Riittämättömät oppilas- ja opiskeluhuoltopalvelut

Saamme viikoittain lukea koulun haasteista koskien joko inkluusiota, oppilaiden kasvaneista tuen tarpeista ja kouluyhteisön aikuisten uupumisesta. Nämä eivät ole yksittäisiä asioita, vaan ne kaikki linkittyvät yhteen ja siihen, että oppilas- ja opiskeluhuollon tuen kohdentumisessa ja resurssoinnissa määrä ei vastaa todellista tarvetta.

Oppilas- ja opiskeluhuollon tehtävänä on mm. vahvistaa opiskeluhuollon toteuttamista ja johtamista toiminnallisena kokonaisuutena ja monialaisena yhteistyönä.

Esiopetuksesta toiselle asteelle kuuluu jo lakisääteisesti oppilas- ja opiskeluhuollon palveluita kuten psykologi- ja kuraattoripalvelut.  Oppilas- ja opiskeluhuoltolain 15§ mukaan opiskelijalle on järjestettävä mahdollisuus keskustella henkilökohtaisesti opiskeluhuollon psykologin tai kuraattorin kanssa viimeistään seitsemäntenä oppilaitoksen työpäivänä sen jälkeen, kun opiskelija on tätä pyytänyt. Kiireellisessä tapauksessa mahdollisuus keskusteluun on järjestettävä samana tai seuraavana työpäivänä. Lain tarkoituksena on tukea niin tuen piirissä olevia lapsia ja nuoria kuin tukea koko koulun hyvinvointia.

Tällä erää suosituksena on, että jokaista 600-800 oppilasta kohden olisi yksi koulupsykologi. Tämäkään ei toteudu vaan oppilasmäärät ovat pääsääntöisesti suuremmat. Tuo määrä tarkoittaa sitä, että koulupsykologien aika suuntautuu vain tiettyihin toimenpiteisiin, kun heidän osaamistaan tulisi voida hyödyntää koko koulun tueksi ja hyvinvoinnin edistämiseksi. 

Psykologien laajaa osaamista tulisi hyödyntää laaja-alaisesti ennaltaehkäisevänä toimintana, mutta nyt ylisuurien oppilasmäärien vuoksi usein toimitaan minimillä. Oppilashuollon nykyiset haasteet syntyvät siis ensisijaisesti lakisääteisten vakanssien puutteesta tai niiden täyttämättä jättämisestä.

Ratkaisu tähän löytyy siitä, että lasketaan oppilasmääräsuosituksia koulupsykologia kohden, jolloin lain asettamat vaatimukset ja lasten ja nuorten sekä koko kouluyhteisön hyvinvointi paranee. Uusien vakanssien perustaminen ei ole ainoastaan lisäkulu, vaan se tuo säästönsä siitä, että apua on saatavilla tarvittaessa.  Oikeanaikaisella avulla voidaan välttää niin kalliit erikoissairaanhoidon toimenpiteet ja kuin lastensuojelun kustannuksia. Lasten ja nuorten psyykkinen  hyvinvointi ja oppiminen on koko kouluyhteisön yhteinen tehtävä ja tavoite.

Kun koulusta puuttuu riittävät oppilas- ja opiskeluhuollon tukitoimet, niin tuo työ jää joko puolitiehen tai opettaja jää yksin haasteiden kanssa, jolloin se aika on pois varsinaisesta tehtävästä ja kuormittaa opettajaa usein kohtuuttomasti. Riittävä tuki luo hyvinvointia koko kouluyhteisöön. 

Oppilasmääräsuositusten laskeminen 500 oppilaaseen koulupsykologia kohden olisi niin taloudellinen kuin inhimillinen säästö. Tuen tarpeiden riittävyys on satsaus tulevaisuuteen.