Ollako vai eikö olla?

Elämä tuntuu keksivän uusia kuvioita niitä pyytämättä. Työnkuva vaihtuu ikävien asioiden vuoksi ainakin hetkeksi. Siis minulla kaikki ok, mutta toisaalla eletään ikäviä aikoja ja on minun vuoro astua remmiin hetkeksi.
Mahdollisuus on hieno ja upea luottamuksen osoitus, mutta näin ei olisi toivonut sen menevän.
Olen aiemminkin kirjoittanut ja pohtinut elämän yllätyksellisyyttä, koskaan ei voi laskea tai suunnitella elämäänsä tarkalleen.
Toivon voimia työtoverilleni suuren ikävän keskellä.

Luovaa taloutta Turkuun?

Kävimme juuri demari-kulttuuriverkoston kanssa tutustumassa Logomon tiloihin. Maallikon silmin hommaa näyttäisi olevan vielä paljon, mutta insinöörin silmin ollaan aikataulussa.

Kaikkinensa ajatus luovan talouden keskuksesta on hieno, mutta toisaalta tähän aikaan mielestäni ehkä jopa epärealistinen, vai? Kasvu ei välttämättä ole ennustusten mukainen, vaikka näin toivoisin.

Toivottavasti taloudellinen vastuu ei kaadu kaupungin osaksi. Kaupungin kassa kun on tyhjä, ainakaan omien kulttuurilaitosten ylläpitämiseen ei rahat riitä. Se on sääli, jopa häpeä.

Jotta totuus ei unohtuisi

Kommentoin kesällä Turun Sanomien mielipidepalstalle Wahlroosin ajatuksista rikkonaisten perheiden tukemisesta. Vieläkin ne kommentit saavat otsasuoneni sykkimään. Periaatteena taitaa olla että vain varakkailla on oikeus elämään.

Kävin Kelan laskurilla katsomassa mitä yhden lapsen yh-äiti saisi kuukaudessa työmarkkinatukea. Sitten hain kukkarolle sopivan vuokra-asunnon. Valinta täytyi tehdä pelkän rahan perusteella, ei ollut mahdollista miettiä sijaintia tai asunnon varustelua. Läntisestä lähiöstä löytyi kaksio, mihin olisi varaa. Laskuri kertoi myös asumistuen määrän. Tuloina myös lapsilisä ja elatustuki. Ei käy kateeksi. Nämä edellä mainitut tuet eivät ole todellakaan päätä huimaavia. Tukia saa nostaa melkoisen monta vuotta jotta päästään Wahlroosin saamaan maataloustuen määrään. Kyllä siinä parikymmentä vuotta menisi ja siinä ajassa loppuu jo elatustuki ja lapsilisä.

Monelle olisi todella terveellistä tutustua todellisiin euromääriin ja miettiä miten sillä pärjäisi. Tukien tarkoitushan on auttaa ihmisiä eri elämäntilanteissa, harva meistä tavoittelee minimituloelämää. Aina vain ei mene onnenkortit tasan, tai oikeastaan harvemmin. Siksi onkin tärkeää, että pidämme huolta toinen toisistamme. Se voit olla milloin vain minä tai sinä.

Telakka telakalle?

Yle, Turku uutisoi seuraavaa:

http://yle.fi/alueet/turku/2010/08/poliittinen_syksy_alkaa_turussa_isoilla_ongelmilla_1907125.html

"Kaupungin työttömyys on kasvussa ja syksyn budjettiväännöstä odotetaan pienenevän verokertymän johdosta tiukkaa. Eniten valtuutettuja huolettaa telakan tulevaisuus.

Turun telakalla alkavat irtisanomiset, jos uusia tilauksia ei ala kuulua. Tällöin kaupungin työttömyysaste nousee jopa 17 prosenttiin.

- Nyt pitää vain toivoa sekä uutta laivatilausta että valtion tukea koko alihankintaketjulle, pohtii kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja, vihreiden Katri Sarlund.

Rakennemuutostakin on kaupungissa tutkittu. Kaupunginhallituksen puheenjohtajan Aleksi Randellin (Kok.) mielestä Turussa voitaisiin soveltaa meriteollisuuteen keskittyviä tukitoimia, jos työttömyys räjähtää käsiin.

- Olemme keskustelleet asiasta elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen kanssa ja todenneet, että ei ehkä tällaiseksi yleiseksi rakennemuutosalueeksi. Turun elinkeinopohja on kuitenkin aika laaja, joskin meriteollisuus on alana kaikista merkittävin, Randell pohtii.

Randell on telakan suhteen vielä toiveikas.

- On täysin mahdollista, ja moni tekee sen eteen töitä, että tilauksia tulee ja meriteollisuus tulee olemaan vahva toimija alueella myös jatkossa."

Poliittisten vääntöjen lisäksi alkaa myös monen perheen syksy ongelmallisesti telakan irtisanomisten myötä. Alihankkijat ovat jo lomauttaneet runsaasti väkeään, se näkyy jo työttömyyslukujen nousussa. Seuraavaksi kasvaa sossujonot, monilta osin.

Usein unohdetaan että näille työttömyysluvuille löytyy myös kasvot. Nuo 17 % on joukko ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuutta tehdä työtä. Useat telakalla työskentelevät ovat olleet samassa tehtävässä jopa kymmeniä vuosia, mutta se ei auta kun tilauksia ei tule. Uuden työpaikan löytäminenkään ei ole tällä hetkellä mitenkään helppoa.

Ja kaupunki on valmis esim laittamaan miljoonan urheilukentän uuteen pintaan.....huoh...

Tosin ei se miljoona telakkaa pelasta,mutta kertoo asioiden tärkeysjärjestyksestä.....

Mihin katosi kirpparin idea?

Laitoin tavaraa hyllykirppikselle myyntiin lauantaina. On mukavaa saada kaappeihin tilaa ja ehkä muutama euro takaisin hyväkuntoisista pieneksi jääneistä vaatteista. Kirppis on ideana aivan loistava, pienellä rahalla löytyy vaikka mitä. Omat vaatteeni ostan pääasiassa kirppikseltä, koska tuntuu mielettömältä tuhlaukselta laittaa kymmeniä tai jopa satoja euroja vaatteisiin. ja edistäähän siinä samalla kierrätysideaa.

Näyttää kuitenkin siltä, että kirppiksille ilmaantuu yhä enemmän uutta tavaraa. Joku ostaa halvalla isomman erän ja myy ne kirpparilla bisnesmielessä. Hmmmh....siinä alkuperäinen idea hämärtyy. Tietenkin on ostajan käsissä mitä ostaa ja millä hinnalla.

Kirpparin ideana on mielestäni juuri kierrätys ja edulliset hinnat. Näin yritän ainakin itse toimia.

Homeboy

Seinänaapuri yllättyi aamulla huomatessaan, että hänen takapihalleen oli rakennettu pienimuotoinen leiri. Vaatekassit, tyynyt, peitot ja makuupussi oli aseteltu sateelta suojaan puutarhapöydän alle. Tämä herätti tietysti kummastusta pihassamme.
Selitys löytyi pian; keski-ikäinen koditon mies oli hakeutunut suojaisaan paikkaan. Onko tämä oikein, että hyvinvointivaltiossamme jonkun täytyy viettää yönsä taivasalla?
Ei, ei ole.

Paluu arkeen

Kesäloma alkaa olla takana, huomenna saan taas mennä töihin. Olen onnellisessa asemassa siinä(kin), että minulla on työpaikka mihin mennä. Harvinaista on myös se, että se olen virkasuhteessa=vakituinen työ. Vuosia työskentelin pätkissä sijaisena. Kesälomat olin työttömänä ja sain täyttää työkkärilappuja. Onneksi ammattiliitot ovat neuvotelleet ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan aikoinaan.

Kaikilla eivät ole asiat näin mallillaan. Suomessa on tällä hetkellä lähes 300 000 työtöntä ja köyhyysrajan alla elävien määrä lisääntyy jatkuvasti. Yhtenä huolestuttavana ryhmänä ovat kansaneläkkeen varassa olevat eläkeläiset. On hurjaa, että tämän päivän Suomessa nähdään nälkää. Näin ei saa olla. Verotusta tulee muuttaa niin, ettei se osu juuri heikoimmin toimeentuleviin.

Jokaisella tulee olla oikeus kotiin ja riittävään toimeen tuloon. Juhlapuheissa näin väitetäänkin, mutta käytäntöön asti se ei aina ulotu, valitettavasti.
Tarvitaan siis muutosta, oikeaa välittämistä, konkreettisia tekoja puheiden sijaan.