoja enkä lue itseäni lainkaan ryppyotsaisimpien joukkoon, mutta ne voivat olla myös vaarallisia. Jakamalla meemin, missä vihapuhe on naamioitu huumoriin tai klikkiotsikon käännökseen kuvaksi, voit tahtomattasi antaa itsestäsi harhaanjohtavan kuvan. Ja ehkä jopa tietämättömän. Voi olla jopa haitaksi työelämässä.

Erityisesti nyt on vallalla meemit, missä suomitaan verotusta. Eilen sain yhdessä keskustelussa itselleni osoitetun meemin, missä piirroskuvassa lapset ovat Halloween –karkkikierroksella ja oven avaava mies sanoo lapsille, että ”Hävetkää kuinka paljon karkkia teillä on. Minä otan noista puolet ja jaan ne köyhille ja laiskoille lapsille jotka eivät viitsi vaivautua ihmisten oville” ja yhden lapsen puhekuplassa on ”Ei vittu, demari”.

No joo, voisi olla hauskakin, mutta nyt pelottava arvomaailmaltaan koska se suomii lapsia. Suomessa on lapsiköyhyyttä ja sitä pyritään helpottamaan yhteiskunnan tuella, mikä koostuu verovaroista.

Noilla samoilla verorahoilla on tehty tieverkosto ja muu infra, niillä verorahoilla mahdollistetaan kaikille peruskoulu maksullisen koulutuksen sijaan, niillä saamme kohtuuhintaista terveydenhoitoa neuvolatoiminnasta saattohoitoon. Kannattaa tutustua mitä nuo edellä mainitut palvelut maksaisivat ilman verotuksen tuomia edellytyksiä. Siinä saa jonkun tunnin tehdä töitä, että pystyy esimerkiksi maksamaan lapselleen yksityiskoulun lukuvuosimaksun mikä liikkuu jopa kymmenissä tuhansissa euroissa. Itse olen hyvin iloinen yli 30% palkkaveron veronmaksaja, koska sillä saan niin paljon palveluja. Jokainen meistä voi kohdata oman tragediansa milloin vaan ja silloin yhteiskunta tulee apuun, on sitten kyseessä konkurssi tai syöpädiagnoosi kalliine hoitoineen.

Haluan itse uskoa siihen, että aika muuttuu ja opimme käyttämään viestintää paremmin ja asiallisemmin. Haluan uskoa, että saamme lukutaidon uuteen nousuun ja koulutuksen arvo nousee. Vain koulutuksella ja sen onnistumisilla voimme muuttaa maailmaa parempaan inhimillisempään suuntaan.

Ratkaisukeskeisiä täsmätoimia

Otsikoissa ovat viime päivinä olleet rinnakkain niin koulupudokkuus, vanhustenhoito kuin säästöt ja sopeuttamisohjelma. 

On erittäin hyvä, että asiat nostetaan esille ja sopeuttamisohjelman tärkeimpänä tehtävänä on saada aikaan uusia  toimivia palveluja. Toimivien palveluiden  tulee olla asiakaslähtöisiä ja moniammatillisia.

Peruspalveluja tukevia palveluja tulee kehittää  verkostomaisesti toimiviksi nopeiksi täsmäpalveluiksi. Niiden tavoitteena on vahvistaa perustason keinoja ja toimia ratkaisukeskeisesti ennen kuin päädytään raskaisiin ja kalliisiin toimenpiteisiin.

Tämä pätee niin perhe-kuin vanhuspalveluihin. Tällä hetkellä esimerkiksi koulupoissaoloihin on vaikea tarttua, sillä vaikka yleisesti luullaan niin poissaolot eivät yksinään välttämättä riitä lastensuojelun toimenpiteiden alkamiseen. Tähän tarvitaan niitä täsmätoimia, ennen kuin päädytään erittäin hintaviin kodin ulkopuolisiin sijoituksiin, kuten valitettavan usein tällä hetkellä vielä käy. 

Meillä on jo olemassa olevia toimivia ratkaisuja Suomessa, joita voidaan hyödyntää ja suunta siihen näyttäisi jo olevan Turun kaupungissa. Kaupungin omien palveluiden käyttö ja kehittäminen on kustannustehokkaampaa ja työntekijöiden osaaminen pääsee esiin. Työskentely yhdessä kolmannen sektorin kanssa voisi olla myös ratkaisu puuttua nopeasti täsmätoimin koulupoissaoloihin. Näistä esimerkkeinä jo hyvää tekevät Icehearts ry, Vamos- projekti  ja monet muut Varsinais-Suomen lastensuojelujärjestöt. Toimintaan tarvitaan ketteryyttä ja aitoa yhteistyötä toimijoiden kesken. Tästä hyötyy niin perheet kuin koulun aikuiset; opettaja voi keskittyä tällöin perustyöhönsä  eli opettamiseen ja kasvattamiseen.

Moniammatillisuus ja asiakaslähtöisyys ovat myös vanhuspuolen avainsanoja. Ei ole olemassa yhtä isoa joukkoa vanhuspalvelujen tarvitsijoita, vaan  on yksilöitä erilaisine tarpeineen.
Tällä hetkellä kotihoidon työntekijät uupuvat, kun heille kasautuu asiakkaiksi ihmisiä, joiden palveluntarve on toista. Niin asiakas kuin työntekijä kärsii tilanteesta. Meillä on jo käytössä palvelutarvearviointi ja sen merkitystä tulee korostaa. Tarvitsemme välimuotoratkaisuja ja niitä täsmätoimia myös vanhuspalveluihin, tästä yhtenä esimerkkinä Kaarinassa hyvin toimiva perhehoitokylä.

Moniammatillisuus ei saa kuitenkaan tarkoittaa sitä, että pahimmillaan palavereissa istuu kymmenkunta virkamiestä, vaan yhteiset digitaaliset alustat tiedon jakamiseen tulee ottaa käyttöön niin työntekijöiden järkevän ajankäytön  kuin talouden näkökulmasta.
Näiden niin inhimillistä kuin taloudellista  säästöä tuovien uudistusten eteenpäin vieminen vaatii vain lujaa tahtoa ja johdonmukaista toimintaa kaupungin taholta.

Keitä ne on ne Arkean.....

Olemme saaneet lukea viimeisten viikkojen aikana lehdistä siitä, että myös Turussa käydään tiukkaa vääntöä työehtosopimuksen vaihdosta. Kyseessä on otsikossa mainittu kaupungin omistama yhtiö Arkea.  Asiasta puhutaan ylätasolla, puhutaan miten se vaikuttaa kokonaisuutena ja miten se kohdentuu Arkean liiketoimintaan. Puhutaan hävityistä kilpailutuksista, kerrotaan prosenteista.

Mutta mitä se tarkoittaa yksilötasolla? Arkea on nimitys yhtiölle, mikä työllistää suuren määrän henkilöitä. Päässäni soi tänään korvamatona  ”Keitä ne on ne sankarit” - biisi. Samaan aikaan lukiessani lehteä mietin, että keitä ne on ne Arkean arjen ahertajat. Nuo henkilöt ovat yksiä meistä muista. He ovat isiä, äitejä, puolisoita, yksineläjiä.  He ovat mm. niitä, jotka heräävät aamulla valmistamaan ruokaa lapsille ja vanhuksille. Niitä, jotka jäävät iltamyöhään valmistelemaan seuraavaa päivää. Niitä, jotka tekevät hommansa pienellä porukalla. Nuo Arkean ihmiset ovat niitä, jotka huolehtivat, että meidän julkisissa paikoissa on  niin puhdasta kuin minimitunneilla ehtii tehdä. He ovat niitä rautaisia ammattilaisia, joilla on on kiinteistöjen automatiikka hallussa.
He ovat niitä, jotka tekevät työtä mikä huomataan vasta kun sitä ei tehdä. Se huomataan kun kouluissa ja päiväkodeissa ei tule ruoka pöytään, vessapaperit puuttuu ja käytävillä on puolet valoista pimeänä.

Nämä kaikki edellä mainitut työt tehdään jo nyt matalilla palkoilla. Kiinteistönhoito maksaa (yhden henkilön palkka) reilut 1700 euroa ja keittiössä ja siivouksessa ei päästä edes siihen. Nämä ahertajat ovat varmasti palkkansa ja lomansa ansainneet, enemmänkin heille soisi. Nyt moni heistä miettii iltaisin nukkumaan mennessään tulevaa ja onko haettava uutta työpaikkaa, riittääkö rahat kun haittakorvaukset muuttuu, mistä maksan hoitomaksut ja saanko itsekseni kaikki maksettua.

Arkean väki tuntee kaupungin tilat ja toimintaympäristön. Me tarvitsemme heidän sitoutuneisuuttaan ja osaamistaan. Yhtiön ottaminen kaupungin in house - yhtiöksi olisi yksi keino varmistaa toiminnan jatkuvuus ja samalla taata työntekijöiden nykyiset sopimusehdot.

Näitä ne on ne Arkean ahertajat. Heidän ansiostaan saan huomennakin mennä siivottuun työhuoneeseen, missä kaikki toimii ja lounastakin on tarjolla. Kiitos ja anteeksi, että olette nyt tässä tilanteessa.

