Kirjastopalveluista pidettävä huolta

Turku on vaikeiden sopeuttamistoimien edessä. Kaikesta tulisi supistaa, leikata ja säästää. Tässäkin tilanteessa on kuitenkin tärkeää pitää kiinni lähipalveluiden saatavuudesta kaikilla hallinnon aloilla. Tämä pätee myös kulttuuripalveluihin, joista varsinkin kirjastotoiminta on suurinta osaa turkulaisia koskettava palvelu. On oleellista huolehtia siitä, että supistukset eivät koske peruspalveluita, joihin kirjastopalvelut kuuluvat. Lähikirjastoverkko on pidettävä lähipalveluna. Sillä on valtava merkitys aikoina, jolloin kotitalouksien taloustilanne on heikko. Kirjasto tarjoaa perustehtävänsä lisäksi paljon muitakin kulttuuripalveluita kuin lainaustoiminnan ja se tekee sen eri asuinalueiden tarpeiden mukaan. Kirjaston ja nuorisotoimen yhteistoiminta ja tilojen aktiivinen yhteiskäyttö on siitä onnistunut esimerkki. Kirjastossa onnistuu niin tiedonhaku kuin tietokoneen käyttö vaikkapa työnhakuun. Kirjasto panostaa kriittiseen tiedonhankintaan. Kirjastolla on merkittävä tehtävä. Kulttuurilla ja kukoistavalla elinkeinopolitiikalla on suora yhteys. Luova sektori on kaiken kitumisen keskellä kasvava toimiala, joka voi tuottaa Turkuun uutta yritystoimintaa ja työpaikkoja. Talouden rakennemuutoksen pyörteissä luovat alat tarjoavat mahdollisuuksia tulevaisuuden menestykseen. Kaupungin omat taidelaitokset ovat merkittäviä työllistäjiä. Siksi niiden toimintaedellytykset on turvattava. Työterveyden ja -turvallisuuden nimissä ei tule säästää ja jättää tiloja korjaamatta. Turun talouden mittakaavassa pienet taloudelliset panokset kulttuurin ennaltaehkäisevään toimintaan säästävät tulevaisuuden veroeuroja. Taiteen ja kulttuurin elämänlaatua ja hyvinvointia parantavasta vaikutuksesta puhumattakaan. Rainer Grannas, Taru Pätäri, Esa Silander. Turun kulttuurilautakunnan sos.dem. ryhmä

Perusasioiden äärellä

Jos lompakossa on satanen rahaa, niin silloinhan ei voi tehdä ostoksia kahdellasadalla eurolla, eikö? Mielellään ei käytetä edes sitä koko satasta, vaan laitetaan kymppi tai kaksi pahan päivän varalle. Näin meidän perheen talous toimii. Perusasiat kuntoon ja sitten vasta humputellaan. Liian yksinkertaistettuako? Ei ollenkaan mielestäni. Otetaan nyt esimerkiksi jälleen kerran sivistystoimiala, sen kun parhaiten sattuneesta syystä tunnen. Kunnan tehtävä on olla opetuksen järjestäjä. Laki määrittää sisällön ja tehtävät. Nämä on toteutettava. Se riittää. Karsitaan siis ylimääräiset projektit, hankkeet yms taloutta rasittavat toiminnot niin kauaksi kun niihin on taas varaa. Huolehditaan siitä, että perustehtävä tulee hoidettua. Että siihen riittää rahaa. Että se tulee hoidettua hyvin. Tämä sama periaate pätee muihinkin hallintoaloihin terveydenhuollosta rakennusinvestointeihin. Kehittäminen on mahdollista ilman suuria hankkesuunnitelmiakin. Ymmärrys tähän tarvitaan kuitenkin valtion tasolta, mistä näitä hankkeita ja projekteja pukkaa tukahduttaen hallinnon oman halun sisäiseen kehittämiseen. Sen lisäksi, ettei rahat riitä niin ei riitä aikakaan. Keskitytään siis olennaiseen. Keskitytään siihen, että perustehtävät hoituu ja julkiset palvelut rullaa. Humputellaan kunhan siihen on vara.

