Ryhmäkoko -keskustelun vääristymiä

Turun Sanomien kolumnissa 10.8.14 valtuutettu Miikkola kertoi oman näkemyksensä perusopetuksen ryhmäkoon merkityksestä. Kirjoituksessa tulee hyvin esille taantumuksellinen ajatusmaailma, että jokainen, joka on koulua käynyt, on sen asiantuntija. Opetustyön kentältä tilanne näyttää toiselta. Opettajan mielenkiintoisuus ei ratkaise ongelmia. Totuus on se, että tämän päivän koulu esiopetuksesta toiselle asteelle on moniammatillinen yhteisö, missä työskentelee kasvatuksen, opetuksen ja hyvinvoinnin ammattilaisia. Tervetuloa 2000 –luvulle. Tämän päivän kouluun mahtuu kaikenlaisia oppijoita ja hyvä niin. Noudatamme perusopetuksessa lähikouluperiaatetta ja kolmiportaisen tuen muotoja, jolloin oppilaan tuen tulee toteutua ensisijaisesti omassa koulussaan. Tämä on laki. On täysin selviö, ettei tuen muodot toteudu samalla tavalla 25 oppilaan luokassa verrattuna 19 oppilaan ryhmään. Tutkimuksia ryhmäkoon vaikutuksista on suuntaan ja toiseen. Käytännön työ on kuitenkin se, mikä kertoo välittömät vaikutukset. On loistavaa, että olemme pääasiassa päässeet pois suurista tasapäistävistä ja lannistavista isoista luokista. Toisella asteella ryhmäkoot ovat vielä valitettavan suuria myös. Niistä ei tunnu kovinkaan moni koulun ulkopuolella olevan huolissaan, vaikka syytä olisi. Pienemmät luokkakoot mahdollistavat sen, että jokaiselle annetaan mahdollisuus oppimiseen, ei vain koulun läpisuorittamiseen. Pienluokkien oppimistulokset esimerkiksi näyttävät aivan muuta kuin mitä Miikkola kirjoittaa. Peruskoulun ja muunkin koulutuksen tavoitteena on käsittääkseni se, että jokaiselle annetaan mahdollisuus, eikä jaeta yhteiskuntaa jo alkumetreillä kahden kerroksen väkeen. Uuden opetussuunnitelman haasteena ei tule olemaan hyvän käytöksen painottaminen ja kasvattaminen. Se ei ole uusi lisäys ops:aan, vaan on ollut siellä onneksi jo aikojen alusta. Haasteina tulee olemaan osallisuuden lisääminen, tvt –osaamisen saattaminen vaaditulle tasolle ja uusi tuntijako. Mitä tulee opettajien palkkaukseen, niin siitä olen samaa mieltä. Se on jäänyt täysin muiden akateemisten alojen jalkoihin. Sille olisi todellakin aika tehdä jotain. Muuten me menetämme ne mielenkiintoiset, korkeasti koulutetut pedagogiset osaajat ryhmäkoosta huolimatta. Taru Pätäri Turku