Mediassa on viikoittain keskustelua koulun haasteista. Esillä on asioita inkluusion epäonnistumisesta, ruuan riittämättömyydestä, luku- ja matemaattisten aineiden tason laskusta, väkivallasta huumeiden välittämiseen.
Jos pysähdymme oikeasti katsomaan näitä ikäviä ilmiöitä, niin huomaamme että emme oikeastaan puhu koulun haasteista vaan isoista yhteiskunnallisista ongelmista, joita yksi hallintokunta, kasvatus ja opetus, ei voi eikä pysty ratkaisemaan.
Suomessa on edelleen hyvin koulutetut opettajat ja oppilashuoltohenkilöstö.
Tämä nousee aina esille kun saamme vieraita muualta Euroopasta. Koulun ensisijainen tehtävä on opettaa ja kasvattaa. Tätä työtä tukee tuo edellämainittu oppilashuollon henkilöstö.
Yhteiskunnan muutos on ollut merkittävä viimeisen vuosikymmenen aikana. Toimintakulttuurin muutos on ollut merkittävä ja ihmisten haasteet ja ongelmat ovat moninaisia tämän muutoksen myötä. Ei voida vetää yksisuuntaisia päätelmiä miksi joku on vaarassa syrjäytyä, miksi oppiminen ei suju tai mistä syntyy epätoivottu käytös.
Kun puhutaan koulu haasteista, niin silloin puhutaan oikeastaan yhteiskunnan haasteista. Meidän tulee katsoa koulusta ulospäin ja miettiä esimerkiksi onko perheiden tuki ajan tasalla, miten kotouttaminen on onnistunut, onko tuen portaisiin resurssoitu kunnolla, miten sosiaalipalvelut ja poliisin toiminta on kohdennettu ja mihin katosi yhteisöllisyys. Ongelmat eivät korjaannu tukipapereita rustaamalla vuosittain vaan moniammatilliset ratkaisukeskeiset toimintamallit ovat keskiössä, kun apua tarvitaan.
Koulussa näkyvät ongelmat eivät poistu ennen kuin niiden takana oleviin ilmiöihin puututaan poikkihallinnollisesti. Asiaa auttaa suuresti myös se, kun koulu ja koti jakavat kasvatusvastuuta yhdessä ja yhteisöllisesti. Yhteisöllisyys on toisten tukemista, ymmärtämistä että kenen tahansa pelastusrengas voi joskus puhjeta oli se kuinka iso hyvänsä. Silloin tarvitaan tukea, ei itsensä nostamista painamalla muita. Ei ole häpeä, jos elämässä on epätoivottava vaihe.
Toki koulun tulee myös muuttua ja pysyä ajan tuomien vaatimusten mukana. Tämä muutos on kuitenkin ollut koko ajan käynnissä, sillä siellä muutokset näkyvät ensimmäisenä. Koulu ei ole kuitenkaan se ainoa toimija, mikä voi kääntää suunnan vaan se vaatii yhdessä tekemistä, sopimista ja rajojen hakemista sekä niistä kiinni pitämistä.
