Telakan uusi nousu?

Turun telakan yrityskauppa on merkittävä ja erittäin hyvä uutinen koko Varsinais-Suomelle. Uuden osaomistajan myötä kahden uuden TUI-luokan risteilyaluksen rakentaminen varmistui ja tilausten arvo on lähes miljardi euroa. Työllisyysvaikutus on suoraan noin 10 000 henkilötyövuotta. Toiveena on, että työllisyysvaikutukset näkyisivät suoraan työttömien määrän vähenemisenä. Tämä ei tule olemaan kuitenkaan itsestäänselvyys, koska alihankkijoista ja heidän käyttämästään työvoimasta on tällä hetkellä vain 45 % suomalaisia. Yli puolet siis teetetään ulkomaisilla tekijöillä. Työperäinen maahanmuutto on sinällään hyvä asia, mutta telakan tapauksessa palkat kierrätetään kotimaan kautta ja näin ollen verotulot eivät jää Suomeen saatikka Varsinais-Suomeen. Valvontaa tulee tehostaa, jotta jokaisessa työpaikassa noudatetaan vallitsevia työehtosopimuksia. Pelkkä veronumeron tarkistus ei ole tuonut ongelmaan ratkaisua. Työn halpahinnoitteluun ollaan hiljaisesti tyydytty ja jostain syystä kukaan ei siihen uskalla puuttua. On aivan selviö, että mattojen asennus annetaan firmalle, joka teettää sen 10 euron tuntihintaan kuin vastaavalle kaikkia Suomen säännöksiä noudattavalle minimihintaan 17 eurolla. Näin ei kuitenkaan tulisi olla, koska kaikkia koskee samat lait, vastuut, oikeudet ja velvollisuudet. Tätä ei saa katsoa enää sormien välistä, vaan antaa telakalla työskenteleville heille kuuluva sovittu palkka ja arvostus. Vain työtä ja sen tekijää arvostamalla saadaan Suomen talous nousemaan. Teettämällä työt halpatyövoimalla tämä ei tule toteutumaan.

Lastenvaunu -keskustelun sisältämä arvomaailma

Kokoomuslainen kansanedustaja kommentoi maahanmuuttajien tarvetta uusiin lastenvaunuihin. Osa kansasta paheksui rasismiperustein ja osa taas nyökytteli tyytyväisenä. Otsikoita syntyi. Eiköhän tässä keskustelussa ja arvottamisessa ole tärkeintä se, että tuen määrät ja ehdot ovat kaikille samat. Kenenkään ei kuulu saada enempää kuin toinen ja on tärkeää, ettei tukia nosteta väärin perustein oli syntyperä mikä tahansa. Tämä lastenvaunukeskustelu sisältää mielestä kuitenkin suuremman kysymyksen kuin yhden sosiaalietuuden myöntäminen. Lausunto sisältää kansanedustajan ja hänen edustamansa ryhmän ajatusmaailman siitä, että me emme kaikki ole tasa-arvoisia. Nouseeko seuraavaksi kysymys siitä, ketkä ovat oikeutettuja mihinkin palveluihin? Nouseeko yksityistäminen keinoksi ajaa rahavahvojen etuja? Jos rahaa löytyy, niin löytyy hoitoa ja muita palveluja. Ne muut ottakoon sen mitä on mahdollista saada ja jos on. Nouseeko seuraavaksi kysymys yleensä sosiaalietuuksien määrästä ja oikeudesta? Tarvitseeko työtön yksinhuoltaja lastenvaunuja? Tarvitseeko kaikkia kouluttaa, jos heillä ei ole varaa koulutusta itse hankkia? Onko alle 2500 euroa kuukaudessa ansaitseva oikeutettu samanarvoiseen elämään muiden enemmän ansaitsevien kanssa? Pelottaa myös eläkekeskustelu, mikäli se suunnataan samalla tavalla. Suunta on huolestuttava. Ei enää tätä. Piirun verran vasemmalla kiitos.

Järkee vai ei?

