Hyvät toverit,
Haluan kertoa teille tarinan, tarinan millä on tärkeä osa siinä, missä ja mitä nyt olemme.
Vuoden 1939 lopulla seisoi nuori totinen mies Loimijoen sillalla. Hän halusi vapaaehtoisena olla mukana puolustamassa Isänmaatamme. Tuolloin tuo nuori mies, Olavi, ei kuitenkaan vielä tiennyt mitä kaikkea oli tulossa.
Pari vuotta myöhemmin Olavi edelleen palveli maatamme. Tällä kertaa siltavahdin paikka oli vaihtunut etulinjaan Syvärillä. Syksyn 39 jälkeen ei ollut muuta vaihtoehtoa, pelolle ei ollut aikaa vaan oli toimittava. Kovahermoisena miehenä tunnettu Lahdenrannan Olavi pidettiin etulinjassa. Elämä kulki muutaman tunnin pätkissä, maailmassa oli vain vain yksi päämäärä; pysytellä hengissä. Siellä hän sai nähdä kuinka 13 rippikoulukaveria jäi kotiin palaamatta ja saman kylän poikia kaatui tarkka-ampujien luodeista. Nuoret miehet antoivat henkensä puolustamalleen maalle, Suomelle.
On tärkeää, että hiljennymme toisinaan muistamaan näitä edellä mainittuja aikoja. Se, että nuo miehet uhrasivat vuosia elämästään, on taannut meille tämän yhteiskunnan missä nyt asumme ja elämme. Meidän tulee olla siitä kiitollisia.
Kuten tiedämme, oli mottona tuolloin ”Kaveria ei jätetä”. Tuo lause sopii erityisen hyvin tähänkin päivään. Meidän sosialidemokraattien tulee huolehtia siitä, että meillä kaikilla olisi hyvä olla, että jokaiselle meistä taataan samat lähtökohdat. Me emme saa jättää kaveria tänäkään päivänä, vaan kunnioitetaan tuota samaa asiaa mistä pidettiin kiinni vuosina 1939- 1945. Yhteinen hyvä on meidän kaikkien etu.
Heinäkuun 11.päivä vuonna 1944 kello 23.15 tunsi Olavi viiltävää kipua selässään. Tuo kipu tuli kranaatin sirpaleesta. Tuolloin kävi lujahermoisen Lahdenrannan mielessä ”Tässäkö tämä nyt oli”. Olavi kuljetettiin sidontapaikalle, siitä yön pimeydessä autolla peitetyin valoin Leskelän kenttäsairaalaan. Leikkaus onnistui. Vuorossa oli 500 muun haavoittuneen kanssa junamatka, Olavin määränpäänä oli sotasairaala Uusi- Kaarlepyyssä. Pitkän toipilasajan jälkeen Olavi selviytyi, toisin kuin moni muu ikätoverinsa.
Haluankin esittää kollektiivisen kiitoksen kaikille niille, jotka osallistuivat maamme puolustamiseen. Niille jotka hoitivat kodintyöt, niille jotka palasivat ja kaikille niille jotka eivät palanneet.
Olavi Lahdenranta palasi. Henkilökohtaisesti haluan kiittää häntä siitä, että hän jaksoi siellä etulinjassa ja tuli kotiin, perusti perheen. Äitini syntyi tuohon perheeseen ja kuukauden kuluttua saamme viettää Olavin, isoisäni, 88-vuotispäiviä.
Kiitos hyvät Toverit, toivon teille oikein hyvää vapun ja Työväen, päivää
perjantai 30. huhtikuuta 2010
tiistai 27. huhtikuuta 2010
Kopo- ajatuksia
Olin eilen koulutuspoliittisessa keskustelussa, missä pohdimme perusopetuksen tuloserojen kaventamista. Keskustelu oli vilkasta ajatustenvaihtoa hyvässä, innovatiivisessa hengessä. Jo aiemmin otimme edustajistossa kantaa koulutusasioihin. Alla kannanottomme jota minäkin olin koulutusverkostossa muokkaamassa:
Turun SDP: Turun SDP panostaa lapsiin investoimalla koulumaailmaan
Turun Sos.dem. Kunnallisjärjestön ylin päättävä elin edustajisto hyväksyi kevätkokouksessaan 25.3.2010 seuraavan linjanvedon:
Turun SDP panostaa lapsiin investoimalla koulumaailmaan
Lasten ja nuorten oireilu on lisääntynyt hälyttävästi. Nyt on aika toimia ja tehdä konkreettisia parannuksia lasten ja nuorten arkeen, jotta voimme säilyttää kaikkien oikeuden tasa-arvoiseen, hyvään elämään.