Hulevesimaksu yhdenvertaiseksi

Alla tänään jättämäni valtuustoaloite, mitä tukee koko sosialidemokraattinen ryhmä:

Aloite kertaluonteisesta hulevesimaksusta luopumiseksi

 

Turun kaupunginhallitus on päättänyt, että kiinteistöille kohdistetaan hulevesimaksu. Maksu koostuu 50 euron perusmaksusta sekä tontin käyttötarkoitukseen ja kokoon perustuvasta luokkakohtaisesta kertoimesta.

 

Perusteluina maksulle on se, että hulevesien osuus on poistettu Turun Vesihuolto Oy:n liittymismaksuista vuoden 2017 alusta lähtien, minkä laskennallinen kustannusvaikutus vuodelle 2017 oli noin -500.000 euroa. Lisäksi jäteveden verotonta hintaa alennettiin vuoden 2017 alusta lähtien 3 senttiä/kuutio ja sen laskennallinen kustannusvaikutus on ollut 350.000 euroa. Niille asiakkaille, jotka eivät saa vähentää arvonlisäveroa, on alenema ollut 4 senttiä/kuutio.

 

Tähän saakka kaikki ovat maksaneet siis jäteveden hinnassa puhtaan veden mittaroituun litrakulutukseen perustuvaa hulevesimaksua riippumatta siitä, tuleeko kiinteistöltä hulevettä tai ei. Tällä hetkellä sadevesiä johdetaan hulevesiviemärin sijasta jätevesiviemärin kautta puhdistamolle. Lisäksi kaupungilla on velvoite vähentää hulevesien johtamista jätevesiviemäriin ja ennaltaehkäistä siten puhdistamattoman jäteveden ylijuoksutuksia satama-altaaseen.

 

Perustelut sinänsä ovat ymmärrettävät, mutta tällaisten erillismaksujen kohdentaminen yksityistalouksiin ei vastaa yhdenmukaiseen kaupunkisuunnitteluun ja asukastasa-arvoon ja tämä on tie siihen että kertaluontoiset maksut yleistyvät. Mikäli ja kun hulevesien ohjaus koskee koko kaupunkia, tulisi maksun kohdistua tasapuolisesti esim. verotusluontoisena koko kaupungin alueelle. Yksittäiset taloudet ovat myös epätasa-arvoisessa asemassa riippuen talouden asukasmäärästä; yksinasuva maksaa saman kuin isompi perhekunta.

 

Turun Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä esittää, että kertaluonteisesta hulevesimaksusta luovutaan ja siirrytään veroperusteiseen yhdenvertaiseen, kaikkia turkulaisia koskevaan taksaan.

 

 

Turussa 17.6.2019

Vaalihuumaa

Tänään oli vaalikadun avajaiset. Suurin osa ehdokkaista on kuitenkin  tehnyt kampanjointia jo pitkään. Itse en tällä erää lähtenyt kisaan mukaan.

Arvostan todella kaikkia heitä, jotka antavat oman vapaa-aikansa oman viiteryhmänsä asioiden eteenpäin viemiseen. Sitä on kampanjointi; sillä tuodaan esiin  tärkeitä asioita.

Olen aina ihmetellyt mistä kumpuaa ajatus, että "poliitikot ajavat vain omaa etuaan." Mitä etua kanpamjoinnista on? Sitä tehdään  vapaaehtoisesti vapaa-ajallaan ilman minkäänlaista korvausta. Suurin osa jopa tietää, ettei mene läpi ek -vaaleissa, mutta pitää tärkeänä että saa asiaa näkyville ja nostaa oman poliittisen ryhmän arvomaailmaa esille.

Kansanedustajuus on työ. Vaativa työ, missä vaaditaan laajaa osaamista metsien pinta-alaverotuksesta perustuslaillisiin asioihin. Toivoisin sen työn arvostuksen palauttamista ja ymmärrystä, mitä kaikkea tuo työ vaatii. Kun annat äänesi, niin muistathan tämän.

Omasta joukkueesta löytyy loistavia ehdokkaita hoitamaan asioitamme valtakunnallisesti. Vaihtoehtoja löytyy. 

Niistä muutamia suositellakseni sanoisin, että jos arvostat laajaa asiantuntemusta, niin Aki Linden nro 45 on sinun ehdokkaasi.

Jos vaakakupissa painaa työikäisen, aikuisen ja maailmaa nähneen naisen näkökulma, niin silloin äänesi kannattaa antaa asioihin paneutuvalle Tyksin tehohoitaja Nina Kalliolle nro 40

Sinulla on myös mahdollisuus saattaa äänelläsi nykyinen varakansanedustaja, pitkän linjan kuntaosaaja Mika Maaskola nro 46 maaliin.

Nuorten äänen puolestaan tuo rohkeasti esille Viivu Seila, nro 48.

Tehkää viisaita äänestypäätöksiä.Äänestä paremman ja reilumman Suomen puolesta.