Puoluekokoukseen =)

Eilen tuli jäsenäänestystulokset. Uutiset olivat oikein mukavia, minut valittiin edustajaksi puoluekokoukseen. On hienoa huomata, että saa tukea oman puolueen jäseniltä. Mielenkiinnolla odottelen toukokuuta ja Joensuun matkaa.

Kiitos teille kaikille liki neljällesadalle joilta sain äänenne!!!

Järjestäytyminen on ensi viikon tiistaina. Toivoisin pääseväni sivistystyöryhmään, koska se on alue mistä minulla on tietoa ja arkipäivän kokemusta.

Aika näyttää minne ollaan menossa, tällä hetkellä suunta näyttää oikein hyvältä =)

Oma pesä

Ari Korhonen, puoluesihteerimme, oli tänään juttutuvassa puhumassa valtakunnan poliittisesta tilanteesta. Terävä mies,jolla on oikeasti tietoa siitä missä mennään ja mitä tapahtuu.

Korhonen puhui mm. siitä kuinka yhtenäinen Kokoomus on. Siellä osataan pitää oma pesä puhtaana. Samaa toivoisin meiltä, työväenliikkeeltä. Voimme keskenään kyseenalaistaa asioita ja hakea oikeita suuntia, mutta omaa pesää ei tulisi liata ulkopuolelle. Jo äitini opetti, että kotona saa huutaa ja järmätä, mutta perheen sisäisiä asioita ei tarvitse huutaa maailmalle.

Meillä SDP:ssa on halutessamme kyky keskustella ja päästä yhteisymmärrykseen. Elämässä on aina pystyttävä tekemään kompromisseja. Se ei tarkoita ihanteiden tai aatteiden hylkäämistä vaan uusien näkökulmien huomioimista.

Tärkeintä on muistaa miksi olemme työväenliikkeen asialla. Haluamme tasa-arvoisen maailman kaikille riippumatta ulkoisesta statuksesta.

Nyt tarvitaan voimaantumista, uskoa yhteiseen asiaan.

Koko kylä kasvattaa

Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta, missä tiedettiin aika hyvin toisten asiat. Näin jälkikäteen miettiessä se ei ole välttämättä huono asia. Toisista pidettiin myös huolta. Nykyisin tuntuu, että unohdamme helposti toisten murheet tai emme huomaa niitä. Olen itse jo ajat sitten päättänyt, että hankaluuksien uhallakin puutun asioihin jos huomaan jonkun voivan huonosti.

Lastensuojeluasiat eivät ole näistä helpoimpia. Mutta oikeisiin epäkohtiin tulee puuttua ja yleensä se on kannattanut. Toisinaan vaan tarvitsemme apuja, neuvoja ja ohjausta tai herättelyä. Omat juttunsa ovat tietysti kiusantekomielessä tehdyt ilmoitukset; etenkin vaikeissa avioerotapauksissa tämä on kuulemma yleinenkin toimintamalli. Tarpeettomat ilmoitukset vievät sosiaalitoimen resursseja valtavasti. Kaikki aika on poissa oikeasti tukea tarvitsevilta perheiltä.

Tarvitsemme takaisin "Koko kylä kasvattaa"-toimintaa. Yhdessä elämistä.Välittämistä. Solidaarisuutta.

Pitkästä aikaa

Jo lauantaina, 3 päivää sitten, olin kipeän oloinen. En malttanut kuunnella kehoani ja tietenkin menin töihin maanantaina. Tuloksena se, että tulin kesken päivän kuumeisena kotiin. Nyt sitten parannellaan tämä päivä kotosalla. Lääkkeet hoitui onneksi heti, teho tullee tämän päivän aikana.

Torstaina haluan olla paikalla kun edustajisto kokoontuu. Yhtenä keskustelun aiheena on apulaiskaupunginjohtajan viransijaisuus. Korhonen on yllättävä, mutta varmaan oikea esitys hommaa hoitamaan. Perjantaina kuullaan sitten poliittinen tilannekatsaus.

