Perhepolitiikan uudet suuntalinjat

Viikonvaihteen poliittinen otsikointi keskittyi sdp:n puheenjohtajan valinnan ympärille. Kiinnostava ja her-kullisten otsikoiden aihe kaikkineen, mutta medialta jäi vähäiselle huomiolle, että kokouksen antina oli muutakin kuin tuo puheenjohtajan vaali. Puoluekokous hyväksyi mm. perhepoliittisen ohjelman, mikä tulee olemaan tärkeä suunnan näyttäjä ja hallitusvastuun kautta toteutuessaan myös jokaisen perheen elämään vaikuttava konkreettisia toimenpi-teitä sisältävä ohjelma. Perhepoliittinen ohjelma asettaa tavoitteeksi todelliset matalankynnyksen perhepalvelut. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että perhepalvelut neuvolasta ehkäisevään perhetyöhön kootaan saman varjon alle. Apua saa tarvittaessa, ei vasta sitten kun kriteerit täyttyvät. Perhetyön tulee olla saatavilla ilman lasten-suojelun asiakkuutta ja painopiste on nimenomaan ennaltaehkäisyssä, jolloin säästetään jälkihuollon toimissa. Sdp:n tavoitteena on myös mm. palauttaa kotiapu perheiden saataville joustavasti, kuten oli hyväksi to-dettu käytäntö jo ennen suuria kunnallisen perhetyön säästöjä Haluamme pitää myös huolen lapsi- ja perhetyötä tekevien hyvinvoinnista määrittämällä maksimin asia-kassuhteiden määrälle työntekijää kohden. Tämä lisää hyvinvointia molempiin suuntiin ja sillä on myös työllistävä vaikutus. Nämä edellä mainitut ovat vain raapaisuja ohjelmasta, mikä tähtää todelliseen tasa-arvoiseen hyvinvoin-tiin. Sdp:n perhepoliittinen ohjelma on tutustumisen ja ennen kaikkea toteuttamisen arvoinen konkreetti-nen toimenpidepaperi. Kun kysyt, mistä rahat toteutukseen, niin vastauksen näet ympärilläsi; mittavat jälkihuollon kulut. Kun on tahtoa, niin on toivoa. Kun on tahtoa ja toivoa, niin silloin löytyy myös keinoja toteuttaa.