...oli tänään uskonnon tuntimme aiheena koulussa. Jokaisen tehtävänä oli miettiä omaan elämäänsä käskyt/ohjeet, mitkä mahdollistavat hyvän ehjän elämän. Hienosti lapset niitä keksivätkin. Pääosassa tuntui olevan toisten huomioiminen. Ja se onkin yksi suurimmista asioista; lähimmäisestä välittäminen.
Yhteisöllisyyden puute on noussut viime aikoina esille useissa eri yhteyksissä. Ehkä siitä on rummutettu jo niinkin paljon, että se on menettänyt terävyytensä. Näin ei saisi käydä, koska asia on tärkeä.
Se, miten puhumme, käyttäydymme ja kohtelemme toisiamme kertoo ihmisestä paljon. Uhoaminen on usein merkki kaikesta muusta kuin uskottavuudesta, kertoo enemmänkin ihmisen pienuudesta. Epävarmuus tai tietämättömyys ovat usein tällaisen käytöksen taustalla.
Itse pyrin siihen, että asiat puhutaan asioina. Tunteet ovat tietenkin aina mukana, mutta niitä ei saa sekoittaa faktoihin. Kriittisyys on tosin aina tervetullutta, kunhan se ei perustu luuloihin vaan tietoon.
Sama pätee ihmisten välisiin suhteisiin. Arvostella saat ja esittää kritiikkiä, mutta vain niin kauan kun se keskittyy tosiasioihin.
Näitä asioita pohdimme tänään(kin).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti