Pansio-Pernossa ei pelätä

Turun Sanomat uutisoi 29.10.16, että Turun kaupungin teettämän kyselyn mukaan Pansio-Perno -alueella pelätään eniten.

On hyvä huomioida muutama fakta ennen otsikointia.
Pansio-Perno -alueella on noin 3000 asukasta ja  kyselyyn osallistui 700 henkilöä koko kaupungin alueelta. Kun tällainen tilasto on saatu aikaiseksi, niin se tarkoittaa sitä, että tuolla alueella on aktiivisia asukkaita, jotka haluavat osallistua.
Kaikkineen vastaajien määrä on minimaalinen kaupungin väkilukuun nähden.
Tämän tutkimusotteeen nimissä en lähtisi arvottamaan alueita.

Pansio-Pernossa on aktiivisia asukkaita ja paljon yhteisöllistä toimintaa. Aktiivinen some -yhteisö tiedottaa alueen tapahtumista ja epäkohdista, kaupunki järjestää toimintaa ja asukkaiden verkostot ovat tiiviit. Pansio-Perno on monimuotoinen alue omakotitalo- ja kerrostaloineen. Ominaista alueelle on sen luonto lenkkimaastoineen ja meren läheisyys.

Pansio-Perno pelkää ainoastaan sitä, että sen asukkaat ohitetaan kaavoituksen ja muun kaupunkisuunnittelun yhteydessä huomioimatta alueen monia mahdollisuuksia. Jatkuva negatiivinen uutisointi alleviivaa väärää mielikuvaa alueesta ja sen asukkaista, 

Pansio-Perno on tavallisten ihmisten asuttama kaunis pieni lähiö lähellä keskustaa ja Raision palveluja.

Mielipide/Petri Virtanen & Taru Pätäri

Lastensuojelun on korkea aika uudistua

Sosiaalihuoltolakiin on tehty viimeksi muutoksia keväällä 2015. Muutokset velvoittavat kuntia panostamaan lastensuojelutyössä tuen tarpeen arvioon ja avohuollon tukitoimien varhaiseen käyttöön, ja nyt myös ilman asiakkaaksi leimautumisen uhkaa. Lisäksi muutos velvoittaa palvelujen saatavuuden parantamiseen (matalan kynnyksen periaate) ja ennakoivaan lastensuojelutyöhön siirtymiseen (avohuollon tukitoimenpiteiden ensisijaisuus suhteessa kalliisiin erikoistoimenpiteisiin, esimerkiksi kodin ulkopuoliset sijoitukset). Sosiaalihuoltolain muutokset toivat kouluihin suuren toivon moniammatillisuuden hyödyntämisestä ja koulutyötä tukevien lastensuojelullisten toimenpiteiden kehittämisestä.

Kaikesta päätellen lakimuutokset lupasivat enemmän kuin mitä kunnallinen lastensuojelu on pystynyt toteuttamaan. Vaikka sosiaalihuoltolaki muuttui, täsmensi, selvensi ja avasi lastensuojelun ongelmakohtia, vaikuttaa käytännön lastensuojelutyö edelleen olevan vanhojen toimintakäytäntöjen vankina. Hallintobyrokraatit perustelevat muuttumattomuutta kustannustekijöillä ja epäilemättä tässä on totta toinen puoli. Huomionarvoista on, että uudistuksia voidaan tehdä resursseja uudelleen siirtämällä kalliista sijaishuollosta avohuoltoon ja ”kevyempiin” palveluihin. Pitkässä juoksussa avohuoltoon ja kokeiluihin panostaminen tulee varmasti halvemmaksi, kun kaikki vaihtoehtoiskustannukset otetaan huomioon.

Suurena pelkona on jos lastensuojelun henkilökunta vastustaa muutosta sen vuoksi, että nykyisistä toimintatavoista – joiden vaikuttavuudesta ei ole välttämättä takeita – ei haluta luopua. Omasta turvallisesta ”hiekkalaatikosta” ei välttämättä haluta pois eikä toisin tekemisen tapoja ymmärtää.

Lastensuojelussa työskentelee pääasiassa ammattitaitoista henkilökuntaa. Tältä osin palvelujen uudistamiselle on hyvät lähtökohdat. Lastensuojelun henkilökunta tietää ja tunnistaa lastensuojelun tarpeet, mutta käytännön toteutuksen esteenä on edelleen usein esitetty hokema ”kun kriteerit eivät täyty”. Vaikuttaa vähän siltä, että lastensuojelun säädöspohjaa tulkitaan selityksenä olla puuttumatta perheiden hätään. Laki on ikään kuin ”väistöliike” tekemättömyydelle.

Huonot uutiset tulevat tässä: tämä väistöliike voi aiheuttaa vuosien tuskan esimerkiksi hädässä olevalle koulupudokkaalle ja hänen perheelleen. Tästä seuraa mittava lasku myös yhteiskunnalle. Koulu on lapsen turvallinen ympäristö kasvaa ja oppia sosiaalisia suhteita oman perheen lisäksi. Koulu opettaa taitoja, joita ei välttämättä kotona saa ja koulu tarjoaa nimenomaan tasavertaisen mahdollisuuden oppimiseen. Koulua käymättömyys on nykyään valitettavan yleistä. Ilmiön taustalla ei aina ole suuria ongelmia, vaan tuen tarve voi olla hyvinkin pieni. Sitten alkaa olla jo myöhäistä, kun oppivelvollisuusikä täyttyy ja peruskoulun opinnoista puuttuu viimeiset kolme vuotta.

Lastensuojelutyön organisointi kaipaa muutosta. On uskallettava uudistaa julkisia palveluja ja panostaa avohuoltoon ja yhteistyöhön. Palvelujen käyttäjät ovat osallisia tässä prosessissa. Uudistuksen on lähdettävä ylhäältä alaspäin ja byrokraattien on kestettävä epävarmuutta uuden edessä. Kokemukset muualta kertovat, että palvelujen käyttäjien mukaan ottaminen uudistamistyöhön ei lisää kustannuksia, useissa tapauksissa käy jopa päinvastoin. Lisäksi kannattaa ottaa opiksi hyvistä käytännöistä virkakoneiston ulkopuolelta – tästä voidaan mainita Turusta esimerkkinä vaikkapa Icehearts –toiminta ja SPR:n nuorten turvatalo. Jos lastensuojelun uudistaminen miljoonasäästöineen on onnistunut muun muassa Raisiossa ja Imatralla, niin miksi ei Turussa? 

Turusta puuttuu toimiva matalan kynnyksen -malli. Lastensuojelutyö on edelleen jaettu omiin yksiköihinsä puhelinaikoineen ja pitkine ajanvarausjonoineen. Sosiaalipäivystys on hidas ja henkilökuntaa sekä toimintamalleja siellä on liian vähän. Tämä ongelma todennäköisesti moninkertaistuu sote-uudistuksen myötä vuodesta 2019 eteenpäin kun sosiaali- ja terveyspalvelut järjestetään ja tuotetaan maakunnallisesti. Suurena vaarana on, että uudistus toteutuu sosiaalipalvelujen kustannuksella kaiken huomion keskittyessä terveydenhuollon palveluintegraatioon.

Taru Pätäri, rehtori

Petri Virtanen, tutkimusjohtaja

Turku

Kohti kuntavaaleja 2017

TAHTO TEHDÄ TOISIN
Jos ”huussin saavi” on täynnä, niin se on tyhjennettävä. Maailmaan mahtuu paljon puhetta, mutta tarvitaan myös tekoja. Uskon vahvasti demokratiaan ja siihen että yksikin ihminen voi saada asioihin muutosta.

ARJEN POLITIIKKAA
Peruskoulutus on oikeus. Oppilaalla tulee olla mahdollisuus tukeen lähikoulussa. Koulujen on saatava riittävästi rahaa opetukseen ja asianmukaisiin välineisiin ja materiaaleihin.

Laadukas terveydenhoito kuuluu kaikille. Jonot pois uusien työaikajärjestelyjen kautta.

Byrokratia ei saa olla toimeentulon este. Neuvontapalvelut on saatava ajan tasalle ja yhteen paikkaan.

VÄLITTÄMISELLÄ ON VÄLIÄ
Sosiaalityössä on mentävä korjaavasta ehkäisevään. Apua tulee saada vuorokauden sisään. Turkuun tuotava Raision lastensuojelun -malli, mistä tulee niin inhimillinen kuin taloudellinen säästö.

Kaikilla on oikeus hyvään vanhuuteen ja hoitoon. Kotipalveluun on panostettava.

Erilaiset perhekunnat ja yksineläjät on saatava tasavertaisiksi kaupungin eri palveluissa.

Omatoimikirjastot ovat täällä

Muutos on ollut viime vuosina jatkuvaa kirjastomaailmassa. Uutta osaamista tarvitaan aineistojen sähköistymisen myötä, uusien järjestelmien käyttöönotossa ja palvelumallien uudistamisessa. Turussa ollaan ensimmäisten joukossa kaikilla noilla osaamisalueilla.
Jotta taso säilyy, niin henkilöstön koulutukseen ja organisaatiomallin muutokseen tulee varata riittävästi aikaa ja koulutusta.

Vaikka kirjasto sähköistyy, niin se ei poista osaavan henkilökunnan tarvetta. Kirjastossa on paljon osaamista eri aloilta ja sen tarve lisääntyy muutosten myötä. Sähköiset aineistot tai omatoimikirjastoto eivät poista henkilöstön tarvetta, vaan nimenomaan vaativat henkilöstölle lisäkoulutusta. Järjestelmäasiantuntijat ovat ensisijaisen tärkeitä uusien toimintojen käyttöönotossa.

Omatoimikirjastot ovat vahvasti esillä muutoskentässä. Omatoimikirjastot näyttäisivät vapauttavan henkilökuntaa toisaalle, mutta ilman resurssoitua henkilöstöä toiminta ei olla mahdollista. Aineiston hyllytys, sen huolto ja kuljetus sekä valvonta vaativat henkilötyövoimaa.

Omatoimikirjastojen etuna ovat käyttäjien kannalta laajat aukioloajat. Se kuitenkin velvoittaa kirjaston käyttäjiä kirjaston asianmukaiseen käyttöön. Turussa käyttö on ollut yleisesti asianmukaista, mutta aina valitettavasti löytyy joku toimintapiste, missä omatoimikirjastoa käytetään muuhun kuin käyttötarkoitukseensa. Tämä työllistää niin kirjaston henkilökuntaa valvontalaitteiden ääreen sekä lisää vartijapalveluiden käyttöä.

Nousee myös kysymys siitä, kaventuuko lukuharrastus kun paikalla ei ole henkilökuntaa, joka osaa ohjata ja neuvoa uusien tekstien pariin. Ammattilaisen suora kohtaaminen antaa kuitenkin enemmän kuin ainoastaan sähköisten palveluiden käyttö. Tähän olisi hyvä löytää jokin muukin malli, kuin muutaman tunnin päivystysajat. Turusta tätä osaamista onneksi löytyy.

Omatoimikirjasto hakee vielä muotoaan ja on osa isoa toimintamallimuutosta, jonka valmisteluun tulee saada koulutusta ja siihen omistautunut työ- ja toimijaryhmä.

Ylimielistä kaupunkisuunnittelua osa II

Turun rakennuslautakunta on kokouksessaan 2.6.2016 linjannut, että tästä alkaen kenen tahansa tontin rajalle saa rakentaa istutussuunnitelman nimissä lähes mitä tahansa.

Lautakunta linjaa kokouksessaan, että esimerkiksi koirapuisto voidaan rakentaa alle kahdeksan metrin päähän tontin rajasta.
Naapureita ei tarvitse kuulla, mikäli toimenpide upotetaan istutussuunnitelmaan.
Turun rakennuslautakunnan jäsenten mielestä koirapuiston sijoittaminen asuinkiinteistön rajalle ei aiheuta asumisviihtyvyyden laskua. Lautakunta katsoo, että Turun kaupungin ei tarvitse noudattaa maanrakennuslainasetuksia, vaan se osoittaa päätöksellään, että Turussa nuo päätökset voidaan ohittaa.

Toki alueellisia eroja löytyy. Toisessa kaupunginosassa suunnittelu etenee asukkaita kuullen, toisaalle laitetaan se, mikä ei muualle kelpaa.

Toivon, että lautakunnan jäsenet suhtautuvat yhtä suopeasti koirapuiston rakentamiseen myös omaan rajanaapuriinsa.


Taru Pätäri
Pansio-Perno

Koulun päättyessä

Vähä-Heikkilän koulu 4.6.16 puhe:

Hyvä juhlaväki, mes amis

Oppilaat, opettajat, avustajat, kouluvaarit, muu koulun väki, kotijoukot.

On aika kiittää kuluneesta lukuvuodesta. C’est le moment de remercier de cette année.

Siihen on liittynyt paljon erilaisia asioita, mutta yhtenä isona asiana on ollut se, että olemme puhuneet paljon lasten kanssa toisten kunnioittamisesta ja huomioon ottamisesta.
Maailma ja viestintä ovat muuttuneet nopeasti, eikä meille välttämättä ole vielä löytynyt tarpeeksi keinoja ja osaamista sen hallitsemiseen.
Olemme kaikkien tavoitettavissa milloin ja missä vaan. Olemme myös tottuneet siihen, että voimme sanoa mitä ja milloin vaan kenelle vaan. Kuitenkin viestin vastaanottaja on aina toinen ihminen, kaveri, ystävä, jonkun äiti, isä tai lapsi.

Vaikka välineet muuttuvat tosillemme puhuttaessa, niin ei tule unohtaa rehellisyyttä, myötätuntoa ja toisen kunnioittamista.
Olenkin ohjeistanut oppilaita viestimisessä siten, että kirjoita tai sano välineen avulla vain se, minkä olisit valmis sanomaan kasvotusten. Sillä ohjeella säästyy monelta turhalta mielipahalta. Eikä tämä ohje tee pahaa meille aikuisillekaan.

Kuten jo Eino Leino aikoinaan sanoi:
Ei hyvyys saavu huutaen, se kulkee hiljaa kuiskaten.


Kuudesluokkalaiset. Alakoulu alkaa nyt olla tässä. Iso urakka on takana ja seuraava edessä.

On ollut hienoa oppia tuntemaan teidät. Meiltä lähtee yläkouluun erityisen upea joukko ajattelevia varhaisnuoria.

Tommy Tabermannin sanoin haluan saatella seruraavalle rastille:

Jotta pääsisi perille
on eksyttävä tieltä
Joka pääsee perille
oppii
että hetken kuluttua
on taas jatkettava matkaa
Joka ei koskaan
putoa raiteilta
ja mene rikki
jatkaa aina samaa rataa
ja on turvassa
suurelta murheelta
ja suurelta onnelta.

-Tommy Tabermaan-

Toivon teille turvallista, onnentäyteistä matkaa yläkouluun ja kohti suuria unelmia.

Ylimielistä kaupunkisuunnittelua

Kaavoitusarkkitehti Karhulahti on viimeinkin esitellyt kaupunkisuunnittelu- ja ympäristölautakunnalle keväällä 2015 Pansiosta lähetetyn kuntalaisaloitteen.

Karhulahti ampuu alas kaikki asukkaiden ehdottamat muutokset ja perusteluissa on näkyvissä se, että paikan päällä on tuskin käyty.
Karhulahti mm. kertoo, että Pansion pienvenesataman kohdalta pääsee rantaan. Tuo ranta on kaukana Pansion asutuksesta ja kyseessä on kaislainen kärrypolku.

Lisäksi Karhulahden esitys linjaa sen, että Turussa saa jatkossakin rakentaa koira-aitauksen alle 10 metrin päähän omakotitalotontista ja sen käyttö on sopivaa myös aamuyöllä. Tämän mukaan Pansion asukkaiden koti- ja yörauha saa häiriintyä.
Samalla hyväksytään autojen parkkeeraus pyörätielle koirapuiston edessä.
Lautakunta on tämän tiedoksiannon hyväksynyt äänin 10-2.

On merkillistä, että Pansion asukkaiden mielipiteet eivät kiinnosta eikä niihin haluta edes tutustua. Näyttää siltä, että Pansioon rakennetaan kaikki se, mikä ei muualle kelpaa.
Kun valtuustossa käsitellään kaavamuutosta esimerkiksi Vasaramäen alueelle, niin vastustus on kova.
Toisin ovat äänet kun asialistalle nousee Perno-Pansio – alue.

Suhtautuminen kuntalaisaloitteeseen on ylimielinen ja selkeä kannanotto siihen, että Turun kaupunki arvottaa asuinalueita ja sen asukkaita.

Pieleen meni

Viimeaikaisten kokemusten mukaan yhtiöittäminen ja kilpailuttaminen ovat synonyymejä toimintojen ja palvelujen alasajolle.

Näin on tapahtunut Turun kaupungissa useiden toimintojen yhtiöittämisten ja kilpailutusten kanssa.
Toiminta ei ole yhtiöittämisten ja ulkoistamisen myötä tehostunut, vaan ennemminkin byrokratisoitunut ja hidastunut.

Erityisesti ainakin muutamien kilpailutusten seurauksena on käynyt niin, että kaikki on laskettu minimiin ja sitä myöten eri kaupungin toimipisteisiin on tullut toimijoita, joilla ei ole ymmärrystä toimintaympäristöjen vaatimuksista.

Esimerkiksi kouluissa ja toimistotiloissa kiinteistönhoidossa on erilaiset tarpeet. Ongelmana on se, että kilpailutusten yhteydessä ei ole kuunneltu riittävää määrää käyttäjiä vaan päätökset on tehty ainoastaan lukujen perusteella.

Tämä näkyy siistijöiden alueiden kasvuna, kiinteistönhoitajien toimipisteiden lukumäärien kasvulla ja käyttäjäpalveluiden hinnoittelulla.
Säästöä siis syntyy, mutta se syntyy tekevien käsien selkänahasta ja tilojen kunnon kustannuksella. Jo lyhyen aikavälin tarkastelulla näin on tapahtunut.

Esimerkiksi kouluissa ei voi aikatauluttaa sitä milloin oksennus siivotaan lattialta tai odottaa tiettyä päivää ja kellonlyömää, jolloin opetustilojen valot toimivat. Palvelun tulee olla asiakas- ja käyttäjälähtöistä, ei taulukohin tuijottamista.

Ymmärtääkseni muutamasta virhearvioinnista on otettu opiksi, mutta se ei auta enää niitä toimipisteitä joissa sopimus on sidottu kolmeksi vuodeksi eteenpäin.

Olisiko aika myöntää, että yhtiöittäminen ja kilpailuttaminen ei ole onnistunut ja sen myötä tutkia mahdollisuus toisenlaiseen toimintamalliin. Virheistä tulee oppia, ei kaatua samaan ojaan monta kertaa.

Erikoisluokka on oppilaan tukemista

Erikoisluokkatoiminta on oppilaan tukemista, ei elitismiä Erikoisluokkatoiminnan jatkoa on pohdittu Turussa aina ajoittain . Tällä hetkellä se on taas ollut tapetilla ja nyt vielä opetusministerin toimesta. Koska erikoisluokkatoimintaan tuntuu liittyvän niin tiedotusvälineissä kuin sosiaalisessa mediassa hyvin paljon mutu – tietoa, niin on varmaan hyvä nostaa muutama fakta esiin. Aki Haapanen pohti TS:n mielipidepalstalla 12.1.2016 sitä, että ”erikoisluokat aiheuttavat ns. koulushoppailua, jossa lähiöiden, etenkin ylempiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvat vanhemmat ovat pyrkineet saamaan lapsensa näille erikoisluokille välttääkseen huonompimaineisina pidetyt lähikoulut.” En lähde väittämään, etteikö tätäkin tapahtuisi, mutta luvut kertovat toista. Turun perusopetuksen oppilaista keväällä 2015 23,3 % oli painotetuilla tai erikoisluokilla. Näistä 37 prosentille erikoisluokkakoulu oli samalla myös oman oppilasalueen koulu. Eli he olisivat joka tapauksessa aloittaneet oman alueen koulussa linjasta riippumatta. Joissakin kouluissa tuo oman alueen oppilaiden osuus on huomattavan suuri. Esimerkiksi Vähä-Heikkilän koulun ranskan kieliluokilla oman alueen oppilaiden osuus oli 63%. Muut tulevat lähialueelta, vain muutama kauempaa. Opetusministeri Grahn-Laasonen nostaa esiin eriarvoistavan pääsykokeen, mitä me taas koulussa kutsumme soveltuvuusarvioinniksi. Kieliluokkatestit esimerkiksi mittaavat esikouluikäisten äidinkielen tasoa ja ryhmässä toimimisen taitoja. On lapsen edun mukaista, että hän pääsee sellaiseen ryhmään missä hänellä on mahdollisuus kokea onnistumisen tunteita. Kieliluokkatoiminta tukee myös niitä lapsia, joiden toisena kotikielenä erikoisluokan kieli on. Ranskan kielen osalta se tarkoittaa koko ranskan kielialuetta Euroopasta Afrikkaan ja Aasiaan. Kouluun ilmoittautumisen yhteydessä kaikilla on mahdollisuus ilmoittaa kiinnostus erikoisluokkatoimintaa kohtaan. Minkäänlaista epätasa-arvoa ei ole. Soveltuvuustestit ovat kaikille samat. Erikoisluokkatoiminta antaa lapselle mahdollisuuden oppia lisää kiinnostuksen kohteesta koulupäivän aikana. Haapanen mainitsee myös, että erikoisluokkatoiminnan alasajo toisi 700 00 euron säästöt. On totta, että erikoisluokkatoiminta tuo kustannuksia, mutta niiden osuus ei ole noin huomattava. Lisäkustannuksia syntyy opettajien kaksoistutkintotuntilisistä, natiiviopettajien palkoista ja muista maksuista. Ne tekevät 306 000 €/vuosi. On hyvä myös huomioida se, että erikoisluokilla on aina maksimimäärä oppilaita, kun taas yleisopetuksessa on mahdollista tehdä pienempiä ryhmiä. Esimerkkinä kieliluokka, missä aloittaa 25 ensimmäisen luokan oppilasta ja yleisopetuksen luokissa on alle 20 oppilasta. Erikoisluokkien opettajat pitävät esimerksiki myös muille oppilaille kerhotoimintaa, mikä hyödyttää koko koulua ja jopa koko kaupunkia. Erikoisluokkatoiminta saa tukea myös muualta kuten urheiluseuroilta, suurlähetystöiltä ja erilaisista hankerahoituksista. Lisäksi erikoisluokilla Turussa käy 160 vieraskuntalaista oppilasta. He tuovat Turulle mukanaan kotikuntakorvauksen, mistä Turulle kertyy voittoa n. 112 700 € vuodessa. Näiden faktojen valossa näen erikoisluokkatoiminnan rikkautena ja koko opetuskenttää rikastuttavana oppilaan tuen muotona.