Säästöjä toimintamallien uudistamisella

Turun kaupungin sivistystoimialan tulisi säästää ensi vuonna noin kaksi miljoonaa euroa. On siis syytä miettiä konkreettisia säästökohteita ja eri toimintamallien toimivuutta ja kustannustehokkuutta. Yksi sivistystoimialan ja sen sisällä perusopetuksen suuri menoerä on koulukuljetukset. Koulukuljetus on osalle oppilaista ehdoton edellytys, mutta tämän lisäksi on ajoja joiden tarpeellisuus on mietittävä uudel-leen. Oppilaita kuljetetaan koulupäivien aikana taksilla oman uskonnonopetukseen, jotta opetussuunni-telma ja tasa-arvo toteutuvat. Hyvä niin, mutta läheltä seuranneena malli ei ole toimiva ja tuo kaupungille huomattavat vuosittaiset kustannukset. Uskontokuljetuksen ajotapahtumia oli esimerkiksi lokakuussa 316 kappaletta, joiden yhteissummaksi tulee 6479,87e. Kun tämä kerrotaan lukuvuoden kuukausilla ja vähennetään loma-ajat pois, niin yhteissummaksi tulee vuositasolla noin 55 000 euroa. Jotta summa konkretisoituu, niin tuo summa on eurotasolla ison alakoulun puolentoista lukuvuoden kirjatilauskustan-nus. Kuten jo edellä todettu, niin on tärkeää että oikeus opetukseen säilyy niin kauan kuin opetussuunnitelma niin edellyttää. Uskonnonopetuksessa voisi siirtyä erilaiseen toimintamalliin. Yhtenä vaihtoehtona on etäopetus, mikä onkin jo osittain käytössä ortodoksisen uskonnon ja muutamien kielten osalta. Toinen ajatus on uskonnonopetuksen siirtäminen iltapäiviin, jolloin kuljetuksen voi hoitaa joko kaupungin sisäisellä bussiliikenteellä tai huoltajien toimesta. Näin toimitaan esimerkiksi jo kotikielen opetuksen suhteen. Tällöin jo oppilaan oikeusturva paranee, koska hän ei välituntien aikana tapahtuvien kuljetusten vuoksi myöhästy ja jää paitsi osasta seuraavan tunnin opetusta. Lisäksi kaupungin eri toimialojen yhtiöittäminen on tuonut mukanaan huomattavia lisäkustannuksia. Mai-nittakoon yhtenä koulupuuseppätoiminta, mikä on Arkean alla. Nykyisellä sopimuksella se tarkoittaa yli 400 000 euron kustannuksia. Toiminnan koordinoimisella ja tuomalla se osaksi sivistystoimea olisi mah-dollista saada aikaan noin 150 000 euron säästö. Nykyinen sopimus määrittelee tarkasti jokaisen tehtävän mikä sisältyy sopimukseen, eikä siinä ole huomioitu lainkaan kokonaisvaltaisesti tärkeitä huoltotöitä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että jokaisen ylimääräisen taltan ja höylän teroituksen sekä huoltotyön mak-saa yksittäinen koulu erikseen. Lisänä tulevat materiaalien kuljetuskustannukset, mikä on vuositasolla noin 30 000 euroa. Omalla sisäisellä toiminnalla tuo kaikki voisi laskennallisesti sisältyä 220 000- 250 000 euroon. Näillä toimenpiteillä saadaan siis säästöä jo parisataatuhatta. Katse tulee suunnata strategioista opetuksen perustehtävään ja säästöä syntyy toinen mokoma. Edellä mainitut ideat antaa vapaaseen käyttöön, Marko Heinonen, Nummenmäen sos.dem. yhdistys, kasvatus- ja opetuslautakunnan jäsen Taru Pätäri, Nummenmäen sos.dem. yhdistys

Opetuksen säästöt arjessa

Turun kaupungin johdon päätös luopua pop –rahoituksesta johti siihen, että Turun kasvatus- ja opetuslautakunta päätti keskiviikkona opetusryhmien kasvattamisesta. Päätöksessä mennään taas desimaalien taakse. Kuten kaksi vuotta sitten, niin on taas syytä avata mitä se käytännössä suomen kielellä tarkoittaa. Kun puhutaan opetusryhmäkoon kasvattamisesta 1,5 oppilalla, niin se tarkoittaa sitä että koululta vähenee tunnit. Kun tunnit vähenevät, niin se murtaa jo monessa koulussa hyvin toimivat samanaikaisopetusjärjestelyt ja muita lain edellyttämiä oppilaan kolmiportaisen tuen malleja jaettuine ryhmineen. Alkuopetusluokilla ei enää ole ryhmätunteja ja kielen opiskelu tapahtuu suurissa ryhmissä. Jakotunnit ovat mahdollisia ainoastaan tekstiili – ja teknisen työn tunneilla työsuojelumääräysten mukaisesti (16 oppilasta/ ryhmä). Muutama määräaikainen opettaja tulee jäämään työttömäksi ja oppilaan tuki heikkenee. Tästä on kyse, ei abstrakteista luvuista.

257

Olen kuntavaaleissa ehdolla numerolla 257. Olin ehdokkaana myös neljä vuotta sitten tuoreena puolueen jäsenenä ja jo tuolloin sain mukavasti luottamusta ihmisiltä saaden varavaltuutetun paikan. Mukana olen edelleen samasta syystä kuin viimeksi: Päätöksentekoon tarvitaan mukaan ihmisiä, jotka elävät tavallisen kuntalaisen arkea, tarvitaan niitä, joilla on jalat maassa ja sormet tiskivedessä. Travitaan niitä, jotka ottavat asioista selvää, vievät niitä eteenpäin ja kehittävät uusia toimintamalleja. Äitinä, opettajana, vs.rehtorina ja yhteiskunnallisesti aktiivisena naisena haluan olla vaikuttamassa oikeudenmukaiseen päätöksentekoon.Haluan olla vaikuttamassa siihen, että lukujen ja prosenttiosuuksien takaa löytyy se inhimillinen tekijä. Ei tule hakea syytä, vaan tulee hakea ratkaisumalleja. Vaikka tavoitteena on kaikkien turkulaisten hyvinvointi, niin suurin kosketuspinta/tieto/taito löytyy perheasioista. Kärkiteemoina ovatkin TYÖTÄ * nuorten yhteiskuntatakuun on toteuduttava myös kuntatasolla TURVAA * lastensuojelulle on turvattava riittävät voimavarat, avohuoltoon on satsattava, laadukkaat neuvola- ja päivähoitopalvelut sekä maksuton opetus on turvattava TOIVOA * Jälkipolvilla ei saa maksattaa tämän päivän päätöksiä. Päätöksenteon tulee olla läpinäkyvää Jos haluat oman arkesi äänen kuulluksi, niin silloin 257

Nuorten yhteiskuntatakuun merkitys ja haasteet

Vuonna 2011 peruskoulun päättäneitä nuoria oli koko maassa Tilastokeskuksen mukaan 63435, joista Varsinais-Suomessa 5326. Valtaosa nuorista lähtee jatko-opintoihin ja kykenee tekemään työhön ja koulutukseen liittyviä ratkaisuja itsenäisesti . Suurimmalla osalla perusopetuksen jälkeinen nivelvaihe sujuu hyvin, ja opinnot jatkuvat toisella asteella joko ammatillisen perustutkinnon tai lukion suorittamisella. Mutta aina ei kaikkien elämä mene kuin Strömsössa,: vuonna 2010 perusasteen päättäneistä 64 000 nuoresta jäi vaille toisen asteen tutkintoon johtavaa opiskelupaikkaa noin 5 000 nuorta. Heistä noin 3 500 nuorta ei saa opiskelupaikkaa yhteishaussa ja noin 1 500 nuorta ei hae lainkaan. Nämä noin 5000 nuorta tarvitsee yhteiskunnan apua tässä vaiheessa. Tuen tarve voi johtua monista eri syistä, esimerkiksi palvelujen toimimattomuudesta, nuoresta itsestään tai ylisukupolvisesta huono-osaisuudesta. On merkittävä saavutus, että hallitusohjelmaan on saatu sosialidemokraattien toimesta nuorten yhteistakuu. Yhteiskuntatakuun toteuttaminen tarkoittaa sitä, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle voidaan tarjota työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Mallista syntyy toki kustannuksia, mutta pitkällä juoksulla saamme merkittäviä säätöjä, sillä kansantalouden osalta vaikutukset liittyvät sekä syrjäytymisen suoriin että välillisiin kustannuksiin. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan yhden syrjäytyneen perustoimeentulon kustannukset 40 vuoden ajalta ovat noin 750 000 euroa. Lukuun ei sisälly muut mahdolliset sosiaalietuudet tai syrjäytymisen kustannukset, eivätkä yhteiskunnan menettämät verotulot ja työn tuottama arvonlisävero. Kuntatasolla on haastavaa saada tuki toteutumaan. Koska yhteiskuntatakuu on laissa, niin se on myös kunnan virkamiehille normi eli takuun on toteuduttava. Takuu parantaa ja mahdollistaa yhteistyötä eri hallintokuntien toimijoiden välillä. Turussa on jo aika hyvin onnistuttu luomaan rakenteita nuorten auttamiseksi. Ohjaamo- ja Koho-toiminta ovat merkittäviä tukitoimijoita nuorille, joiden suunta voi olla hetkellisesti hukassa. Onkin tärkeää, että em. kaltaisiin toimintoihin tulee ohjata resursseja ja luoda uusia toimivia malleja. Erityisesti toisen asteen opintojen ja sen jälkeiseen aikaan tulee kiinnittää huomiota, jotta keskeytysprosentti saadaan pienemmäksi ja valmistumisen jälkeen ei ole vaaraa pudota yhteiskunnan ulkopuolelle. Tärkeintä takuun toteutumisessa on kuitenkin inhimillinen puoli, se ettei yksikään jää ulkopuolelle, se että kaikilla on mahdollisuus.

