Sari -sairaanhoitaja ja Olli -opettaja, kirje teille

Kokoomus on tällä hetkellä suurin puolue. Äänestäjiä heille löytyy useista eri ammattikunnista. On mukava äänestää menestyjää, koska silloin voi itsekin tuntea kuuluvansa tuohon joukkoon. Olisi kuitenkin hyvä tarkistaa puolueohjelman lisäksi mitä asioita ja miten nuo menestyjät hoitavat. Sarit ja Ollit, teidän ammattikunnasta löytyy iso prosentuaalinen osuus Kokoomuksen äänestäjiä. Kuntatyöntekijänä, opettajana voin vakuuttaa, että teidän asiaanne nämä menestyjät eivät aja. Pysähtykää hetki ja miettikää mistä voimasta teidän työpaikat on luotu. Ne on luotu tahdosta ja halusta oikeudenmukaisuuteen. Ne on luotu työväenliikkeen voimasta julkisiin, kaikille saatavilla oleviin palveluihin. Yksilön korostaminen ei lienee kuulu ammattietiikkaanne kuten äänestämänne puolue hehkuttaa. Me tavalliset palkansaajat tarvitsemme perinteistä työväenliiketta aikaan saatetulla aatteella. Työllämme emme tule koskaan rikastumaan, mutta sillä saavutetaan perusturva. Meillä tavallisilla Sareilla ja olleilla ei ole varaa yksityisiin palveluihin. Siksi on tärkeää, että saamme julkiset palvelut säilymään ja siinä samalla säilyy oma elantomme, saamme pitää työpaikkamme. Ai niin Sarit; lapsilisiä olisi leikattu Kokoomuksen toimesta 250 miljoonaa, Sosialidemokraatit saivat neuvoteltua leikkauksen puolet pienemmäksi. Jos provosoiduit, niin hyvä, silloin ehkä myös mietit valintojasi uudelleen. Tervetuloa meidän "firmaan" .

Liian itsestäänselvyyskö?

Eilen viimeksi eräs herra arvosteli Turun Sanomien mielipidepalstalla julkisten palvelujen tehottomuutta ja kalleutta. Minulle jäi hiukan epäselväksi, mitä kaikkea kyseisen henkilön julkiset palvelut sisältävät. On hyvin helppo puhua tehottomuudesta ja tuottamattomuudesta ja toivoa näiden tilalle tehokasta yksityisten tuottamia palveluja ja unohtaa mitä kaikkea ne sisältävät. No siitä vaan sitten synnyttämään yksityissairaaloihin, maksullisiin neuvoloihin ja yksityiskouluihin, syöpähoitoihin, lapsilisättömään ja äitiysrahapäivättömään elämään. Ne ovat juurikin niitä tärkeitä, julkisia, kaikille tasapuolisia palveluita. Näistäkö halutaan luopua?

Perhepolitiikan uudet suuntalinjat

Viikonvaihteen poliittinen otsikointi keskittyi sdp:n puheenjohtajan valinnan ympärille. Kiinnostava ja her-kullisten otsikoiden aihe kaikkineen, mutta medialta jäi vähäiselle huomiolle, että kokouksen antina oli muutakin kuin tuo puheenjohtajan vaali. Puoluekokous hyväksyi mm. perhepoliittisen ohjelman, mikä tulee olemaan tärkeä suunnan näyttäjä ja hallitusvastuun kautta toteutuessaan myös jokaisen perheen elämään vaikuttava konkreettisia toimenpi-teitä sisältävä ohjelma. Perhepoliittinen ohjelma asettaa tavoitteeksi todelliset matalankynnyksen perhepalvelut. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että perhepalvelut neuvolasta ehkäisevään perhetyöhön kootaan saman varjon alle. Apua saa tarvittaessa, ei vasta sitten kun kriteerit täyttyvät. Perhetyön tulee olla saatavilla ilman lasten-suojelun asiakkuutta ja painopiste on nimenomaan ennaltaehkäisyssä, jolloin säästetään jälkihuollon toimissa. Sdp:n tavoitteena on myös mm. palauttaa kotiapu perheiden saataville joustavasti, kuten oli hyväksi to-dettu käytäntö jo ennen suuria kunnallisen perhetyön säästöjä Haluamme pitää myös huolen lapsi- ja perhetyötä tekevien hyvinvoinnista määrittämällä maksimin asia-kassuhteiden määrälle työntekijää kohden. Tämä lisää hyvinvointia molempiin suuntiin ja sillä on myös työllistävä vaikutus. Nämä edellä mainitut ovat vain raapaisuja ohjelmasta, mikä tähtää todelliseen tasa-arvoiseen hyvinvoin-tiin. Sdp:n perhepoliittinen ohjelma on tutustumisen ja ennen kaikkea toteuttamisen arvoinen konkreetti-nen toimenpidepaperi. Kun kysyt, mistä rahat toteutukseen, niin vastauksen näet ympärilläsi; mittavat jälkihuollon kulut. Kun on tahtoa, niin on toivoa. Kun on tahtoa ja toivoa, niin silloin löytyy myös keinoja toteuttaa.