Oppilaitosten koronavuosi; aina valmiina

 

Koronavuosi on ollut kaikille suomalaisille erikoista aikaa. Se on koskettanut meitä kaikkia jollain tapaa ja koettelee monia eri ammattikuntia.

Kouluista ja oppilaitoksista puhuttaessa pääpaino on ollut etäopetuksessa, mikä on ollutkin suurin mullistus. Koronatoimet ja aika näkyy tosin paljon muutenkin oppilaiden, mutta myös opettajien ja muun koulujen henkilökunnan, arjessa. Kritiikkiäkin on saatu, välillä aiheesta mutta ehkä myös tietämättömyydestä näiden ammattilaisten arjesta.

 

Opettajat ja ohjaajat ovat myös monen muun ammattikunnan kanssa jatkuvassa valmiustilassa valmiina muuttamaan käytäntöjä, kuulemaan uusimpia ohjeistuksia ja siirtymään etäopetukseen. Alalla on onneksi suuri ymmärrys siihen, että tilanne sen vaatii, vaikka se ei aina mieleistä olisikaan. 

 

Tyypillinen kuvaus tästä on esimerkiksi se, että sivistystoimen esimiehet saivat viestin perjantaina 19.3.21 klo 9.11 maskisuosituksen laajenemisesta koskemaan kaikkia luokka-asteita. Samana päivänä jo klo 9.45 kaikki kouluni opettajat olivat Teamsin äärellä kuulemassa yhtenäisiä ohjeita ja sopimassa yhteisiä käytäntöjä. 

 

Koulussa koko päivä hoidetaan työtehtävät maski kasvoilla, suunnitellaan mahdollisimman koronaturvallisia oppitunteja ja valvotaan niin sisällä kuin ulkona, että edes jonkinmoiset turvavälit toteutuisivat.

Nuo samat opettajat pitävät puhelimet auki viikonloppuisin, jotta he saavat ensi tilassa tiedon, mikäli rehtorin kautta tartuntataudeista tulee ilmoitus, että luokassa/ryhmässä on altistuminen ja on siirryttävä etäopetukseen. Tällaisessa tilanteessa ope ei katso viikonpäivää tai kellonaikaa, vaan aloittaa järjestelyt ja tiedottamisen heti. 

 

Kirjoituksen ei ole tarkoitus asettaa eri ammattikuntia vastakkain, vaan ainoastaan avata koulujen, varhaiskasvatuksen ja oppilaitosten ja koko sivistystoimen arkea, mikä kestää tänä aikana lähes 24/7. 

Meillä on yhteinen tehtävä, kansallinen terveysturvallisuus. Onneksi meillä on nuo aina valmiina olevat kasvatuksen ja opetuksen ammattilaiset.

Kuntapolitiikan tosiasiat

 Kai Sorto kirjoittaa TS 6.3.21, että politiikassa tulee nojata tosiasioihin. Olen samaa mieltä ja siksi on tärkeää, että muutamia kirjoituksessa olevia asioita täsmennetään ja perustetaan asiat olemassa oleviin faktoihin.

Oppivelvollisuus uudistus kulkee nimellä laajennettu oppivelvollisuus. Asiantuntijoiden näkemyksiä ei ole sivuutettu, vaan päätös perustuu myös siihen että tutkitun tiedon mukaan pelkän peruskoulun varaisilla opinnoilla reilu 40% heistä jää työttömiksi.

Peruskoulun varaan jääneiden työllisyysaste on noin 25 % kun vastaavasti keskiasteen suorittaneilla se on n. 32%.
Tutkimusten mukaan oppivelvollisuuden laajentamisen toiselle asteelle on arvioitu nostavan työllisyysastetta 4%.

Elpymispaketti on kaikkien 27 jäsenmaan yhteinen. Tämä eroaa finanssikriisin aikaisista tukipaketista siten, että silloin tuki kohdenettiin  yksittäisille euromaille. Avustusten ja lainojen suhde on nyt noin puolet ja puolet.

 Sorto esittää myös, että kunnat eivät ole irrallisia saarekkeita vaan ne linkittyvät valtakunnan politiikkaan. Toki näin pitääkin olla, mutta käytännön tasolla edellisten vuosien kaupunginhallitusten ja valtuustojen ja lautakuntien pöytäkirjoja lukiessa näkymä on kuntalaisen palveluissa, kaavoituksessa ja hyvinvoinnissa. Noissa pöytäkirjoissa ei näy yhtään päätöstä lain valmistelusta, rajaliikenteen rajoittamisesta, valtion talousarviosta päättämisestä tai kansainvälisten sopimusten valvomisesta, mitkä kuuluvat valtakunnan politiikkaan.  