Arkirealismia tunnekuohun keskelle

Toriparkki ja sen erinäiset vaiheet kaupungin rattaissa on vienyt huomattavasti palstatilaa ja sekä virkamiesten että luottamustoimien hoitajien aikaa. Iso ja tärkeä asia keskustan kehittämisen kannalta, oli lopullinen ratkaisu valitusten jälkeen sitten mikä hyvänsä. Tämä keskustelu on kuitenkin jättänyt varjoonsa monia muita, ainakin minun arvomaailmalleni tärkeitä asioita. Onkin syytä suhteellistaa asian saama tunnekuohu ja katsoa miten täällä kaupungissa oikeasti menee. Jo viime marraskuussa kirjoitin kasvavista lasten ja nuorten huostaanottoluvuista. Tilanne lastensuojelussa nyt heinäkuussa 2012 on edelleen kriittinen. Uusia huostaanottoja on tullut tänä vuonna viime vuoden malliin. Vuonna 2011 luku oli 84 ja tänäkin vuonna tultanee samoihin lukuihin. Avohuollossa on tällä hetkellä noin 2900 lasta ja näistä osa tulee muuttumaan huostaanotoiksi. Mikäli kaupunki ei tule lisäämään satsauksiaan ennalta ehkäisevään toimintaan, niin luvut kasvavat huomattavasti. Perheet ajautuvat pitkien odotusten aikana tilanteisiin, missä ei ole enää muuta vaihtoehtoa kuin huostaanotto kun jaksaminen ei riitä. Painopistettä olisi ehdottomasti siirrettävä sijaishuollosta avohuoltoon, nykyinen 13 prosentin osuus on aivan liian vähän. Seuraa tietysti kysymys, miten ennalta ehkäisevää/ avohuollon toimintaa rahoitetaan. Mikäli laitoksiin sijoitetusta rahasta edes osa käytettäisiin em. toimintoihin, niin se toisi jo helpotusta. Vuonna 2010 yksi kaupungin omaan laitokseen sijoitettu lapsi maksoi vuositasolla 94 900 euroa. Tällä summalla saataisiin monia erilaisia tukitoimenpiteitä aikaiseksi, joilla voitaisiin välttyä sijoituksilta. Tulee muistaa, että näiden lukujen takana on aina pieni ihminen ja hänen perheensä tai läheisensä. Perheen ei tarvitse olla moniongelmainen, vaan nämä asiat voivat koskettaa yllättäen ketä tahansa. Sitä ei tule unohtaa edes tiukkojen resurssien aikana. Kun puhumme huostaanottomäärien kasvusta, niin puhumme lapsista ja nuorista, emme pelkistä luvuista. Terveystoimessa jonotetaan myös. Tällä hetkellä esimerkiksi hammashuollossa tilanne on laiton, sillä puoli vuotta hoitoa odottaneita on lähemmäs 3000 henkilöä. Ja jokainen meistä kunnallisia terveyspalveluja käyttävistä tietää, mikä on päivystyksen tilanne. On huolestuttavaa, jos toriparkki on syksyn suurin kunnallisvaalikysymys. Minulle suurin kysymys on kuntalaisten hyvinvointi ja peruspalvelujen turvaaminen.