Riittämättömät oppilas- ja opiskeluhuoltopalvelut

Saamme viikoittain lukea koulun haasteista koskien joko inkluusiota, oppilaiden kasvaneista tuen tarpeista ja kouluyhteisön aikuisten uupumisesta. Nämä eivät ole yksittäisiä asioita, vaan ne kaikki linkittyvät yhteen ja siihen, että oppilas- ja opiskeluhuollon tuen kohdentumisessa ja resurssoinnissa määrä ei vastaa todellista tarvetta.

Oppilas- ja opiskeluhuollon tehtävänä on mm. vahvistaa opiskeluhuollon toteuttamista ja johtamista toiminnallisena kokonaisuutena ja monialaisena yhteistyönä.

Esiopetuksesta toiselle asteelle kuuluu jo lakisääteisesti oppilas- ja opiskeluhuollon palveluita kuten psykologi- ja kuraattoripalvelut.  Oppilas- ja opiskeluhuoltolain 15§ mukaan opiskelijalle on järjestettävä mahdollisuus keskustella henkilökohtaisesti opiskeluhuollon psykologin tai kuraattorin kanssa viimeistään seitsemäntenä oppilaitoksen työpäivänä sen jälkeen, kun opiskelija on tätä pyytänyt. Kiireellisessä tapauksessa mahdollisuus keskusteluun on järjestettävä samana tai seuraavana työpäivänä. Lain tarkoituksena on tukea niin tuen piirissä olevia lapsia ja nuoria kuin tukea koko koulun hyvinvointia.

Tällä erää suosituksena on, että jokaista 600-800 oppilasta kohden olisi yksi koulupsykologi. Tämäkään ei toteudu vaan oppilasmäärät ovat pääsääntöisesti suuremmat. Tuo määrä tarkoittaa sitä, että koulupsykologien aika suuntautuu vain tiettyihin toimenpiteisiin, kun heidän osaamistaan tulisi voida hyödyntää koko koulun tueksi ja hyvinvoinnin edistämiseksi. 

Psykologien laajaa osaamista tulisi hyödyntää laaja-alaisesti ennaltaehkäisevänä toimintana, mutta nyt ylisuurien oppilasmäärien vuoksi usein toimitaan minimillä. Oppilashuollon nykyiset haasteet syntyvät siis ensisijaisesti lakisääteisten vakanssien puutteesta tai niiden täyttämättä jättämisestä.

Ratkaisu tähän löytyy siitä, että lasketaan oppilasmääräsuosituksia koulupsykologia kohden, jolloin lain asettamat vaatimukset ja lasten ja nuorten sekä koko kouluyhteisön hyvinvointi paranee. Uusien vakanssien perustaminen ei ole ainoastaan lisäkulu, vaan se tuo säästönsä siitä, että apua on saatavilla tarvittaessa.  Oikeanaikaisella avulla voidaan välttää niin kalliit erikoissairaanhoidon toimenpiteet ja kuin lastensuojelun kustannuksia. Lasten ja nuorten psyykkinen  hyvinvointi ja oppiminen on koko kouluyhteisön yhteinen tehtävä ja tavoite.

Kun koulusta puuttuu riittävät oppilas- ja opiskeluhuollon tukitoimet, niin tuo työ jää joko puolitiehen tai opettaja jää yksin haasteiden kanssa, jolloin se aika on pois varsinaisesta tehtävästä ja kuormittaa opettajaa usein kohtuuttomasti. Riittävä tuki luo hyvinvointia koko kouluyhteisöön. 

Oppilasmääräsuositusten laskeminen 500 oppilaaseen koulupsykologia kohden olisi niin taloudellinen kuin inhimillinen säästö. Tuen tarpeiden riittävyys on satsaus tulevaisuuteen. 

Klikkiotsikoiden ja meemien takaa

Otsikoissa on jatkuvasti siitä, kuinka politiikan seuranta on jäänyt klikkiotsikkotasolle. Luetaan vain otsikko, mikä on yleensä irrallinen heitto ja/tai yksitäisen ihmisen huonosti ajateltu heitto keskusteluun, eikä lainkaan puolueen poliittisen linjan mukainen.

Tuohon vain pelkkään otsikkoon jäävä ja luottava lukija ei aina muista, että otsikon tarkoituksena voi olla suurimpana syynä myynnin ja luettavuuden kasvu ja journalismi vasta toisena. Kotimaisten kielten kielikeskuksen kielitoimiston sanakirja jo kertoo tämän ilmiön taustan. Se määrittää sanan klikki seuraavasti: omaa etuaan ajava eristäytynyt joukko, nurkka-, kuppikunta, kopla.

