Erikoisluokka on oppilaan tukemista

Erikoisluokkatoiminta on oppilaan tukemista, ei elitismiä Erikoisluokkatoiminnan jatkoa on pohdittu Turussa aina ajoittain . Tällä hetkellä se on taas ollut tapetilla ja nyt vielä opetusministerin toimesta. Koska erikoisluokkatoimintaan tuntuu liittyvän niin tiedotusvälineissä kuin sosiaalisessa mediassa hyvin paljon mutu – tietoa, niin on varmaan hyvä nostaa muutama fakta esiin. Aki Haapanen pohti TS:n mielipidepalstalla 12.1.2016 sitä, että ”erikoisluokat aiheuttavat ns. koulushoppailua, jossa lähiöiden, etenkin ylempiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvat vanhemmat ovat pyrkineet saamaan lapsensa näille erikoisluokille välttääkseen huonompimaineisina pidetyt lähikoulut.” En lähde väittämään, etteikö tätäkin tapahtuisi, mutta luvut kertovat toista. Turun perusopetuksen oppilaista keväällä 2015 23,3 % oli painotetuilla tai erikoisluokilla. Näistä 37 prosentille erikoisluokkakoulu oli samalla myös oman oppilasalueen koulu. Eli he olisivat joka tapauksessa aloittaneet oman alueen koulussa linjasta riippumatta. Joissakin kouluissa tuo oman alueen oppilaiden osuus on huomattavan suuri. Esimerkiksi Vähä-Heikkilän koulun ranskan kieliluokilla oman alueen oppilaiden osuus oli 63%. Muut tulevat lähialueelta, vain muutama kauempaa. Opetusministeri Grahn-Laasonen nostaa esiin eriarvoistavan pääsykokeen, mitä me taas koulussa kutsumme soveltuvuusarvioinniksi. Kieliluokkatestit esimerkiksi mittaavat esikouluikäisten äidinkielen tasoa ja ryhmässä toimimisen taitoja. On lapsen edun mukaista, että hän pääsee sellaiseen ryhmään missä hänellä on mahdollisuus kokea onnistumisen tunteita. Kieliluokkatoiminta tukee myös niitä lapsia, joiden toisena kotikielenä erikoisluokan kieli on. Ranskan kielen osalta se tarkoittaa koko ranskan kielialuetta Euroopasta Afrikkaan ja Aasiaan. Kouluun ilmoittautumisen yhteydessä kaikilla on mahdollisuus ilmoittaa kiinnostus erikoisluokkatoimintaa kohtaan. Minkäänlaista epätasa-arvoa ei ole. Soveltuvuustestit ovat kaikille samat. Erikoisluokkatoiminta antaa lapselle mahdollisuuden oppia lisää kiinnostuksen kohteesta koulupäivän aikana. Haapanen mainitsee myös, että erikoisluokkatoiminnan alasajo toisi 700 00 euron säästöt. On totta, että erikoisluokkatoiminta tuo kustannuksia, mutta niiden osuus ei ole noin huomattava. Lisäkustannuksia syntyy opettajien kaksoistutkintotuntilisistä, natiiviopettajien palkoista ja muista maksuista. Ne tekevät 306 000 €/vuosi. On hyvä myös huomioida se, että erikoisluokilla on aina maksimimäärä oppilaita, kun taas yleisopetuksessa on mahdollista tehdä pienempiä ryhmiä. Esimerkkinä kieliluokka, missä aloittaa 25 ensimmäisen luokan oppilasta ja yleisopetuksen luokissa on alle 20 oppilasta. Erikoisluokkien opettajat pitävät esimerksiki myös muille oppilaille kerhotoimintaa, mikä hyödyttää koko koulua ja jopa koko kaupunkia. Erikoisluokkatoiminta saa tukea myös muualta kuten urheiluseuroilta, suurlähetystöiltä ja erilaisista hankerahoituksista. Lisäksi erikoisluokilla Turussa käy 160 vieraskuntalaista oppilasta. He tuovat Turulle mukanaan kotikuntakorvauksen, mistä Turulle kertyy voittoa n. 112 700 € vuodessa. Näiden faktojen valossa näen erikoisluokkatoiminnan rikkautena ja koko opetuskenttää rikastuttavana oppilaan tuen muotona.