Turun SDP ehdottaa:
ryhmäkokoihin säädettävä ylä- ja alarajat
oppilaalle taattava oikeus kouluavustajaan
vuoden 2011 budjettiin tehtävä varaukset siten, että koulupsykologeja olisi yksi / 600 oppilasta
Taloudellisen laman keskellä turkulaiset sosialidemokraatit haluavat valaa uskoa tulevaisuuteen eteenpäin suuntautuvilla investoinneilla. Nyt jos koskaan on äärettömän tärkeää pitää huolta suomalaisen hyvinvointivaltion keskeisestä tukipilarista ja menestystekijästä, koulutusjärjestelmästä.
Menestyvä oppiminen vaatii kunnon olosuhteet. Avaimia hyvään oppimiseen ovat motivoituneet opettajat, joilla riittää aikaa ja mahdollisuuksia myös yksilökohtaiseen opetukseen. Oppilaiden tasa-arvoa rapauttaa ryhmäkokojen suuri vaihtelu, johon on puututtava säätämällä ryhmäkoon ylä- ja alarajat ja samalla on vältettävä yhdysluokkien syntymistä. Opettajien ja oppilaiden hyvinvoinnin lisäämiseksi on myös taattava oppilaan oikeus koulunkäyntiavustajaan.
Mielenterveyspalvelujen kysynnän kasvuun on vastattava ja ymmärrettävä se, että nuoremmille ikäpolville kynnys hakeutua palvelujen piiriin on varttuneita matalampi. Vuoden 2011 budjettiin tulee varautua siten, että tavoitellaan yhtä koulupsykologia jokaista 600 oppilasta kohden, jolloin tuki olisi kohtuullisesti oppilaiden saatavilla. Tämän lisäksi on myöhemmin tarkasteltava terveydenhoitajien ja koulukuraattorien määrää ja tarvetta turkulaisissa kouluissa.
Oikeiston ajama liiallinen yksilökeskeisyys ja oman edun tavoittelu johtavat väistämättä yhteiskuntaan, josta puuttuu yhdessä tekeminen ja toisista välittäminen. Sosialidemokraatit eivät hyväksy tällaista kehitystä, vaan haluavat rakentaa onnellista yhteiskuntaa, missä ketään ei jätetä yksin.
Turun SDP: Turun SDP panostaa lapsiin investoimalla koulumaailmaan
Turun Sos.dem. Kunnallisjärjestön ylin päättävä elin edustajisto hyväksyi kevätkokouksessaan 25.3.2010 seuraavan linjanvedon:
Turun SDP panostaa lapsiin investoimalla koulumaailmaan
Lasten ja nuorten oireilu on lisääntynyt hälyttävästi. Nyt on aika toimia ja tehdä konkreettisia parannuksia lasten ja nuorten arkeen, jotta voimme säilyttää kaikkien oikeuden tasa-arvoiseen, hyvään elämään.
Turun SDP ehdottaa:
ryhmäkokoihin säädettävä ylä- ja alarajat
oppilaalle taattava oikeus kouluavustajaan
vuoden 2011 budjettiin tehtävä varaukset siten, että koulupsykologeja olisi yksi / 600 oppilasta
Taloudellisen laman keskellä turkulaiset sosialidemokraatit haluavat valaa uskoa tulevaisuuteen eteenpäin suuntautuvilla investoinneilla. Nyt jos koskaan on äärettömän tärkeää pitää huolta suomalaisen hyvinvointivaltion keskeisestä tukipilarista ja menestystekijästä, koulutusjärjestelmästä.
Menestyvä oppiminen vaatii kunnon olosuhteet. Avaimia hyvään oppimiseen ovat motivoituneet opettajat, joilla riittää aikaa ja mahdollisuuksia myös yksilökohtaiseen opetukseen. Oppilaiden tasa-arvoa rapauttaa ryhmäkokojen suuri vaihtelu, johon on puututtava säätämällä ryhmäkoon ylä- ja alarajat ja samalla on vältettävä yhdysluokkien syntymistä. Opettajien ja oppilaiden hyvinvoinnin lisäämiseksi on myös taattava oppilaan oikeus koulunkäyntiavustajaan.
