Isänpäivänä

Monessa talossa on jo aamiainen lahjoineen kannettu isälle sänkyyn. Päivä on mukavaa yhdessäoloa; syödään hyvin ja ehkä tehdään jotain isälle mieluista puuhaa. Kuulostaa idylliseltä, eikö?

Kaikilla ei näin kuitenkaan ole. Useat isät joutuvat viettämään päivän näkemättä lapsiaan huoltajuuskiistojen/vaikeiden erojen vuoksi. Isyys ei katoa, vaikka lapset eivät olisikaan päivittäisessä elämässä.

Joku toinen ei taas halua nähdä lapsiaan vaan on irtisanonut isäsuhteen lapsiin. Väitän, että tällaisena päivänä sekä isä että lapsi kärsii.

Sitten on ne yksinäiset miehet. Elämä on ehkä heittänyt liikaa vastoinkäymisiä tielle ja on tullut pudottua. Se, että on pudonnut ei tarkoita että ihmisen arvo olisi lakannut.

Tunteita nostattava päivä. Toisille juhlapäivä, toisille murheen päivä, joillekin normipäivä. Muistetaan kuitenkin, että aurinko nousee huomennakin.