Kommentoin kesällä Turun Sanomien mielipidepalstalle Wahlroosin ajatuksista rikkonaisten perheiden tukemisesta. Vieläkin ne kommentit saavat otsasuoneni sykkimään. Periaatteena taitaa olla että vain varakkailla on oikeus elämään.
Kävin Kelan laskurilla katsomassa mitä yhden lapsen yh-äiti saisi kuukaudessa työmarkkinatukea. Sitten hain kukkarolle sopivan vuokra-asunnon. Valinta täytyi tehdä pelkän rahan perusteella, ei ollut mahdollista miettiä sijaintia tai asunnon varustelua. Läntisestä lähiöstä löytyi kaksio, mihin olisi varaa. Laskuri kertoi myös asumistuen määrän. Tuloina myös lapsilisä ja elatustuki. Ei käy kateeksi. Nämä edellä mainitut tuet eivät ole todellakaan päätä huimaavia. Tukia saa nostaa melkoisen monta vuotta jotta päästään Wahlroosin saamaan maataloustuen määrään. Kyllä siinä parikymmentä vuotta menisi ja siinä ajassa loppuu jo elatustuki ja lapsilisä.
Monelle olisi todella terveellistä tutustua todellisiin euromääriin ja miettiä miten sillä pärjäisi. Tukien tarkoitushan on auttaa ihmisiä eri elämäntilanteissa, harva meistä tavoittelee minimituloelämää. Aina vain ei mene onnenkortit tasan, tai oikeastaan harvemmin. Siksi onkin tärkeää, että pidämme huolta toinen toisistamme. Se voit olla milloin vain minä tai sinä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti