Turun Sanomat uutisoi 6.8.18 kaupungissa
kesäkuussa tehdystä päätöksestä psykiatristen sairaanhoitajien jalkauttamisesta
kouluihin. Tämä oli erityisen hieno
uutinen oppilaitosten kannalta, sillä nostimme asiaa koulupuolella esiin jo
alkuvuodesta 2016 Kaste II –hankkeen loppuessa.
Kaste II- hanke oli sosiaali- ja terveysministeriön pääohjelma, jonka
tarkoituksena on uudistaa ja johtaa sosiaali- ja terveyspolitiikkaa (STM 2014).
Hankkeen tavoitteena on kehittää ja juurruttaa uudenlaisia tapoja palveluiden
tuottamiseen.
Yhtenä näistä oli ohjelman sisällä toteutettu Jave –hanke ( jalkautuva ja
verkostoituva oppilashuolto) minkä pääasiallinen
tarkoitus oli olla tukena ja linkkinä koulun, kodin, sosiaalihuollon ja terveydenhuollon
välillä. Tässä mallissa psykiatrisen sairaanhoidon ammattilaiset
olivat jalkautuneet kouluihin.
Turussa jave –toimintaan
pääsi mukaan Puropellon yläkoulu.
Toiminnan tarkoituksena oli
nuorten psyykkisten ongelmien varhaisempi tunnistaminen ja ennaltaehkäiseminen,
nuorisopsykiatriseen erikoissairaanhoitoon lähettämisen tarpeen väheneminen ja
huostaanottojen tarpeen ennaltaehkäisy. Työ tehdään nuoren lähiympäristössä eli
kotona ja koulussa, jotta kynnys sitoutua yhteistyöhön on mahdollisimman
matala. Toiminta tuki myös koulujen moniammatillisuutta ja opettajien kasvatustyötä.
Selkein onnistumisen mittari javessa oli kuitenkin se, että lähetteitä nuorten
psykiatrian poliklinikalle tehtiin aiempaa vähemmän. Tästä syntyi niin taloudellista
kuin psyykkistä etua niin kunnalle kuin yksilölle ja perheille
Opettajan koulutus tähtää aineen
opettamiseen ja kasvatukseen, ei niinkään erityistarpeisiin, joihin tarvitaan
sosiaali- ja terveyspuolen asiantuntijuutta. Opettajan tulee saada käyttää
ammattitaitoansa siihen, mihin hän on kouluttautunut ja on oppilaan oikeus
saada terveys- ja sosiaalipalveluja henkilöiltä, joilla on siihen asiaan pätevyys.
Koulun todellinen moniammatillisuus
tarkoittaa sitä, että palvelut ovat koulussa, siellä missä lapset ja nuoret
ovat. Palvelut tulee tuoda lähelle ja luopua pois lähettämisen kulttuurista,
mikä on valitettavan usein yleinen toimintatapa.
Kun työ tulee lähelle
nuorta ja perhettä, niin säästytään monelta välilliseltä kustannukselta.
Verkostoituvan työn yhtenä puolestapuhujana on myös se, että näin perheet tavoitetaan
ja nuorten tilanne kartoitetaan nopeammin. Kustannustehokkuuden lisäksi se on
inhimillisempää, koska toiminta on keskitetympää eikä apua haeta usealta eri sektorilta
useiden eri ihmisten kanssa. Verkostoituva työ tuo mukanaan jäsenneltyä toimintaa,
minkä ensisijainen tavoite on saada apua perille riittävän nopeasti ja fokusoituneesti.
On hienoa, että kouluja
ja nuoria kuunneltiin tässä asiassa.