Mielenterveyspalvelujen kysynnän kasvuun on vastattava ja ymmärrettävä se, että nuoremmille ikäpolville kynnys hakeutua palvelujen piiriin on varttuneita matalampi. Vuoden 2011 budjettiin tulee varautua siten, että tavoitellaan yhtä koulupsykologia jokaista 600 oppilasta kohden, jolloin tuki olisi kohtuullisesti oppilaiden saatavilla. Tämän lisäksi on myöhemmin tarkasteltava terveydenhoitajien ja koulukuraattorien määrää ja tarvetta turkulaisissa kouluissa.
Oikeiston ajama liiallinen yksilökeskeisyys ja oman edun tavoittelu johtavat väistämättä yhteiskuntaan, josta puuttuu yhdessä tekeminen ja toisista välittäminen. Sosialidemokraatit eivät hyväksy tällaista kehitystä, vaan haluavat rakentaa onnellista yhteiskuntaa, missä ketään ei jätetä yksin.
Epätoivoista politiikkaa
Vaaleissa työväenpuolue.
Viime viikolla ydinvoimapäätös.
Tällä viikolla ollaan niin vihreetä että.........
Kts.linkki:
http://http://www.kokoomus.fi/vihreattoivotalkoot/
Eiköhän nämä talkoot ole nyt nähty.........
Viime viikolla ydinvoimapäätös.
Tällä viikolla ollaan niin vihreetä että.........
Kts.linkki:
http://http://www.kokoomus.fi/vihreattoivotalkoot/
Eiköhän nämä talkoot ole nyt nähty.........
maanantai 26. huhtikuuta 2010
Tästä ei sitten puhuta (?)
On mielenkiintoista ja hämmentävääkin, että meillä on edelleen asioita joista "ei saa puhua". Tai jos puhuu, niin hyvin äkkiä on leima otsassa. Kuten nyt on käynyt maahanmuuttokeskustelussa.
Tietyt asiat ovat tabuja, niiden valikoituminen vaan tuntuu olevan melko tekopyhällä pohjalla. Kyllä meillä melkein jokaisella on jokin mielipide asiaan kuin asiaan. Kuulija/lukija voi tietenkin tulkita asian omalta kannaltaan. Usein valitettavasti käy niin, että asiasta poimitaan irrallisia lauseita ja erotetaan ne asiayhteydestä. Kyllä maahanmuuttopolitiikkaan kuuluu mielestäni huomioida se, että ulkomaiset firmat eivät saisi riistää omia Suomeen tuomiaan työntekijöitä. Kaikille samat oikeudet kiitos.
Tietyt asiat ovat tabuja, niiden valikoituminen vaan tuntuu olevan melko tekopyhällä pohjalla. Kyllä meillä melkein jokaisella on jokin mielipide asiaan kuin asiaan. Kuulija/lukija voi tietenkin tulkita asian omalta kannaltaan. Usein valitettavasti käy niin, että asiasta poimitaan irrallisia lauseita ja erotetaan ne asiayhteydestä. Kyllä maahanmuuttopolitiikkaan kuuluu mielestäni huomioida se, että ulkomaiset firmat eivät saisi riistää omia Suomeen tuomiaan työntekijöitä. Kaikille samat oikeudet kiitos.
Minun käskyni....
...oli tänään uskonnon tuntimme aiheena koulussa. Jokaisen tehtävänä oli miettiä omaan elämäänsä käskyt/ohjeet, mitkä mahdollistavat hyvän ehjän elämän. Hienosti lapset niitä keksivätkin. Pääosassa tuntui olevan toisten huomioiminen. Ja se onkin yksi suurimmista asioista; lähimmäisestä välittäminen.
Yhteisöllisyyden puute on noussut viime aikoina esille useissa eri yhteyksissä. Ehkä siitä on rummutettu jo niinkin paljon, että se on menettänyt terävyytensä. Näin ei saisi käydä, koska asia on tärkeä.
Se, miten puhumme, käyttäydymme ja kohtelemme toisiamme kertoo ihmisestä paljon. Uhoaminen on usein merkki kaikesta muusta kuin uskottavuudesta, kertoo enemmänkin ihmisen pienuudesta. Epävarmuus tai tietämättömyys ovat usein tällaisen käytöksen taustalla.