Kaikkiaan kevät on tapahtumarikasta aikaa puolueessa. Puoluekokous, sinne ehdokkaiden valinta ja eduskuntavaaliehdokkaiden vaali. Toivotaan, että saamme aktiivisia, idealistisia ihmisiä valituiksi.

Aurinko paistaa; olo heti parempi =)

Miksi politiikkaa

Monta iltaa on taas vietetty poissa kotoa istuen erilaisissa kokoonpanoissa. Välillä takaraivossa jyskyttää kesken kokouksen ajatus, että kotona odottaa joku, pitäisikö jo mennä. Olen oikeasti joutunut miettimään miksi haluan olla mukana poliittisessa toiminnassa. Vähin näistä ei ole äitinä olemisen näkökulma.

Olen tullut siihen päätelmään, että minulle tärkeintä on olla vaikuttamassa asioihin. Haluan tietää ja oppia uusia asioita. Minulle ei ole tärkeää saada meriittejä vaan tärkeintä on vaikuttamisen mahdollisuus. Joku tietenkin kysyy miksi sitten olen hakeutumassa eduskuntavaaliehdokkaaksi. Valtakunnan tasolla pystyy vaikuttamaan laajemman kansanjoukon asioihin kuin kunnallisella tasolla. Siellähän ne linjavedot tehdään, mitkä vaikuttavat myös kuntien toimintaan. Olen iloinen siitä, että en ainakaan vielä ole kyynistynyt vaan idealistina uskon muutokseen.

Perhe tietää kuinka tärkeää minulle on olla mukana eri toiminnoissa. He antavat sille tilan ja mahdollisuuden. Kiitos siitä.

Missä on koulupsykologin paikka?

Turussa on perustettu työryhmä pohtimaan psykologipalveluiden keskittämistä. Työryhmän yhtenä tehtävänä on saamani tiedon mukaan valmistella tarpeelliset henkilöstösiirrot niin, että keskitetty toimita voisi alkaa jo 1.8.2010. Tämä tarkoittaa sitä, että myös koulupsykologit siirtyisivät opetustoimesta soten alaisuuteen. Koko esityksen lisäksi nopea aikataulu ihmetyttää; onko asia jo jossain päätetty ilman että työryhmä edes tietää asiasta? Tiedon siirtyminen kahden hallintokunnan välillä on vaikeaa, hidasta ja osittain jopa lainvastaista. Tämäkin puhuu ehdotusta vastaan.

Suurin huolenaiheeni ovat kuitenkin koulupsykologien asiakkaat; lapset ja nuoret perheineen. Koulupsykologien yksi tärkeä tehtävä on ennalta ehkäisy, mutta aikaa ”uudistuksen” myötä siihen ei enään olisi. Työ keskittyisi tulipalojen sammuttamiseen, eli erilaisten kriisitilanteiden hoitamiseen. Koulupsykologien työ on erittäin tärkeä tukimuoto niin oppijoille kuin opettajillekin. Koulupsykologit kehittävät jatkuvasti omia työtapojaan eri ryhmien tarpeiden mukaan ja ovat mukana koulun arjessa.

Viime vuonna kouluvalmiustestit siirtyivät jo koulupsykologien tehtäväksi ja se on näkynyt selkeästi koulun arjessa. Onhan selvää, että se aika minkä testit vievät on poissa koulun palveluista. Niin laatu kuin määrä kärsii. Perhe- ja kasvatusneuvola hoiti kouluvalmiustestejä ansiokkaasti vuosien ajan ja muutoksen suunta ei ainakaan koulun osalta ollut parempaan. Yhteistyö on aina hyvä asia, mutta täytyy miettiä kenen kustannuksella se toteutetaan.

Koulupsykologien tulee pysyä opetustoimen alla, jotta voidaan taata jo olemassa olevat palvelut.