Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta, missä tiedettiin aika hyvin toisten asiat. Näin jälkikäteen miettiessä se ei ole välttämättä huono asia. Toisista pidettiin myös huolta. Nykyisin tuntuu, että unohdamme helposti toisten murheet tai emme huomaa niitä. Olen itse jo ajat sitten päättänyt, että hankaluuksien uhallakin puutun asioihin jos huomaan jonkun voivan huonosti.
Lastensuojeluasiat eivät ole näistä helpoimpia. Mutta oikeisiin epäkohtiin tulee puuttua ja yleensä se on kannattanut. Toisinaan vaan tarvitsemme apuja, neuvoja ja ohjausta tai herättelyä. Omat juttunsa ovat tietysti kiusantekomielessä tehdyt ilmoitukset; etenkin vaikeissa avioerotapauksissa tämä on kuulemma yleinenkin toimintamalli. Tarpeettomat ilmoitukset vievät sosiaalitoimen resursseja valtavasti. Kaikki aika on poissa oikeasti tukea tarvitsevilta perheiltä.
Tarvitsemme takaisin "Koko kylä kasvattaa"-toimintaa. Yhdessä elämistä.Välittämistä. Solidaarisuutta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti