Miljonäärin kyyneleet

Onvestin tj Maarit Toivanen-Koivisto ilmoitti syntymäpäivähaastattelussaan Helsingin Sanomissa muuttavansa kirjat Portugaliin Suomen perintöverotuksen vuoksi. Tämä aiheutti suurta tunneryöppyä sosiaalisessa mediassa. Twitter täyttyi niin puolesta kuin vastaan kommenteista. Muutama asiallinen kommentti löytyy onneksi perinteisistä viestintävälineistä. Esimerkiksi valtiovarainministeri Antti Rinne kommentoi, että "yritysten perintöverotukseen kohdistuu jo merkittäviä huojennuksia. Yksi niistä on maksuaikahuojennus, jolla perintöveron maksuaikaa voi venyttää viiteen vuoteen. Perinnöksi jätettyjä tuotannollisia yrityksiä tai maatiloja koskee myös maksuunpanohuojennus, joka tarkoittaa sitä, että verotus kohdistuu vain 40 prosenttiin perityn maatila- tai yritysvarallisuuden arvosta." Rinne tunnistaa kuitenkin ongelmakohdat ja esittää maksuhuojennuksen pidentämistä seitsämään vuoteen. Kerätyillä veroilla on katettu myös miljonäärin käyttämät liikennejärjestelyt, lasten ja oma koulutus, kouluterveydenhoito,kunnallistekniikka jnejne. Vaihtoehtona on julkisten palvelujen karsiminen, mikä tulisi myös ressukka-miljonäärille takuuvarmasti kalliimmaksi. Suurella osalla kommentoijista tuntuu olevan kadoksissa ymmärrys siitä, mitä kaikkea kerätyillä veroilla saa vastineeksi. Kadoksissa on myös kohtuullisuuden ymmärrys. Jos miljonääri maksaa sadastatuhannesta eurosta kuukaudessa 30 pinnaa veroja, niin hänelle jää vielä 70 000 euroa. Kun hiukan keskituloistakin paremmin ansaitseva, esim bruttona 4400 euroa, maksaa ansiotuloistaan tuon saman sisältäen esimerkiksi sijoitusasunnon päomaveron, niin hänen ansionsa ovat ovat 96% pienemmät kuin tuo 70 000e eli nettona noin 2700 euroa. Tuo keskituloinen pärjää sillä kuitenkin ihan ok. Entäs sitten ne 1900e/kktai alle ansaitsevat, jotka maksavat myös ansioveroja. Kun asiaa tarkastelee näillä realiteeteilla, niin on täysin pöyristyttävää, että miljonääri itkee verotustaan. Kunnioitan menestymistä eikä siitä ole syytä rangaista, mutta on yksinkertaisesti naurettavaa valittaa jos tilillä makaa useita satoja miljoonia.

Homeen viemät koulut

Olen onnekseni saanut työskennellä kouluissa, missä ei ole ollut sisäilmaongelmia. Valitettevan moni opekolleega sekä koulujen muu henkilökunta ja oppilaat ovat kuitenkin joutuneet altistumaan sisäilmaongelmille ja sitä kautta useille sairauksille. Tätä tapahtuu toki muissakin ammattiryhmissä, mutta olin tänään kokouksessa missä koulujen asiat taas konkretisoituivat. Ikävin puoli on tietenkin se, että ihminen voi sairastua homeen vuoksi krooniseen elinikäiseen sairauteen. Syynä vain ja ainoastaan huono rakentaminen ja tilojen puutteellinen hoito. Näillä homekouluilla on myös muita kerrannaisvaikutuksia. Elämme Turun kouluissa kokonaisbudjetissa eli rehtori saa järjestää opetuksen parhaalla katsomallaan tavalla koulun budjetin puiteissa. Tai sen budjetin mikä jää kiinteistökulujen ja it -laitteiden yms jälkeen käytettäväksi. Tähän mennessä koulutiojen vuokrissa ei ole kompensoitu näitä homeongelmia tai puutteellista hoitoa. Vuokra on sama on seinät kuivat tai läpimärät. Viimeisimpänä esimerkkinä sivistystoimi maksaa kolmen kuukauden vuokraa tilasta, mikä on käyttökiellossa. Otetaan kuvitteellinen esimerkki, jolloin koulussa alkaa keväällä sairasteluputki. Kuusi kymmenestä opettajasta ovat erilaisten hengitys-, ääni -ja silmäongelmien vuoksi useita päiviä, jopa viikkoja sairaslomalla. Puhumattakaan oppilaista. Koulussa on runsaasti sijaisia ja sijaispalkat menevät koulun budjetista, mihin rehtori on laskenut arviolta tietyn summan. Rehtori ei ole voinut olla tietoinen kiinteistön ongelmista, koska on pedagogi ja hallinnon tuntija, ei rakennusinsinööri. Kevään budjetista menee sijaiskuluja koko vuoden verran yllättävien sisäilmaongelmien vuoksi. Vaikka kouluvuosi kulkee lukuvuosittain, niin koulun budjetti suunnitellaan kalenterivuodeksi. Koska kevät on syönyt jo sijaiskulut, niin se tarkoittaa sitä että syksyllä on vhähemmän rahaa käytettävissä puolen vuoden sijaiskulujen verran ja siihen tarvitaan ainakin toinen mokoma lisää. Tämä tarkoittaa käytännössä siis sitä, että esimerkiksi määräaikaisten opettajien sopimksia ei ole varaa uusia. Laitetaan siis kaksi opettajaa kilometritehtaalle. Tämä taas tarkoittaa luokkien yhdistämistä eli suuria luokkakokoja. Toinen vaihtoehto on se, että koulussa ei käytetä sijaisi ollenkaan, vaan pidetään laitonta tilaa yllä ja hoidellaan kaikki sijaisuudet oman viran ohella. Rehtori sitten kirjoittelee aluehallintovirastoon selvityksiä asiasta ja pahimmassa tapauksessa istuu käräjillä asioita selvittämässä. Huono rakentaminen voi siis viedä opettajalta terveyden ja työt sekä oppilailta oikeuden asianmukaiseen opetukseen sekä rehtorin oikeusturvan.

Toimivaa lastensuojelua

Viime aikoina lastensuojelu ja lapsiin kohdistuneet väkivallan teot ovat olleet uutisotsikoissa. Keskustelu pyörii valitettavasti syyllisten hakemisessa ja siinä ketä tulee ymmärtää, ketä ei. On aika lopettaa jossittelu ja jeesustelu asian suhteen, sillä se ei auta yhtään ainoaa perhettä eikä pelasta yhtään ainoaa lasta. Se mikä auttaa, ja jopa mahdollisesti pelastaa, on teot. Näiden karmeiden lapsikuolema -uutisten jälkeen on herätty miettimään uusia toimintamalleja laajem-minkin sosiaalityön sisällä. Tällä hetkellä todellisuus on kuitenkin se, että lastensuojelun palvelut ovat käytettävissä vasta kun perheellä on asiakkuus eli kun kriteerit täyttyvät. Tällöin se useimmiten tarkoittaa jo jykeviä toimenpiteitä. Sosiaalityön paine on jälkihoidossa ja byrokratian valmistelussa. Meillä on taitavat sosiaalityöntekijät ja periaatteessa hyvään pyrkivä järjestelmä, mutta se kaatuu työmäärän alle. Ennen lastensuojelun asiakkuutta tulee olla mahdollisuus saada apua akuutteihin tilanteisiin, esimerkiksi keskusteluapua ja ennaltaehkäisevää perhetyötä. Ongelmat voivat olla monenlaisia vanhemmuuteen väsymisestä teini-iän myrskyjen aiheuttamiin ylilyönteihin. On pystyttävä vastaamaan näihin tarpeisiin. Koska kuntien sosiaalityö menee tällä hetkellä suurimmaksi osaksi korjaavaan työhön, niin tarvitaan rinnakkaisia matalan kynnyksen toimijoita. Tähän tarpeeseen onneksi vastaavat täällä Turussa järjestöpoh-jaiset toimijat kuten Ensi- ja turvakoti Luolavuoressa sekä SPR:n Nuorten Turvatalo Yliopistonkadulla. Keskeisten sijaintiensa vuoksi niihin on helppo mennä ja vastassa on ammattitaitoiset työntekijät ilman leimaavaa viranomaisstatusta. Nämä järjestöt tekevät pyyteetöntä hyvää yhteistyössä kaupungin sosiaalitoimen kanssa. Sieltä löytyy auttavat kädet, kuuntelevat korvat. On tärkeää huolehtia siitä, että nämä toimijat pystyvät jatkamaan toimintaansa jatkossakin. Nuorten Turvatalo palvelee niin nuoria kuin vanhempia. Siellä on mahdollisuus keskusteluapuun ja vertaistukeen ilman lastensuojelun asiakkuutta. Ensi- ja turvakoti auttaa kriisitilanteissa, elämänhallinnassa, antaa katon pään päälle ja ohjaa tarvittaessa muissa asioissa. Nämä ovat paikkoja mihin mennä kun ensimmäiset kriisin oireet ilmestyvät. Nämä ovat paikkoja, missä kuunnellaan ammattitaidolla ilman pelkoa leimautumisesta. Ei ole häpeä pyytää apua, on häpeä kieltää se. Näiden järjestöjen rahoitus tulee pääosin Raha-automaattiyhdistykseltä ja kunnalta. On ensiarvoisen tärkeää, että toiminta jatkuu ja sille on edellytykset. Tässä asiassa ei tule säästää, ellemme halua olla suuren laskun maksajia tulevaisuudessa. Sijoittamalla näiden toimijoiden työhön tehdään sijoitus parempaan, turvallisempaan huomiseen.

Heräsikö sinun sosiaalinen omatuntosi?

Sanna Marin herätteli kirjoituksellaan huono-osaisuudesta kollektiivista sosiaalista omaatuntoa. Ja ihan aiheellisesti. Tänään kiertelin naapurikunnan ostoskeskuksessa. Meitä oli paljon. Ja niin oli tavaraakin, joista suurin osa ei niin välttämättömiä. Takaraivossani oli tuo Marinin muistutus siitä, että paljon on myös niitä joilla ei tulisi mieleenkään tulla tuonne ostoskeskukseen, koska siihen ei ole varaa. On vara juuri ja juuri saada ruoka joka päivä pöytään. Raha menee perustarpeisiin kuten vuokraan ja ruokaan. Eikä tähän tarvitse olla työtön vaan ihan tavallinen palkansaaja. Asumiskustannukset ovat suuret erityisesti ruuhka-Suomen alueella ja se lohkaisee ison osan tuloista. Tarvitaan siis kohtuuhintaista vuokra-asumista. Välilliset verot vaikuttavat taas ruuan hintaan ja muihin kulutushyödykkeisiin. Eli kohtuullisuutta tarvitaan. Tarvitaan päätöksiä, joiden pohjana on tavallisen suomalaisen elämä. Tarvitaan ymmärrys tavallisesta arjesta sen vaatimuksineen. Päätösten pohjana on oltava tavallisen arjen realiteetit. Kaikkia ja koko maailmaa ei voi pelastaa, mutta tietoisuus siitä että maailma ei ole oikeudenmukainen on kannettava harteilla joka päivä. On pyrittävä hyvään, on pyrittävä oikeudenmukaisuuteen, on tunnistettava todellisuus ja yritettävä muuttaa sitä

Jyrkkä EI päivähoidon sijoittajayrityksille

Turussa ollaan tekemässä isoja ratkaisuja päivähoidon puolella. Viimeisten uutisten mukaan useita päiväkoteja ollaan kaupungin osalta lakkauttamassa ja sitä kautta sadoille lapsille tulee löytää uusi paikka. Kaupungissamme toimii toki eettisesti toimivia yksityisiä päiväkoteja, joista on hyviä kokemuksia omassakin perheessäni. Hoito oli laadukasta, eettisesti toteutettua ja siihen maailman aikaan kohtuuhintaistakin. Huolestuttavaa tässä tilanteessa on se, että nyt Turkuun on rantautunut sijoittajataustaiset päi-vähoitoyritykset. Aika on heille otollinen, koska maassamme velloo epäjohdonmukainen keskustelu julkisen alojen ylityöllistämisestä, mihin nimenomaan päivähoitopalvelutkin kuuluvat. Nämä yritykset säästävät henkilökunnasta ja toiminnasta. kaikki toteutetaan minimillä voittojen maksimoimiseksi. Hoidon laadun tulisi olla ensisijainen asia päivähoidosta puhuttaessa. Hoidon laadun takaa ammattitaitoinen, koulutettu työvoima eri kokemusvuosineen ja asianmu-kaiset tilat. Tämä kaikki löytyy kuntapalveluina, tosin tilojen ajanmukaisuuteen ei kaikissa yksiköissä päästä. Mitä tapahtuu sijoittajayhtiöiden rantautuessa Turkuun? Tippuuko hoidon ja tilojen laatu? Meneekö sijoittayhtiöiden etu kunnallisten toimijoiden edelle? Mihin jäävät verorahat? Mureneeko julkisten palveluiden pohja? Miten käy paikallisille yrittäjille? Valitettavasti tiedämme vastaukset, jos annamme nykyisen kehityksen jatkua. Nyt on isojen arvovalintojen paikka. Ei laiteta päiväkotihenkilökuntaa kilometritehtaalle. Taataan kaikille lapsille päivähoitopaikka. Tuetaan yhteistä hyvää. Annetaan esimerkiksi Kotkankadun päiväkodin oven käydä edelleen samaan tahtiin. Tuetaan julkisesti tuotettuja palveluja; palveluja joihin meillä kaikilla on varaa.

Kuntatyöntekijä säästölistoilla

Loppuviikosta uutisoitiin yhden puolueen haluavan karsia julkisen sektorin virkamiehiä kymmenillä tuhansilla ja toisaalta huudeltiin, että viiden vuoden irtisanomissuoja kuntaliitoksissa tulisi ehdottomasti unohtaa. Käydään siis populistista keskustelua siitä, että julkinen sektorimme on paisunut liian suureksi. Annetaan ymmärtää, että tuo viiden vuoden irtisanomissuoja tarkoittaa kunnanjohtajia ja että julkista sektoria kiristää turhat paperinpyörittäjät. Nyt on siis tarpeen viedä tältä populismilta matto jalkojen alta ja avattava, mitä julkinen sektori ihan oikeasti tarkoittaa. Kun puhutaan julkisesta sektorista, niin se tarkoittaa sairaanhoitajia, opettajia, vanhustyöntekijöitä, kiinteistönhoitajia, ruokapalvelutyöntekijöitä, lääkäreitä, vihertyöntekijöitä jne. Näistäkö halutaan vähentää? Eikö näille ammateille löydy arvostusta? Oman käsitykseni mukaan esimerkiksi sote –puolella henkilökuntaa tullaan tarvitsemaan lähiaikoina enemmän. Ja hyvä niin. Me tavalliset palkansaajat, julkisen puolen työntekijät emme koe itseämme tarpeettomiksi. Meidän Sari –sairaanhoitajien ja Olli –opettajien työt eivät ole vähentyneet, vaan itse asiassa kasvaneet yhteiskunnan eriarvoistumisen myötä. Meidän julkisen sektorin palkoilla ei ole myöskään vara hakeutua esimerkiksi yksityisen sektorin terveydenhoitopalveluihin. Siksi on tärkeää, että saamme julkiset palvelut säilymään ja siinä samalla säilyy oma elantomme, saamme pitää työpaikkamme. Tosiasia on, että hallinnosta olisi varaa karsia ja tiivistää. Erityisesti mahdollisissa kuntaliitoksissa niistä on hyvä hakea uusi toimintamalli, mutta ei niin että yksi pienipalkkainen sihteeri tekee kahden kunnanjohtajan työt. Mieluummin hoidetaan perustehtävät ja jätetään ylimääräiset projektit ja konsultoinnit parempaan aikaan. Keskustan puheenjohtaja Sipilän ehdotus tarkoittaa siis suoraan huononnuksia esimerkiksi terveydenhoitoon, koulutukseen ja poliisitoimeen. Soinin manaama irtisanomissuoja koskee juurikin tekeviä käsiä kiinteistönhoitajista lähihoitajiin. Keskitytään siis talouskasvua tukeviin toimenpiteisiin ja pidetään samalla huoli siitä, että kukaan ei putoa.