Itse pyrin siihen, että asiat puhutaan asioina. Tunteet ovat tietenkin aina mukana, mutta niitä ei saa sekoittaa faktoihin. Kriittisyys on tosin aina tervetullutta, kunhan se ei perustu luuloihin vaan tietoon.
Sama pätee ihmisten välisiin suhteisiin. Arvostella saat ja esittää kritiikkiä, mutta vain niin kauan kun se keskittyy tosiasioihin.
Näitä asioita pohdimme tänään(kin).
Yhteisöllisyyden puute on noussut viime aikoina esille useissa eri yhteyksissä. Ehkä siitä on rummutettu jo niinkin paljon, että se on menettänyt terävyytensä. Näin ei saisi käydä, koska asia on tärkeä.
Se, miten puhumme, käyttäydymme ja kohtelemme toisiamme kertoo ihmisestä paljon. Uhoaminen on usein merkki kaikesta muusta kuin uskottavuudesta, kertoo enemmänkin ihmisen pienuudesta. Epävarmuus tai tietämättömyys ovat usein tällaisen käytöksen taustalla.
Itse pyrin siihen, että asiat puhutaan asioina. Tunteet ovat tietenkin aina mukana, mutta niitä ei saa sekoittaa faktoihin. Kriittisyys on tosin aina tervetullutta, kunhan se ei perustu luuloihin vaan tietoon.
Sama pätee ihmisten välisiin suhteisiin. Arvostella saat ja esittää kritiikkiä, mutta vain niin kauan kun se keskittyy tosiasioihin.
Näitä asioita pohdimme tänään(kin).
sunnuntai 25. huhtikuuta 2010
Tukiryhmään?
Puolueemme järjestää jäsenäänestyksen eduskuntavaaliehdokkaista toukokuussa. Siellä listalla olen minäkin. Osa ehdokasehdokkaista tekee jo vauhdilla vaalikampanjaansa, minä en ole vielä osannut aloittaa. Reippaan tukiryhmän saaminen on ehto hyvälle kampanjalle; tulisitko? =)
sunnuntai 18. huhtikuuta 2010
Kuin tuhka tuuleen...
Luonto näytti taas voimansa. Islannin tulivuoren purkaus pysäytti puoli Eurooppaa tai ainakin sen lentoliikenteen. Viime aikoina on myös maa järissyt ja uusia Tsunameja ilmennyt.
Jotenkin on hyvä juttu, että saamme muistutuksen siitä, että ihminen on vain pieni osa suurta ekosysteemiä. Meistä ei ole loppupeleissä vastusta luonnolle. Tulisikin muistaa kunnioittaa ympäristöämme ja tajuta sen ainutlaatuisuus.
Jotenkin on hyvä juttu, että saamme muistutuksen siitä, että ihminen on vain pieni osa suurta ekosysteemiä. Meistä ei ole loppupeleissä vastusta luonnolle. Tulisikin muistaa kunnioittaa ympäristöämme ja tajuta sen ainutlaatuisuus.
torstai 15. huhtikuuta 2010
Maassa maan tavalla
Puheenjohtaja Urpilaisen otsikossa mainittu kommentti herätti paljon keskustelua ja leimasi demarit jopa ulkomaalaisvastaisiksi. Minä puolestani ymmärrän lauseen niin, että kaikilla tulee olla samat oikeudet ja velvollisuudet.
Erityisesti tämä näkyy työelämässä. Turun telakka ja monet alihankkijat lomauttavat/irtisanovat työntekijöitäään. Työttömyysluvut kasvavat Varsinais-Suomen alueella kovaa vauhtia. Samaan aikaan telakalla työskentelee satoja ulkomaalaisia huonommin työehdoin. Puhutaan, että he työskentelevät 7 euron tuntipalkalla eli noin puolet halvemmalla kuin mitä yleisesti Suomessa maksetaan. Lisäksi he tekevät ylipitkää päivää ja tällöin voi syntyä jopa vaaratilanteita.
Heille tulee taata sama palkka ja muut edut kuin Suomen lainsäädäntö edellyttää. Tämä takaa tasa-arvoisen kohtelun kaikille työntekijöille/-hakijoille.