On hyvä, että kehitellään ja innovoidaan uusia toimintatapoja. On terveellistä, että joudumme välillä muuttamaan toimintatapaamme ja ehkä jopa näkemään maailmaa uudesta näkökulmasta. Mutta uuden kehittelyssä on hyvä harkita ja tutkia ennen kuin vanha täysin hylätään. Tämä koskee erityisesti kunnan toimintamalleja. Turussa esimerkiksi on yhtiöitetty ja ulkoistettu kaupungin omia palveluja. Siinä ei ole todellakaan loppuun saakka mietitty "onko järkee vai ei". Tänään talouspalvelukeskuksen palvelut siirtyivät ulkopuolisen toimijan alle. Samalla hävisi mahdollisuus sähköposti- ja puheluyhteydenottoon. Jos et ole esimerkiksi saanut oikeaa summaa palkkaa, niin täytät portaalin kautta lomakkeen ja odottelet että joku tekisi asialle joskus jotain. Aiemmin riitti, että soitti palkanlaskentatiimin Mirjalle ja homma hoitui kahdessa minuutissa. Tästä uudesta systeemistä kaupunki nyt sitten maksaa reippaasti. Tosiasiassa vain rakenne on muuttunut; samat ihmiset ylityöllistettyinä painivat saman stressin alla. Surkuhupaisaa on myös ruokapalvelujen yhtiöittäminen. Aiemmin riitti, että kävit koulun keittiöön ilmoittamassa seuraavan viikon retkestä ja siihen tarvittavista eväistä. Nykyisin täytät lomakkeen, minkä rehtori allekirjoittaa ja lähettää sähköpostitse naapurikouluun. Muutamissa kouluissa siivous hoidetaan iltapäivä ja ilta-aikaan ulkopuolisen toimijan puolesta. Vatsatautiaikana rehtori täyttää lomakkeen jonkun lapsen oksentaessa lattialle, jotta se tulee siivotuksi ja oikein laskutettua. Järjetöntä, eikö. Eikö olisi aika luopua väkinäisestä tilaaja-tuottaja-mallista ja palata takaisin oikeaan kaupumgin omaan tuottavaan työhön. Turhat paperinpyörittelyt pois ja tehokasta työtä, ihmisten kesken.

Hämmästyttää, kummastuttaa

Jaksan taas idealistina hämmentyä poliittisesta keskustelusta. Vaikuttaa siltä, että niin politiikan sisällä kuin ulkopuolellakin politiikka nähdään henkilöiden ja puolueiden kisana. Kuka löytää mediatrendikkäimmät aiheet, kenellä on eniten nippelitietoa tai kenen ulkoinen habitus kelpaa parhaiten seurapiirisivustoille. Puolueiden välillä käydään väittelykisaa iltapäivälehtimäisesti. Nyt sitten oikeesti: politiikalla hoidetaan Suomen ja kuntien ja sitä kautta suomalaisten asioita. Politiikan tarkoituksena on hoitaa taloutta, millä kustannetaan ja pyöritetään yhteiskuntaa. Minä ainakin haluan, että minun asioistani on päättämässä henkilöitä joilla on halua ottaa asioista selvää. Henkilöt, jotka ymmärtävät miten miljardiluokan päätökset vaikuttavat todelliseen ihmiseen euroissa. Henkilöitä, jotka tekevät työtä ja ovat siitä kiinnostuneita. Kisailkaa vaikka bb:ssa ja mitä näitä muita tähtöskisoja onkaan, mutta älkää leikkikö minun, meidän,Suomen asioilla. Kiitos ja kumarrus.

Ryhmäkoko -keskustelun vääristymiä

Turun Sanomien kolumnissa 10.8.14 valtuutettu Miikkola kertoi oman näkemyksensä perusopetuksen ryhmäkoon merkityksestä. Kirjoituksessa tulee hyvin esille taantumuksellinen ajatusmaailma, että jokainen, joka on koulua käynyt, on sen asiantuntija. Opetustyön kentältä tilanne näyttää toiselta. Opettajan mielenkiintoisuus ei ratkaise ongelmia. Totuus on se, että tämän päivän koulu esiopetuksesta toiselle asteelle on moniammatillinen yhteisö, missä työskentelee kasvatuksen, opetuksen ja hyvinvoinnin ammattilaisia. Tervetuloa 2000 –luvulle. Tämän päivän kouluun mahtuu kaikenlaisia oppijoita ja hyvä niin. Noudatamme perusopetuksessa lähikouluperiaatetta ja kolmiportaisen tuen muotoja, jolloin oppilaan tuen tulee toteutua ensisijaisesti omassa koulussaan. Tämä on laki. On täysin selviö, ettei tuen muodot toteudu samalla tavalla 25 oppilaan luokassa verrattuna 19 oppilaan ryhmään. Tutkimuksia ryhmäkoon vaikutuksista on suuntaan ja toiseen. Käytännön työ on kuitenkin se, mikä kertoo välittömät vaikutukset. On loistavaa, että olemme pääasiassa päässeet pois suurista tasapäistävistä ja lannistavista isoista luokista. Toisella asteella ryhmäkoot ovat vielä valitettavan suuria myös. Niistä ei tunnu kovinkaan moni koulun ulkopuolella olevan huolissaan, vaikka syytä olisi. Pienemmät luokkakoot mahdollistavat sen, että jokaiselle annetaan mahdollisuus oppimiseen, ei vain koulun läpisuorittamiseen. Pienluokkien oppimistulokset esimerkiksi näyttävät aivan muuta kuin mitä Miikkola kirjoittaa. Peruskoulun ja muunkin koulutuksen tavoitteena on käsittääkseni se, että jokaiselle annetaan mahdollisuus, eikä jaeta yhteiskuntaa jo alkumetreillä kahden kerroksen väkeen. Uuden opetussuunnitelman haasteena ei tule olemaan hyvän käytöksen painottaminen ja kasvattaminen. Se ei ole uusi lisäys ops:aan, vaan on ollut siellä onneksi jo aikojen alusta. Haasteina tulee olemaan osallisuuden lisääminen, tvt –osaamisen saattaminen vaaditulle tasolle ja uusi tuntijako. Mitä tulee opettajien palkkaukseen, niin siitä olen samaa mieltä. Se on jäänyt täysin muiden akateemisten alojen jalkoihin. Sille olisi todellakin aika tehdä jotain. Muuten me menetämme ne mielenkiintoiset, korkeasti koulutetut pedagogiset osaajat ryhmäkoosta huolimatta. Taru Pätäri Turku