Telakan uusi nousu?

Turun telakan yrityskauppa on merkittävä ja erittäin hyvä uutinen koko Varsinais-Suomelle. Uuden osaomistajan myötä kahden uuden TUI-luokan risteilyaluksen rakentaminen varmistui ja tilausten arvo on lähes miljardi euroa. Työllisyysvaikutus on suoraan noin 10 000 henkilötyövuotta. Toiveena on, että työllisyysvaikutukset näkyisivät suoraan työttömien määrän vähenemisenä. Tämä ei tule olemaan kuitenkaan itsestäänselvyys, koska alihankkijoista ja heidän käyttämästään työvoimasta on tällä hetkellä vain 45 % suomalaisia. Yli puolet siis teetetään ulkomaisilla tekijöillä. Työperäinen maahanmuutto on sinällään hyvä asia, mutta telakan tapauksessa palkat kierrätetään kotimaan kautta ja näin ollen verotulot eivät jää Suomeen saatikka Varsinais-Suomeen. Valvontaa tulee tehostaa, jotta jokaisessa työpaikassa noudatetaan vallitsevia työehtosopimuksia. Pelkkä veronumeron tarkistus ei ole tuonut ongelmaan ratkaisua. Työn halpahinnoitteluun ollaan hiljaisesti tyydytty ja jostain syystä kukaan ei siihen uskalla puuttua. On aivan selviö, että mattojen asennus annetaan firmalle, joka teettää sen 10 euron tuntihintaan kuin vastaavalle kaikkia Suomen säännöksiä noudattavalle minimihintaan 17 eurolla. Näin ei kuitenkaan tulisi olla, koska kaikkia koskee samat lait, vastuut, oikeudet ja velvollisuudet. Tätä ei saa katsoa enää sormien välistä, vaan antaa telakalla työskenteleville heille kuuluva sovittu palkka ja arvostus. Vain työtä ja sen tekijää arvostamalla saadaan Suomen talous nousemaan. Teettämällä työt halpatyövoimalla tämä ei tule toteutumaan.

Lastenvaunu -keskustelun sisältämä arvomaailma

Kokoomuslainen kansanedustaja kommentoi maahanmuuttajien tarvetta uusiin lastenvaunuihin. Osa kansasta paheksui rasismiperustein ja osa taas nyökytteli tyytyväisenä. Otsikoita syntyi. Eiköhän tässä keskustelussa ja arvottamisessa ole tärkeintä se, että tuen määrät ja ehdot ovat kaikille samat. Kenenkään ei kuulu saada enempää kuin toinen ja on tärkeää, ettei tukia nosteta väärin perustein oli syntyperä mikä tahansa. Tämä lastenvaunukeskustelu sisältää mielestä kuitenkin suuremman kysymyksen kuin yhden sosiaalietuuden myöntäminen. Lausunto sisältää kansanedustajan ja hänen edustamansa ryhmän ajatusmaailman siitä, että me emme kaikki ole tasa-arvoisia. Nouseeko seuraavaksi kysymys siitä, ketkä ovat oikeutettuja mihinkin palveluihin? Nouseeko yksityistäminen keinoksi ajaa rahavahvojen etuja? Jos rahaa löytyy, niin löytyy hoitoa ja muita palveluja. Ne muut ottakoon sen mitä on mahdollista saada ja jos on. Nouseeko seuraavaksi kysymys yleensä sosiaalietuuksien määrästä ja oikeudesta? Tarvitseeko työtön yksinhuoltaja lastenvaunuja? Tarvitseeko kaikkia kouluttaa, jos heillä ei ole varaa koulutusta itse hankkia? Onko alle 2500 euroa kuukaudessa ansaitseva oikeutettu samanarvoiseen elämään muiden enemmän ansaitsevien kanssa? Pelottaa myös eläkekeskustelu, mikäli se suunnataan samalla tavalla. Suunta on huolestuttava. Ei enää tätä. Piirun verran vasemmalla kiitos.

Järkee vai ei?