Ulkomaalaiset työntekijät eivät saa olla hyväksikäytön kohteena huonompien työehtojen vuoksi, eikä kantasuomalaisia saa rangaista jo saavutetuista olemassa olevista eduista.
Maassa maan tavalla turvaa siis samat oikeudet niin kantasuomalaisille, maahanmuuttajille kuin ulkomaiselle työvoimalle.
Lause takaa tasa-arvon työelämässä.
Erityisesti tämä näkyy työelämässä. Turun telakka ja monet alihankkijat lomauttavat/irtisanovat työntekijöitäään. Työttömyysluvut kasvavat Varsinais-Suomen alueella kovaa vauhtia. Samaan aikaan telakalla työskentelee satoja ulkomaalaisia huonommin työehdoin. Puhutaan, että he työskentelevät 7 euron tuntipalkalla eli noin puolet halvemmalla kuin mitä yleisesti Suomessa maksetaan. Lisäksi he tekevät ylipitkää päivää ja tällöin voi syntyä jopa vaaratilanteita.
Heille tulee taata sama palkka ja muut edut kuin Suomen lainsäädäntö edellyttää. Tämä takaa tasa-arvoisen kohtelun kaikille työntekijöille/-hakijoille.
Ulkomaalaiset työntekijät eivät saa olla hyväksikäytön kohteena huonompien työehtojen vuoksi, eikä kantasuomalaisia saa rangaista jo saavutetuista olemassa olevista eduista.
Maassa maan tavalla turvaa siis samat oikeudet niin kantasuomalaisille, maahanmuuttajille kuin ulkomaiselle työvoimalle.
Lause takaa tasa-arvon työelämässä.
tiistai 13. huhtikuuta 2010
Jos nyt hoidettais asialliset hommat ensin....
Turhauttaa lukea uutisointia siitä, kuka oli kenenkin kanssa ja missä. Kuka puhui kenelle. Huoh. tai sitten jos jotain sanotaan niin oikeastaan ei sanota yhtään mitään.
Meillä on monta harmillista asiaa tällä hetkellä hoidettavana. Pienin niistä ei ole suinkaan n 300 000 työtöntä. Miksi siitä ei rummuteta hallituspuolueiden osalta? Missä viipyy todelliset, konkreettiset teot?!! Vaihtakoon Tiura puoluetta, laitetaan asiat tärkeysjärjestykseen ja hoidetaan työttömyysasiat mielummin. Kiinnitetään huomiota oikeisiin meitä kaikki koskeviin asioihin.
Meillä on monta harmillista asiaa tällä hetkellä hoidettavana. Pienin niistä ei ole suinkaan n 300 000 työtöntä. Miksi siitä ei rummuteta hallituspuolueiden osalta? Missä viipyy todelliset, konkreettiset teot?!! Vaihtakoon Tiura puoluetta, laitetaan asiat tärkeysjärjestykseen ja hoidetaan työttömyysasiat mielummin. Kiinnitetään huomiota oikeisiin meitä kaikki koskeviin asioihin.
lauantai 3. huhtikuuta 2010
Rajat on rakkautta
Tämä laulu tuli mieleen kun luin uutisia nuoresta, alaikäisestä tytöstä Moskovan iskujen takana:
Hän on ammatiltaan sotilas, hän aina taistelee.
Hän on onnellinen työssään kai.
Hän tuhoaa ja tappaa, silti aina hymyilee.
Hän ei tunne rauhaa, rakkautta lain...
Hän on uljas mies ja monet taidot meille näyttänyt.
Hän ohjuksin ja keihäin taistelee.
Vaikka kuusitoista vuotta on hän juuri täyttänyt,
Silti tuhannetta vuottaan palvelee...
Hän Kiinan vuoksi taistelee ja Ranskan, Vietnamin,
Hän U.S.A:ta puolustaa.
Hän sodan vuoksi itsensä ja kaiken tuhoaa;
Hän luulee: siten sodat katoaa.
Hän on katolinen, ateisti, juutalainenkin
Ja protestantti on hän myös.
Hän tietää ettei tappaa saa, hän tappaa kuitenkin
Vuoksi sinun, minun, ystäväin...
Ilman häntä ei ois Hitler koskaan saanut voittojaan,
Ilman häntä Caesar yksin jäänyt ois'.
Ilman hänenlaistaan oisko täällä sotaa laisinkaan
Vai oisko kaikki kauhu mennyt pois?