Sen sijaan noista pöytäkirjoista voi tarkistaa, että on päätetty mm. kaavoitukseen liittyvistä asioista, kaupungin veroprosentista, päivähoitomaksuista, rakennusten korjaamisesta, terveyspalveluista ja monista muista meitä kaikkia kuntalaisia koskevista joka päiväisistä asioista.

 Kuntapäättäjän tulee olla sitoutunut lukemaan ja tutkimaan monenlaisia erilaisia asioita maanrakennuslaista hoitoviivemaksuihin. Pelkällä mutu-tiedolla, lööpeillä ja Sorton esittämillä toiveajatteluilla ei pärjää, jos haluaa oikeasti tehdä vastuullisia päätöksiä.

 

Taru Pätäri

kaupunginvaltuutettu, sd

Perhekeskusmalli tukemaan niin perheiden kuin viranomaisten arkea

Turun Sanomat uutisoi 1.3.2021 että Lounais-Suomen poliisin rikostorjuntalinja haluaa keskittää alueen kaikkien lapsirikosten tutkinnan samaan yksikköön.

Tämä olisi varmasti selkeä parannus niin asiakkaiden kuin viranomaisyhteistyön kannalta. Kuten artikkelissa todetaan, niin tämä keskittäminen poistaisi pallottelukulttuurin ja parantaisi eri viranomaistoimijoiden mahdollisuutta yhteistyöhön. Linjan johtaja Holstila toivoo myös vahvoja puuttumiskeinoja lastensuojeluun.

 

Näkökulma on tärkeä, mutta kaipaa tuekseen myös laajemman tavan toimia. Lapsirikosasioissa tarvitaan niin poliisin kuin sosiaalipuolen toimia. Yleensä yksi toimija ja tapaamiskerta ei riitä, sillä kyseessä on monesti pitkäaikainen prosessi kauaskantoisine vaikutuksineen. Apua ja ohjausta tarvitaan usein myös lähipiirissä.

 

Näihin kysymyksiin ratkaisuna voidaan ajatella olevan perhekeskustoimintamalli (TS 29.1.2021). Perhekeskuksen ideana on asiakaslähtöisyys ja joustavat palvelut, joita voidaan kohdentaa alueellisesti. Perhekeskus tuo yhteen eri viranomaistoimijat yhteisillä tietoalustoillaan, jolloin toiminta on horisontaalisesti selkeää.

 

Tällä hetkellä ongelmana ovat vaihtuvat toimijat, pitkät jonotusajat, värikkäät lastensuojelun ostopalvelut ja tiedonsiirron ongelmat. Tämä vaikeuttaa viranomaistyötä, kun tieto ei siirry ja asiakas, on se sitten lapsi, nuori tai perhe, jää tyhjän päälle ja/tai pääsee itse jättäytymään pois palveluista. Tosin on todettava, että Turussa on monta asiaa jo hyvin hoidettu: Ankkuripoliisin tavoittaa, sosiaalipäivystys toimii ja meillä on osaava sivistyspuolen kenttä kaikkineen.

 

Rakennus, missä on eri toimijoita ei vielä muodosta perhekeskusta vaan sen tekevät yhdessä palveluverkostona työskentelevät toimijat. Perhekeskusmallin sisällä voi olla useita eri toimijoita niin julkiselta, yksityiseltä kuin kolmannelta sektorilta ennaltaehkäisystä jälkihuoltoon, sivistystoimesta terveydenhoitoon saakka.  Kaikkien yhteisenä tavoitteena on asiakaslähtöisyys ja joustavat nopeat prosessit.

Poliisin lapsirikosten yksikön kehittämisen rinnalla on vauhditettava perhekeskusten kehittämistä. 

 

Taru Pätäri

kuntavaaliehdokas, KM, peruskoulun rehtori, kaupunginvaltuutettu

Outi Kivinen 

kuntavaaliehdokas, VTM, sosiaalialan amk-opettaja (eläkkeellä)

Kristiina Hellstén

kuntavaaliehdokas, filosofian tohtori, kaupunginvaltuutettu 

Yörauha kuuluu kaikille

 Turun Sanomat kirjoitti 10.8.2019 Artukaisissa tapahtuvasta laittomasta kaahailusta ja sen aiheuttamista meluhaitoista. Tuohon mennessä asiaan ei oltu löydetty ratkaisua kaupungin tai poliisin suunnalta. 

Viime viikonloppuna Aunelassa, Jyrkkälässä ja Pernossa on taas vietetty unettomia öitä Kiitotien ja Merilinjan laittomien kiihdytysajojen vuoksi. Pahimmillaan meteli  kuuluu  Raison rajalle saakka. Alueella on monimuotoista asumista ja ”rallin” äänet valvottavat laajalti. Kyseessä on myös vakava meluhaitta ja stressitekijä viereiselle hevostallille. Ratkaisu on siis edelleen löytymättä.

Kaupungilta toivotaan toimenpiteitä katualueille, mitkä estävät nämä jatkuvat kuminpoltto- kiihdytysajot. 

Poliisi ei sanojensa mukaan ehdi kaikkialle, mutta kun kyseessä on tiedetty toistuva ilmiö, niin sille löytynee haluttaessa ratkaisu . Kyseessä on muun liikenteen vaarantaminen ja suuriin ylinopeuksiin syyllistyminen lähellä asutusalueita. Tuo toiminta on riskitekijä myös näille meluhäiriköille. 

Toivon, että asiaan ei reagoida vasta sitten kun joku näistä asianosaisista loukkaantuu pahoin hallitsemattoman ajotyylinsä vuoksi. 

Silmien sulkeminen on välinpitämättömyyttä. Toivon, että tällesaadaan pikaisesti loppu. 

Tapaus Turun Ratapiha -hanke: mitä on pääätetty ja mitä ei

Mikäli lehti- ja klikkiotsikoituja kirjoituksia olisi uskominen, niin sen mukaan kaupunki ja sdp siinä mukana olisi rakennuttamassa TPS:lle uutta jäähallia ilman mitään reunaehtoja.

Onneksi on olemassa viralliset ja julkiset päätöspöytäkirjat, joista selviää mitä on päätetty ja mitä ei ole päätetty.

Pieni kertaus tiivistettynä Ratapihahankkeesta:

Kyse on koko Ratapihan alueen kehittämisestä ja keskustan laajenemisesta Pohjolan suuntaan. Se on laaja kokonaisuus niin uutta infraa kuin asuntorakentamista. Jäähalli ja elämyskeskus ovat vain pieni osa suunnitelmasta.

Tavoitteena on, että sijoittamalla 30 miljoonaa tähän hankkeeseen kaupunki saa vastineeksi noin 600 miljoonan edestä kaupunkikehittämistä eli uusi asuntoja, toimisto-ja liiketiloja, uutta infraa ja ennen kaikkea alueelle työtä.

Ensimmäisen kerran kuultuani hankkeesta, olin langeta noihin klikkiotsikoihin, mutta kun suunnitelmiin tutustuu, niin huomaa tässä hyödyn jota ei kannattane ohittaa, mikäli neuvotteluissa päästään sopimukseen. Työtä tarvitaan erityisesti nyt, kun kaupungin talous sukeltaa ja alijäämää on yli 100 miljoonaa.

Kaupunginhallitus ei tosin ole vielä sitoutunut mihinkään eikä hankkeeseen mukaan lähdöstä ole tehty päätöstä. Tällä hetkellä on tehty vasta päätös, että neuvotteluja voidaan jatkaa tietyin reunaehdoin. Alla suora lainaus kh:n pöytäkirjasta ehtoineen ja omin kommentein:

• Turun kaupungin lopullisen sijoituksen ehtona on, että Ratapihan Elämyskeskus -hanke toteutuu areenaa ja asumista laajempana kokonaisuutena seuraavasti:
• Ratapihan asemakaavan rakennusoikeusmäärästä rakennetaan 2/3 rakentamisen ensimmäisessä vaiheessa, arviolta vuosina 2022-2025. Ensimmäisen, arviolta vähintään 400 M€:n vaiheen, tulee sisältää areenan ja asumisen lisäksi myös muita tiloja kuten mm. elämyskeskus, liiketiloja, majoitustiloja, päivittäistarpeiden tiloja, toimistotiloja ja ravintolatiloja
• Asuntotuotanto toteutuu markkinaehtoisesti ja Turun Ratapihan Kehitys Oy arvioi asuntorakentamisen kestävän kaikkiaan 5 - 8 vuotta. Kokonaisuuden toteutuminen on turvattava sopimuksella ja sopimus hyväksyttävä kaupunginhallituksessa
• Koko rahoitusrakenne- ja suunnitelma on oltava selvillä ennen kaupungin sijoituksen tekemistä. TÄLLÄ VÄLTETÄÄN ESIM. LOGOMON SILTA -CASET
• Sopimusrikkomus koskien hankkeen toteutumattomuutta 1. vaiheen osalta on sanktioitava lopullisessa sijoitussopimuksessa.
• Turun kaupungin sijoitus enintään 30 M€, enintään 49,9 % omistusosuus areenayhtiöstä. Kaupungin vastuun tulee rajoittua yhtiömuodosta riippumatta sen 30 M€ sijoitukseen mukaan lukien myöhemmät yhtiösopimukset tai osakassopimukset ja niiden ehdot.
• Sijoitus tehdään vain areenan omistavaan yhtiöön.
• Areenayhtiöön ei voida tehdä ilman kaupunginvaltuuston päätöstä 30 M€ ylittävää sijoitusta mukaan lukien mahdollinen lisäpääomitus.
• Lopullisella sijoituspäätöksellä ei voida asettaa kaupungille vastikkeen tai muun kuluerän muodossa maksuvelvoitetta 30 M€:n sijoituksen lisäksi. KYSEESSÄ ON SIJOITUS, KAUPUNKI EI RAKENNUTTAJA
• Areenayhtiön tulee saada rakennushanketta varten merkittävää valtiontukea. ILMAN TUKEA EI LÄHDETÄ MUKAAN.
• Muiden sijoituskonsortioon osallistuvien sijoittajien tulee olla kaupungin sijoitustoiminnan ja eettisten periaatteiden mukaisia. Kaupunki hyväksyy muut sijoittajat erikseen.
• Sijoituksen ehtoina on, että areenayhtiön oman pääoman tuottotavoitteen tulee vastata alan sijoitusten yleistä markkinaehtoista tuotto-odotusta siten, että kaupunki on yhdenvertaisessa asemassa muihin sijoittajiin nähden mukaan lukien myöhemmät yhtiösopimukset tai osakassopimukset ja niiden ehdot.
• Areenan katsomopaikkojen, pukutilojen ja muiden fasiliteettien tulee mahdollistaa kansainvälisten tapahtumien järjestäminen. KAUPUNKI TARVITSEE LISÄÄ TAPAHTUMIA, JOISTA SEURAA TULOJA TALOUSALUEELLE.
• Maankäytön osalta hankeyhtiö sitoutuu toteuttamaan elämyskeskushankkeen edellyttämän infran kustannuksellaan kaupungin hyväksymien suunnitelmien mukaisesti ja kaupungin valvonnassa pois lukien vesihuollon ja energian verkostoinvestoinnit.
• Kaupunginvaltuusto toteaa, että kaupungin tavoitteena on sijoittaa Koy Turun Monitoimihallin osakkeet osaksi hanketta.
• Ennen lopullisen sijoituksen tekemistä tulee selvittää mahdollisuus luovuttaa Turkuhalli apporttina tai muulla mahdollisella tavalla uuteen areenayhtiöön.

Eli nyt vasta on määritelty ehdot, joilla jatketaan neuvotteluja siitä sijoittaako kaupunki hankkeeseen 30 miljoonaa ja saisi vastineeksi yksityisten sijoittajien kautta monen sadan miljoonan hyödyn niin työnä kuin verotuloina. Varsinainen investointipäätös tehdään vasta myöhemmin ja sitten harkitaan lopullista päätöstä.

  

Millainen on houkutteleva kaupunki?

Kaupungissamme on tulossa lähiaikoina useita isoja asioita- ja  investointikohteita päätöksentekoon. Niitä on suunniteltu kaupungin kehittymistä ja kasvua ajatellen. Osa on mielestäni perusteltuja, mutta aivan kaiken takana en alunperinkään ole voinut olla eikä tutkimukset ole vakuuttaneet tiettyjen investointien tarpeellisuudesta. Kaiken vastustaminen ei  toki kaupunkia kehitä, mutta yltiöpositiiviset kasvuennusteet eivät voi olla suunnittelun pohjana. Kaupunkia tulee kehittää ja kasvattaa kaupunkilaisille, ei hankkeille,  talouden sallimissa puitteissa.

On pysähdyttävä ja mietittävä, mitä oikeasti nyt tarvitsemme talouden sakatessa maailmanlaajuisesti. Pysähtyminen voi näyttää asioita, jotka jäävät vauhdin alle. Asioita voi ja pitää tarkastella muuttuneessa tilanteessa toisin, on asetettava arvojärjestys.

On tärkeää muistaa tämän suunnitteluinnostuksen keskellä mikä tekee kaupungista houkuttelevan. Itse uskon siihen, että hyvin toimivat palvelut ovat vetovoiman ja viihtyvyyden tae. Hyvin toimiviin palveluihin kuuluvat niin toimiva terveydenhoito, sosiaalipalvelut kuin varhaiskasvatuksen ja opetuksen saavutettavuus. Toimivuuteen kuuluu myös se, että tilat missä toimitaan ovat terveet niin palvelunkäyttäjille kuin työntekijöille ja niihin on helppo saapua.

Oma toiveeni on se, että panostamme asumisen monimuotoisuuteen eri ikä- ja perherakenteet huomioiden. 

Haluamme, että asuinalueet ovat tasavertaisia niin viihtyvyydeltään kuin palveluiltaan. 

Panostamme siihen, että vauvasta vaariin saamme olla terveissä toimitiloissa. 

Näihin tarvitaan rahaa ja kaupungin terve käyttötalous. Sopeuttamistoimet ovat meneillään, mutta ei lähelläkään maalia. 

Kun vaihde on hetken ollut pienemmällä ja kulutus vähentynyt, niin voidaan laittaa isompaa vaihdetta kohti uusia suunnitelmia. Mutta maltilla, ei jääräpäisesti kiihdyttäen vaan perusasiat ensin ymmärtäen ja kuntoon hoitaen.

Riittämättömät oppilas- ja opiskeluhuoltopalvelut

Saamme viikoittain lukea koulun haasteista koskien joko inkluusiota, oppilaiden kasvaneista tuen tarpeista ja kouluyhteisön aikuisten uupumisesta. Nämä eivät ole yksittäisiä asioita, vaan ne kaikki linkittyvät yhteen ja siihen, että oppilas- ja opiskeluhuollon tuen kohdentumisessa ja resurssoinnissa määrä ei vastaa todellista tarvetta.

Oppilas- ja opiskeluhuollon tehtävänä on mm. vahvistaa opiskeluhuollon toteuttamista ja johtamista toiminnallisena kokonaisuutena ja monialaisena yhteistyönä.

Esiopetuksesta toiselle asteelle kuuluu jo lakisääteisesti oppilas- ja opiskeluhuollon palveluita kuten psykologi- ja kuraattoripalvelut.  Oppilas- ja opiskeluhuoltolain 15§ mukaan opiskelijalle on järjestettävä mahdollisuus keskustella henkilökohtaisesti opiskeluhuollon psykologin tai kuraattorin kanssa viimeistään seitsemäntenä oppilaitoksen työpäivänä sen jälkeen, kun opiskelija on tätä pyytänyt. Kiireellisessä tapauksessa mahdollisuus keskusteluun on järjestettävä samana tai seuraavana työpäivänä. Lain tarkoituksena on tukea niin tuen piirissä olevia lapsia ja nuoria kuin tukea koko koulun hyvinvointia.

Tällä erää suosituksena on, että jokaista 600-800 oppilasta kohden olisi yksi koulupsykologi. Tämäkään ei toteudu vaan oppilasmäärät ovat pääsääntöisesti suuremmat. Tuo määrä tarkoittaa sitä, että koulupsykologien aika suuntautuu vain tiettyihin toimenpiteisiin, kun heidän osaamistaan tulisi voida hyödyntää koko koulun tueksi ja hyvinvoinnin edistämiseksi. 

Psykologien laajaa osaamista tulisi hyödyntää laaja-alaisesti ennaltaehkäisevänä toimintana, mutta nyt ylisuurien oppilasmäärien vuoksi usein toimitaan minimillä. Oppilashuollon nykyiset haasteet syntyvät siis ensisijaisesti lakisääteisten vakanssien puutteesta tai niiden täyttämättä jättämisestä.

Ratkaisu tähän löytyy siitä, että lasketaan oppilasmääräsuosituksia koulupsykologia kohden, jolloin lain asettamat vaatimukset ja lasten ja nuorten sekä koko kouluyhteisön hyvinvointi paranee. Uusien vakanssien perustaminen ei ole ainoastaan lisäkulu, vaan se tuo säästönsä siitä, että apua on saatavilla tarvittaessa.  Oikeanaikaisella avulla voidaan välttää niin kalliit erikoissairaanhoidon toimenpiteet ja kuin lastensuojelun kustannuksia. Lasten ja nuorten psyykkinen  hyvinvointi ja oppiminen on koko kouluyhteisön yhteinen tehtävä ja tavoite.

Kun koulusta puuttuu riittävät oppilas- ja opiskeluhuollon tukitoimet, niin tuo työ jää joko puolitiehen tai opettaja jää yksin haasteiden kanssa, jolloin se aika on pois varsinaisesta tehtävästä ja kuormittaa opettajaa usein kohtuuttomasti. Riittävä tuki luo hyvinvointia koko kouluyhteisöön. 

Oppilasmääräsuositusten laskeminen 500 oppilaaseen koulupsykologia kohden olisi niin taloudellinen kuin inhimillinen säästö. Tuen tarpeiden riittävyys on satsaus tulevaisuuteen.