Yhtenä esimerkkinä uskominen klikkiotsikoihin on juuri nyt keskustelussa oleva hoitajamitoitus. Erityisesti iltapäivälehdet suomivat hallitusta siitä, että hoitajamitoitusta ei saatukaan aikaan parissa kuukaudessa. Samalla unohdetaan, että jo vuonna 2012 ministeri Guzenina ajoi voimakkaasti hoitajamitoitusta mikä kaatui pitkälti nykyisten oppositiopuolueiden vastustukseen (kok.).

Nykyistä edellinen hallitus (kesk., kok ja ps) puolestaan halusi laskea suunniteltua mitoitusta hoitajien määrässä 0,5:een. Unohdetaan myös, että lait tuodaan hallitukseen ja eduskunnan päätettäviksi sen jälkeen, kun virkamiesvalmistelu on tehty. Ilman valmistelua ei voida tehdä päätöksiä. Virkamiesvalmistelun ei tule olla poliittista.

Omassa somessani hoitajamitoituksen siirtymisestä ovat huolissaan eniten ne, joiden poliittinen viiteryhmä on sitä eniten ennen tätä hallituskautta vastustanut, Nämä asiat ovat tarkistettavissa pöytäkirjatasolla, mutta ne vaativat toki pidempää keskittymistä asiaan kuin keltaisen otsikon ja ehkä jopa sen ingressin lukeminen.

Tosiasiassa hoitajamitoitus on nyt tulossa ja sen rahoitus selvitetään samassa päätöksenteossa.

Toisena klikkitosikko –esimerkkinä voidaan pitää PS:n euroedustajan mielipidettä ilmastonmuutoksesta. PS ei puolueena ole kovin huolissaan Suomen toimien merkityksestä ilmastonmuutoksesta, mutta heillä on oma ilmasto-ohjelmansa, mikä ei vastaa euroedustajan mukaista mielipidettä, että ”Taivaan isä järjestää meille nämä ilmat”. Kyllä, olen sen ohjelman lukenut,  etten sorru otsikkotason –keskusteluun. Siksi en sitä totuutena missään jaa ja kerro.

Poliittiset meemit ( sosiaalisessa mediassa jaettava viestit, jotka perustuvat jnk pysyvän idean muunteluun) voivat olla hauskoja enkä lue itseäni lainkaan ryppyotsaisimpien joukkoon, mutta ne voivat olla myös vaarallisia. Jakamalla meemin, missä vihapuhe on naamioitu huumoriin tai klikkiotsikon käännökseen kuvaksi, voit tahtomattasi antaa itsestäsi harhaanjohtavan kuvan. Ja ehkä jopa tietämättömän. Voi olla jopa haitaksi työelämässä.

Erityisesti nyt on vallalla meemit, missä suomitaan verotusta. Eilen sain yhdessä keskustelussa itselleni osoitetun meemin, missä piirroskuvassa lapset ovat Halloween –karkkikierroksella ja oven avaava mies sanoo lapsille, että ”Hävetkää kuinka paljon karkkia teillä on. Minä otan noista puolet ja jaan ne köyhille ja laiskoille lapsille jotka eivät viitsi vaivautua ihmisten oville” ja yhden lapsen puhekuplassa on ”Ei vittu, demari”.

No joo, voisi olla hauskakin, mutta nyt pelottava arvomaailmaltaan koska se suomii lapsia. Suomessa on lapsiköyhyyttä ja sitä pyritään helpottamaan yhteiskunnan tuella, mikä koostuu verovaroista.

Noilla samoilla verorahoilla on tehty tieverkosto ja muu infra, niillä verorahoilla mahdollistetaan kaikille peruskoulu maksullisen koulutuksen sijaan, niillä saamme kohtuuhintaista terveydenhoitoa neuvolatoiminnasta saattohoitoon. Kannattaa tutustua mitä nuo edellä mainitut palvelut maksaisivat ilman verotuksen tuomia edellytyksiä. Siinä saa jonkun tunnin tehdä töitä, että pystyy esimerkiksi maksamaan lapselleen yksityiskoulun lukuvuosimaksun mikä liikkuu jopa kymmenissä tuhansissa euroissa. Itse olen hyvin iloinen yli 30% palkkaveron veronmaksaja, koska sillä saan niin paljon palveluja. Jokainen meistä voi kohdata oman tragediansa milloin vaan ja silloin yhteiskunta tulee apuun, on sitten kyseessä konkurssi tai syöpädiagnoosi kalliine hoitoineen.

Haluan itse uskoa siihen, että aika muuttuu ja opimme käyttämään viestintää paremmin ja asiallisemmin. Haluan uskoa, että saamme lukutaidon uuteen nousuun ja koulutuksen arvo nousee. Vain koulutuksella ja sen onnistumisilla voimme muuttaa maailmaa parempaan inhimillisempään suuntaan.