Hän on sotilas, ei enempää, te häntä moittikaa
Vaan ei käskyjään hän kaukaa enää saa -
Hän saa ne sinulta ja minulta, oi veljet, huomatkaa:
Näin ei saada sotaa koskaan loppumaan....
Nuori nainen. lapsi vielä tuhosi oman ja monen muun elämän. Niin paljon olisi ollut vielä nähtävää....
Tragedia kertoo juuri sen, että lapset ja nuoret ovat herkkiä eri vaikutteille. Murrosikäisen nuoren maailma voi olla hyvinkin mustavalkoinen ja voimakkaat tunteet kuuluvat siihen. Tällöinkin, ja erityisesti juuri tällöin, nuori tarvitsee aikuisen ohjausta ja huolenpitoa. Rajat todellakin ovat rakkautta.
Olisko Moskovan murhenäytelmä ollut estettävissä, jos tämä lapsi olisi saanut oikeansuuntaista ohjausta elämälleen? Väitän, että olisi. Kotimaassamme olemme myös joutuneet todistamaan viime vuosien aikana oireilevien nuorten äärimmäisiä tekoja. Tukiverkkomme ei siis ole tarpeeksi tiheä.
Tärkeintä lienee olisi se, että näytämme aikuisina välittävämme asettamalla rajoja ja kertomalla mikä on oikein ja mikä väärin. Kuulostaa kliseiseltä, mutta näin se vaan on. Liian usein olen saanut seurata työssäni mitä rajattomuus merkitsee; se tuhoaa monen upean nuoren elämän.
Hän on ammatiltaan sotilas, hän aina taistelee.
Hän on onnellinen työssään kai.
Hän tuhoaa ja tappaa, silti aina hymyilee.
Hän ei tunne rauhaa, rakkautta lain...
Hän on uljas mies ja monet taidot meille näyttänyt.
Hän ohjuksin ja keihäin taistelee.
Vaikka kuusitoista vuotta on hän juuri täyttänyt,
Silti tuhannetta vuottaan palvelee...
Hän Kiinan vuoksi taistelee ja Ranskan, Vietnamin,
Hän U.S.A:ta puolustaa.
Hän sodan vuoksi itsensä ja kaiken tuhoaa;
Hän luulee: siten sodat katoaa.
Hän on katolinen, ateisti, juutalainenkin
Ja protestantti on hän myös.
Hän tietää ettei tappaa saa, hän tappaa kuitenkin
Vuoksi sinun, minun, ystäväin...
Ilman häntä ei ois Hitler koskaan saanut voittojaan,
Ilman häntä Caesar yksin jäänyt ois'.
Ilman hänenlaistaan oisko täällä sotaa laisinkaan
Vai oisko kaikki kauhu mennyt pois?
Hän on sotilas, ei enempää, te häntä moittikaa
Vaan ei käskyjään hän kaukaa enää saa -
Hän saa ne sinulta ja minulta, oi veljet, huomatkaa:
Näin ei saada sotaa koskaan loppumaan....
Nuori nainen. lapsi vielä tuhosi oman ja monen muun elämän. Niin paljon olisi ollut vielä nähtävää....
Tragedia kertoo juuri sen, että lapset ja nuoret ovat herkkiä eri vaikutteille. Murrosikäisen nuoren maailma voi olla hyvinkin mustavalkoinen ja voimakkaat tunteet kuuluvat siihen. Tällöinkin, ja erityisesti juuri tällöin, nuori tarvitsee aikuisen ohjausta ja huolenpitoa. Rajat todellakin ovat rakkautta.
Olisko Moskovan murhenäytelmä ollut estettävissä, jos tämä lapsi olisi saanut oikeansuuntaista ohjausta elämälleen? Väitän, että olisi. Kotimaassamme olemme myös joutuneet todistamaan viime vuosien aikana oireilevien nuorten äärimmäisiä tekoja. Tukiverkkomme ei siis ole tarpeeksi tiheä.
Tärkeintä lienee olisi se, että näytämme aikuisina välittävämme asettamalla rajoja ja kertomalla mikä on oikein ja mikä väärin. Kuulostaa kliseiseltä, mutta näin se vaan on. Liian usein olen saanut seurata työssäni mitä rajattomuus merkitsee; se tuhoaa monen upean nuoren elämän.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