On hyvä, että kehitellään ja innovoidaan uusia toimintatapoja. On terveellistä, että joudumme välillä muuttamaan toimintatapaamme ja ehkä jopa näkemään maailmaa uudesta näkökulmasta. Mutta uuden kehittelyssä on hyvä harkita ja tutkia ennen kuin vanha täysin hylätään. Tämä koskee erityisesti kunnan toimintamalleja. Turussa esimerkiksi on yhtiöitetty ja ulkoistettu kaupungin omia palveluja. Siinä ei ole todellakaan loppuun saakka mietitty "onko järkee vai ei". Tänään talouspalvelukeskuksen palvelut siirtyivät ulkopuolisen toimijan alle. Samalla hävisi mahdollisuus sähköposti- ja puheluyhteydenottoon. Jos et ole esimerkiksi saanut oikeaa summaa palkkaa, niin täytät portaalin kautta lomakkeen ja odottelet että joku tekisi asialle joskus jotain. Aiemmin riitti, että soitti palkanlaskentatiimin Mirjalle ja homma hoitui kahdessa minuutissa. Tästä uudesta systeemistä kaupunki nyt sitten maksaa reippaasti. Tosiasiassa vain rakenne on muuttunut; samat ihmiset ylityöllistettyinä painivat saman stressin alla. Surkuhupaisaa on myös ruokapalvelujen yhtiöittäminen. Aiemmin riitti, että kävit koulun keittiöön ilmoittamassa seuraavan viikon retkestä ja siihen tarvittavista eväistä. Nykyisin täytät lomakkeen, minkä rehtori allekirjoittaa ja lähettää sähköpostitse naapurikouluun. Muutamissa kouluissa siivous hoidetaan iltapäivä ja ilta-aikaan ulkopuolisen toimijan puolesta. Vatsatautiaikana rehtori täyttää lomakkeen jonkun lapsen oksentaessa lattialle, jotta se tulee siivotuksi ja oikein laskutettua. Järjetöntä, eikö. Eikö olisi aika luopua väkinäisestä tilaaja-tuottaja-mallista ja palata takaisin oikeaan kaupumgin omaan tuottavaan työhön. Turhat paperinpyörittelyt pois ja tehokasta työtä, ihmisten kesken.

Hämmästyttää, kummastuttaa

Jaksan taas idealistina hämmentyä poliittisesta keskustelusta. Vaikuttaa siltä, että niin politiikan sisällä kuin ulkopuolellakin politiikka nähdään henkilöiden ja puolueiden kisana. Kuka löytää mediatrendikkäimmät aiheet, kenellä on eniten nippelitietoa tai kenen ulkoinen habitus kelpaa parhaiten seurapiirisivustoille. Puolueiden välillä käydään väittelykisaa iltapäivälehtimäisesti. Nyt sitten oikeesti: politiikalla hoidetaan Suomen ja kuntien ja sitä kautta suomalaisten asioita. Politiikan tarkoituksena on hoitaa taloutta, millä kustannetaan ja pyöritetään yhteiskuntaa. Minä ainakin haluan, että minun asioistani on päättämässä henkilöitä joilla on halua ottaa asioista selvää. Henkilöt, jotka ymmärtävät miten miljardiluokan päätökset vaikuttavat todelliseen ihmiseen euroissa. Henkilöitä, jotka tekevät työtä ja ovat siitä kiinnostuneita. Kisailkaa vaikka bb:ssa ja mitä näitä muita tähtöskisoja onkaan, mutta älkää leikkikö minun, meidän,Suomen asioilla. Kiitos ja kumarrus.

Ryhmäkoko -keskustelun vääristymiä

Turun Sanomien kolumnissa 10.8.14 valtuutettu Miikkola kertoi oman näkemyksensä perusopetuksen ryhmäkoon merkityksestä. Kirjoituksessa tulee hyvin esille taantumuksellinen ajatusmaailma, että jokainen, joka on koulua käynyt, on sen asiantuntija. Opetustyön kentältä tilanne näyttää toiselta. Opettajan mielenkiintoisuus ei ratkaise ongelmia. Totuus on se, että tämän päivän koulu esiopetuksesta toiselle asteelle on moniammatillinen yhteisö, missä työskentelee kasvatuksen, opetuksen ja hyvinvoinnin ammattilaisia. Tervetuloa 2000 –luvulle. Tämän päivän kouluun mahtuu kaikenlaisia oppijoita ja hyvä niin. Noudatamme perusopetuksessa lähikouluperiaatetta ja kolmiportaisen tuen muotoja, jolloin oppilaan tuen tulee toteutua ensisijaisesti omassa koulussaan. Tämä on laki. On täysin selviö, ettei tuen muodot toteudu samalla tavalla 25 oppilaan luokassa verrattuna 19 oppilaan ryhmään. Tutkimuksia ryhmäkoon vaikutuksista on suuntaan ja toiseen. Käytännön työ on kuitenkin se, mikä kertoo välittömät vaikutukset. On loistavaa, että olemme pääasiassa päässeet pois suurista tasapäistävistä ja lannistavista isoista luokista. Toisella asteella ryhmäkoot ovat vielä valitettavan suuria myös. Niistä ei tunnu kovinkaan moni koulun ulkopuolella olevan huolissaan, vaikka syytä olisi. Pienemmät luokkakoot mahdollistavat sen, että jokaiselle annetaan mahdollisuus oppimiseen, ei vain koulun läpisuorittamiseen. Pienluokkien oppimistulokset esimerkiksi näyttävät aivan muuta kuin mitä Miikkola kirjoittaa. Peruskoulun ja muunkin koulutuksen tavoitteena on käsittääkseni se, että jokaiselle annetaan mahdollisuus, eikä jaeta yhteiskuntaa jo alkumetreillä kahden kerroksen väkeen. Uuden opetussuunnitelman haasteena ei tule olemaan hyvän käytöksen painottaminen ja kasvattaminen. Se ei ole uusi lisäys ops:aan, vaan on ollut siellä onneksi jo aikojen alusta. Haasteina tulee olemaan osallisuuden lisääminen, tvt –osaamisen saattaminen vaaditulle tasolle ja uusi tuntijako. Mitä tulee opettajien palkkaukseen, niin siitä olen samaa mieltä. Se on jäänyt täysin muiden akateemisten alojen jalkoihin. Sille olisi todellakin aika tehdä jotain. Muuten me menetämme ne mielenkiintoiset, korkeasti koulutetut pedagogiset osaajat ryhmäkoosta huolimatta. Taru Pätäri Turku