Elojuhlan 5.8.14 avauspuheenvuoro

Hyvät toverit Kiitos tästä mahdollisuudesta avata perinteinen Nummenmäen elojuhla. Erityisesti haluan kiittää siitä, että saan käyttää puheenvuoron Nummenmäen yhdistyksen eduskuntavaaliehdokkaana. Siitä suuri kiitos yhdistyksen johtokunnalle ja kiitos teille toverit luottamuksesta. Arvostan tätä suuresti. Galluppien kertomat kannatusluvut ovat herättäneet vilkasta keskustelua ja on esitetty kysymyksiä mikä on vialla, mitä pitäisi tehdä tosin, onko kaikki jo tehty. Kuten toveri Pertti Paasio on sanonut, niin demokratia on hyvin vaativa elämäntapa. Siihen kuuluu epämiellyttävienkin kompromissien teko ja ennen kaikkea vastuun kanto tehdyistä päätöksistä. Demokratia on pohja kaikelle sosialidemokratian toiminnalle. Pohja tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden toteutumiselle. Joku on sanonut, että sosialidemokraatit ovat kadottaneet punaisen lankansa. Rohkenen olla eri mieltä. Enemmänkin on niin, että olemme pitäneet aatteemme emmekä ole lähteneet yksilökeskeiseen trendikkyystaistoon. Täytyy tosin myöntää, että sen punaisen langan väri on matkalla hiukan vaalennut, mutta lanka kuitenkin palaa ja hehkuu punaisena edelleen. Yhdessä siihen liekkiin puhaltamalla saamme sen taas roihuamaan täydellä liekillä, minun sydämessäni tuo roihu jo palaa, kirkkaanpunaisena. Oikein hyvää elojuhlaa toverit.

MITKÄ JA KENEN "TALKOOT"?!

Niin valtakunnan kuin kunnan talouden kiristymisessä on noussut hokema yhteisistä säästötalkoista. Puheissa kerrataan kuinka nämä säästötoimet ja leikkaukset koskettavat jokaista ja kaikkien on osallistuttava niihin talkoohengellä talouden tasapainottamiseksi. Joopa joo. Kaikki osallistuvat, mutta ei ne säästöt oikeasti kaikkia kosketa. Talouden kiristyminen ja säästötoimet koskettavat pienituloisia sekä tavallisia palkansaajia. Kuntatasolla se näkyy siten, että sen pienipalkkaisen siistijän alueet ja sitä kautta työmäärä kasvaa. Palkka ei. Hallinnosta säästetään, hyvä niin, mutta matalapalkkasihteerien työmäärä ei laske vaan tehtäviä siirretään heille. Palkka on ennallaan. Sama koskee monia muita julkisen alan työntekijöitä, niin opettajia kuin sairaanhoitajia. Työhyvinvointi unohtuu tässä rytäkässä ja sairaslomat lisääntyy. Työtä ei kaikille halukkaille löydy. Sosiaaliset ongelmat lisääntyy. Koko maan osalta esimerkkinä on lapsilisien pienentyminen. Kaikkien lisä pienenee, mutta on itsestään selvää ,ettei se varsinaisesti kosketa samalla lailla keskipalkkaista saatikka isotuloista perhettä kuin yksinhuoltajaäitejä tai – isiä. Monien palvelujen verotuksen nosto koskettaa reippaasti yksineläjiä, jotka maksavat kaikesta saman hinnan kuin se tavallinen ydinpariskunta tai pääomatuloinen veropakolainen perheineen. Pienen ihmisen lompakko pienenee, sen suurituloisen ehkä aavistuksen ohenee. Eli se niistä talkoista.