Elojuhlan 5.8.14 avauspuheenvuoro

Hyvät toverit Kiitos tästä mahdollisuudesta avata perinteinen Nummenmäen elojuhla. Erityisesti haluan kiittää siitä, että saan käyttää puheenvuoron Nummenmäen yhdistyksen eduskuntavaaliehdokkaana. Siitä suuri kiitos yhdistyksen johtokunnalle ja kiitos teille toverit luottamuksesta. Arvostan tätä suuresti. Galluppien kertomat kannatusluvut ovat herättäneet vilkasta keskustelua ja on esitetty kysymyksiä mikä on vialla, mitä pitäisi tehdä tosin, onko kaikki jo tehty. Kuten toveri Pertti Paasio on sanonut, niin demokratia on hyvin vaativa elämäntapa. Siihen kuuluu epämiellyttävienkin kompromissien teko ja ennen kaikkea vastuun kanto tehdyistä päätöksistä. Demokratia on pohja kaikelle sosialidemokratian toiminnalle. Pohja tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden toteutumiselle. Joku on sanonut, että sosialidemokraatit ovat kadottaneet punaisen lankansa. Rohkenen olla eri mieltä. Enemmänkin on niin, että olemme pitäneet aatteemme emmekä ole lähteneet yksilökeskeiseen trendikkyystaistoon. Täytyy tosin myöntää, että sen punaisen langan väri on matkalla hiukan vaalennut, mutta lanka kuitenkin palaa ja hehkuu punaisena edelleen. Yhdessä siihen liekkiin puhaltamalla saamme sen taas roihuamaan täydellä liekillä, minun sydämessäni tuo roihu jo palaa, kirkkaanpunaisena. Oikein hyvää elojuhlaa toverit.

MITKÄ JA KENEN "TALKOOT"?!

Niin valtakunnan kuin kunnan talouden kiristymisessä on noussut hokema yhteisistä säästötalkoista. Puheissa kerrataan kuinka nämä säästötoimet ja leikkaukset koskettavat jokaista ja kaikkien on osallistuttava niihin talkoohengellä talouden tasapainottamiseksi. Joopa joo. Kaikki osallistuvat, mutta ei ne säästöt oikeasti kaikkia kosketa. Talouden kiristyminen ja säästötoimet koskettavat pienituloisia sekä tavallisia palkansaajia. Kuntatasolla se näkyy siten, että sen pienipalkkaisen siistijän alueet ja sitä kautta työmäärä kasvaa. Palkka ei. Hallinnosta säästetään, hyvä niin, mutta matalapalkkasihteerien työmäärä ei laske vaan tehtäviä siirretään heille. Palkka on ennallaan. Sama koskee monia muita julkisen alan työntekijöitä, niin opettajia kuin sairaanhoitajia. Työhyvinvointi unohtuu tässä rytäkässä ja sairaslomat lisääntyy. Työtä ei kaikille halukkaille löydy. Sosiaaliset ongelmat lisääntyy. Koko maan osalta esimerkkinä on lapsilisien pienentyminen. Kaikkien lisä pienenee, mutta on itsestään selvää ,ettei se varsinaisesti kosketa samalla lailla keskipalkkaista saatikka isotuloista perhettä kuin yksinhuoltajaäitejä tai – isiä. Monien palvelujen verotuksen nosto koskettaa reippaasti yksineläjiä, jotka maksavat kaikesta saman hinnan kuin se tavallinen ydinpariskunta tai pääomatuloinen veropakolainen perheineen. Pienen ihmisen lompakko pienenee, sen suurituloisen ehkä aavistuksen ohenee. Eli se niistä talkoista.

Sari -sairaanhoitaja ja Olli -opettaja, kirje teille

Kokoomus on tällä hetkellä suurin puolue. Äänestäjiä heille löytyy useista eri ammattikunnista. On mukava äänestää menestyjää, koska silloin voi itsekin tuntea kuuluvansa tuohon joukkoon. Olisi kuitenkin hyvä tarkistaa puolueohjelman lisäksi mitä asioita ja miten nuo menestyjät hoitavat. Sarit ja Ollit, teidän ammattikunnasta löytyy iso prosentuaalinen osuus Kokoomuksen äänestäjiä. Kuntatyöntekijänä, opettajana voin vakuuttaa, että teidän asiaanne nämä menestyjät eivät aja. Pysähtykää hetki ja miettikää mistä voimasta teidän työpaikat on luotu. Ne on luotu tahdosta ja halusta oikeudenmukaisuuteen. Ne on luotu työväenliikkeen voimasta julkisiin, kaikille saatavilla oleviin palveluihin. Yksilön korostaminen ei lienee kuulu ammattietiikkaanne kuten äänestämänne puolue hehkuttaa. Me tavalliset palkansaajat tarvitsemme perinteistä työväenliiketta aikaan saatetulla aatteella. Työllämme emme tule koskaan rikastumaan, mutta sillä saavutetaan perusturva. Meillä tavallisilla Sareilla ja olleilla ei ole varaa yksityisiin palveluihin. Siksi on tärkeää, että saamme julkiset palvelut säilymään ja siinä samalla säilyy oma elantomme, saamme pitää työpaikkamme. Ai niin Sarit; lapsilisiä olisi leikattu Kokoomuksen toimesta 250 miljoonaa, Sosialidemokraatit saivat neuvoteltua leikkauksen puolet pienemmäksi. Jos provosoiduit, niin hyvä, silloin ehkä myös mietit valintojasi uudelleen. Tervetuloa meidän "firmaan" .

Liian itsestäänselvyyskö?

Eilen viimeksi eräs herra arvosteli Turun Sanomien mielipidepalstalla julkisten palvelujen tehottomuutta ja kalleutta. Minulle jäi hiukan epäselväksi, mitä kaikkea kyseisen henkilön julkiset palvelut sisältävät. On hyvin helppo puhua tehottomuudesta ja tuottamattomuudesta ja toivoa näiden tilalle tehokasta yksityisten tuottamia palveluja ja unohtaa mitä kaikkea ne sisältävät. No siitä vaan sitten synnyttämään yksityissairaaloihin, maksullisiin neuvoloihin ja yksityiskouluihin, syöpähoitoihin, lapsilisättömään ja äitiysrahapäivättömään elämään. Ne ovat juurikin niitä tärkeitä, julkisia, kaikille tasapuolisia palveluita. Näistäkö halutaan luopua?

Perhepolitiikan uudet suuntalinjat

Viikonvaihteen poliittinen otsikointi keskittyi sdp:n puheenjohtajan valinnan ympärille. Kiinnostava ja her-kullisten otsikoiden aihe kaikkineen, mutta medialta jäi vähäiselle huomiolle, että kokouksen antina oli muutakin kuin tuo puheenjohtajan vaali. Puoluekokous hyväksyi mm. perhepoliittisen ohjelman, mikä tulee olemaan tärkeä suunnan näyttäjä ja hallitusvastuun kautta toteutuessaan myös jokaisen perheen elämään vaikuttava konkreettisia toimenpi-teitä sisältävä ohjelma. Perhepoliittinen ohjelma asettaa tavoitteeksi todelliset matalankynnyksen perhepalvelut. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että perhepalvelut neuvolasta ehkäisevään perhetyöhön kootaan saman varjon alle. Apua saa tarvittaessa, ei vasta sitten kun kriteerit täyttyvät. Perhetyön tulee olla saatavilla ilman lasten-suojelun asiakkuutta ja painopiste on nimenomaan ennaltaehkäisyssä, jolloin säästetään jälkihuollon toimissa. Sdp:n tavoitteena on myös mm. palauttaa kotiapu perheiden saataville joustavasti, kuten oli hyväksi to-dettu käytäntö jo ennen suuria kunnallisen perhetyön säästöjä Haluamme pitää myös huolen lapsi- ja perhetyötä tekevien hyvinvoinnista määrittämällä maksimin asia-kassuhteiden määrälle työntekijää kohden. Tämä lisää hyvinvointia molempiin suuntiin ja sillä on myös työllistävä vaikutus. Nämä edellä mainitut ovat vain raapaisuja ohjelmasta, mikä tähtää todelliseen tasa-arvoiseen hyvinvoin-tiin. Sdp:n perhepoliittinen ohjelma on tutustumisen ja ennen kaikkea toteuttamisen arvoinen konkreetti-nen toimenpidepaperi. Kun kysyt, mistä rahat toteutukseen, niin vastauksen näet ympärilläsi; mittavat jälkihuollon kulut. Kun on tahtoa, niin on toivoa. Kun on tahtoa ja toivoa, niin silloin löytyy myös keinoja toteuttaa.

Sinisenmusta jyrää

Eilisessä kulttuurilautakunnan kokouksessa tuli taas huomattua, että aina kun äänestetään, niin rintama on sama: sdp, vas ja persu häviää kovalle oikealle kok+vih+rkp. Surullista, todella surullista tavallisen arjen kannalta. Kova sinisenmusta jyllää päätöksiä. Tämä sama voimasuhde on koko kaupungissa ja samaten se näyttäytyy valtakunnan politiikassa. Vaikka en hyväksy Vasemmistoliiton vastuunkannon väistämistä hallituksesta poistumalla, niin ymmärrän taustat. On vaikea olla mukana päättämässä asioista oman aatteen vastaisesti ja tehdä ikäviä kompromisseja. Mikäli me perinteiset työväenpuolueet emme olisi olleet edes vähemmistönä hallituksessa, niin tulee mieleen kuinka paljon kehysriihen leikkaukset siinä tapauksessa olisivat kohdentuneet tavallisen ihmisen arkeen. Nyt jo leikkaukset ovat ikäviä, mutta jos tämä sininen suora saisi päättää, niin tulos olisi ollut paljon rajumpi. Tämä kehitys on saatava loppumaan. Täytyy tehdä suuntamuutos. Suunta piirun verran vasempaan.

Selkokieltä politiikkaan kiitos!

Kehysriihen jälkimainingeissa puhutaan ostovoiman heikkenemisestä, sopeuttamisesta, markkinaosuuksien siitä ja tästä. Siis mitä? Suurin osa tuntemistani ihmisistä ei laske vuosittaista ostovoimaansa vaan miettii kuinka paljon rahaa kuukausittain tulee vai tuleeko. Mietitään paljonko jokin maksaa, ei arvonlisäosuuksia. Politiikkaan tarvitaan selkokielen tulkkeja. Kuinka paljon perheeltä lähtee euroja kuukaudessa lapsilisän verottamisen myötä. Kuinka paljon mediamaksu on kuukaudessa taloutta kohden. Minkä verran ansiosidonnainen nyt laskee jne. Turha jargonia ja tärkeily pois. Politiikkaa tehdessä tulee miettiä toimenpiteiden vaikutuksia yksittäisten, todellisten henkilöiden elämään. Ja toimia sen mukaan....

Kirjastopalveluista pidettävä huolta

Turku on vaikeiden sopeuttamistoimien edessä. Kaikesta tulisi supistaa, leikata ja säästää. Tässäkin tilanteessa on kuitenkin tärkeää pitää kiinni lähipalveluiden saatavuudesta kaikilla hallinnon aloilla. Tämä pätee myös kulttuuripalveluihin, joista varsinkin kirjastotoiminta on suurinta osaa turkulaisia koskettava palvelu. On oleellista huolehtia siitä, että supistukset eivät koske peruspalveluita, joihin kirjastopalvelut kuuluvat. Lähikirjastoverkko on pidettävä lähipalveluna. Sillä on valtava merkitys aikoina, jolloin kotitalouksien taloustilanne on heikko. Kirjasto tarjoaa perustehtävänsä lisäksi paljon muitakin kulttuuripalveluita kuin lainaustoiminnan ja se tekee sen eri asuinalueiden tarpeiden mukaan. Kirjaston ja nuorisotoimen yhteistoiminta ja tilojen aktiivinen yhteiskäyttö on siitä onnistunut esimerkki. Kirjastossa onnistuu niin tiedonhaku kuin tietokoneen käyttö vaikkapa työnhakuun. Kirjasto panostaa kriittiseen tiedonhankintaan. Kirjastolla on merkittävä tehtävä. Kulttuurilla ja kukoistavalla elinkeinopolitiikalla on suora yhteys. Luova sektori on kaiken kitumisen keskellä kasvava toimiala, joka voi tuottaa Turkuun uutta yritystoimintaa ja työpaikkoja. Talouden rakennemuutoksen pyörteissä luovat alat tarjoavat mahdollisuuksia tulevaisuuden menestykseen. Kaupungin omat taidelaitokset ovat merkittäviä työllistäjiä. Siksi niiden toimintaedellytykset on turvattava. Työterveyden ja -turvallisuuden nimissä ei tule säästää ja jättää tiloja korjaamatta. Turun talouden mittakaavassa pienet taloudelliset panokset kulttuurin ennaltaehkäisevään toimintaan säästävät tulevaisuuden veroeuroja. Taiteen ja kulttuurin elämänlaatua ja hyvinvointia parantavasta vaikutuksesta puhumattakaan. Rainer Grannas, Taru Pätäri, Esa Silander. Turun kulttuurilautakunnan sos.dem. ryhmä

Perusasioiden äärellä

Jos lompakossa on satanen rahaa, niin silloinhan ei voi tehdä ostoksia kahdellasadalla eurolla, eikö? Mielellään ei käytetä edes sitä koko satasta, vaan laitetaan kymppi tai kaksi pahan päivän varalle. Näin meidän perheen talous toimii. Perusasiat kuntoon ja sitten vasta humputellaan. Liian yksinkertaistettuako? Ei ollenkaan mielestäni. Otetaan nyt esimerkiksi jälleen kerran sivistystoimiala, sen kun parhaiten sattuneesta syystä tunnen. Kunnan tehtävä on olla opetuksen järjestäjä. Laki määrittää sisällön ja tehtävät. Nämä on toteutettava. Se riittää. Karsitaan siis ylimääräiset projektit, hankkeet yms taloutta rasittavat toiminnot niin kauaksi kun niihin on taas varaa. Huolehditaan siitä, että perustehtävä tulee hoidettua. Että siihen riittää rahaa. Että se tulee hoidettua hyvin. Tämä sama periaate pätee muihinkin hallintoaloihin terveydenhuollosta rakennusinvestointeihin. Kehittäminen on mahdollista ilman suuria hankkesuunnitelmiakin. Ymmärrys tähän tarvitaan kuitenkin valtion tasolta, mistä näitä hankkeita ja projekteja pukkaa tukahduttaen hallinnon oman halun sisäiseen kehittämiseen. Sen lisäksi, ettei rahat riitä niin ei riitä aikakaan. Keskitytään siis olennaiseen. Keskitytään siihen, että perustehtävät hoituu ja julkiset palvelut rullaa. Humputellaan kunhan siihen on vara.