Pansion asukaskuulemisia kaivataan

Turun Pansio on vireä lähiö niin asukkaiden, eri asumismuotojen kuin telakkatoiminnan ansiosta. Usein kuitenkin Pansion asukkaiden, niiden tärkeimpien, ääni on unohtunut kuunnella eri kaavamuutosten ja rakentamisen suunnittelussa. Tästä yhtenä esimerkkinä on omakotitalojen rajalle rakennettu koirapuisto, mikä ei ole paras sijainti talojen asukkaiden kannalta, eikä koiranomistajillekaan parkkialueen puuttumisen vuoksi. Koirapuistolle optimaalinen paikka löytyisi urheilukentän kupeesta nuorisotalon lähettyviltä. Suljetun, kosteusongelmaisen Pernon koulun alueelle suunnitellaan kaavamuutosta, mikäli suojelumääräykset sen sallivat. Kaavamuutoksessa sanotaan, että yhtenä vaihtoehtona on joko asuntotuotanto tai palveluasumisen laajentaminen koulun asemakaavan alueelle. Perno-Pansio alueella on jo kaksi palveluasumisen muotoa; Höveli ja Pansion hoitokoti. Tämä on erittäin hyvä asia ikääntyvän asukasryhmän kannalta. Alueen monimuotoisuuden säilyttämiseksi ei ole kuitenkaan mielekästä, että alueelle keskittyy ainoastaan yhden ikäryhmän palveluasumisen muotoja. Aluetta tulee kehittää nimenomaan eri asukas- ja ikäryhmät huomioon ottaen. Mikäli suojelumääräykset estävät uusiorakentamisen, niin koulun aluetta tulee kehittää asukkaiden toiveiden ja tarpeiden mukaisesti. Alustavasti on ajateltu koulun liikuntatilojen säilyttämistä ja tämä on ehdottomasti kannatettavaa. Kaupungissa on jatkuva pula liikuntatiloista ja – vuoroista. Liikuntatilojen kunnostaminen toisi arvokkaan lisäyksen tiloille ja alueen asukkaille se olisi tärkeää. Liikuntamahdollisuus omalla asuinalueella tukisi myös Eviva –hankkeen tavoitteita aktiivisuuden lisäämiseksi. Liikuntatilat palvelisivat eri ikäryhmiä ja samalla Pansion alakoulu voisi myös hyödyntää sitä. Alueelle se toisi myös positiivisen sävyn. Tilaa voisi kehittää myös monitoimitila-ajatuksella: kirjasto-nuorisotila-liikunta- ja erilaiset neuvontapalvelut saman katon alle. Meitä pansiolaisia ihmetyttää kuitenkin eniten se, että alueella riittää merenrantaa kilometreittäin, mutta se ei ole asukkaiden käytössä. Merenranta on kaavoitettu suurimmaksi osaksi satama-alueeksi ja on sen myötä aidattu edelleen, vaikka toiminta on osittain siirtynyt toisaalle. Kaupunki suunnittelee tosin, että rantaa voisi avata satama-alueen kaavan ulkopuolelle, mutta se ei palvele pansiolaisia, koska suoraa kulkuyhteyttä ei ole. Koivuluodon alue on ollut vuosikymmenet asukkaiden uimarantana ja ulkoilupaikkana, mutta nyt se on merivoimien suljettua aluetta. Koivuluoto aidattiin 1980 –luvulla ja perusteena käytettiin epäsäännöllisiä harjoituksia. Tuo peruste ontuu, koska siihen saakka alue oli ollut yhteiskäytössä ilman ongelmia. Kaupungin taholta lähestyttäessä on puolustusvoimat kieltäytynyt alueen avaamisesta. Tätä tulee harkita uudelleen. Vastarannalla Ruissalossa on vapaata rantaviivaa, mikä estää sen Pansiossa.

Mistä on tasa -arvo tehty?

Kirsi Kunnaksen tunnetussa runossa kysytään ”Mistä on pienet pojat tehty, mistä on pienet tytöt tehty.” Vastaukseksi annetaan, että sokerista, kukkasista, inkivääristä tai sammakoista, etanoista ja koiran häntätupsukoista. Olemme onneksi pitkälti edenneet pois tuosta määrittelystä, mikä erottelee meitä ihmisiä sukupuolen mukaan. Jokaisella tulee olla oikeus määrittää itsensä yksilönä, eikä annettujen odotusten mukaan. Suomi on ollut edelläkävijä monissa tasa-arvon uudistuksissa, mutta tekemistä tasa-arvon eteen kuitenkin vielä riittää. Suomalainen tasokas koulutus on takuu tasa-arvoiselle yhteiskunnalle. Viime aikoina huolta on kuitenkin nostattanut poikien ja tyttöjen tasoerot peruskoulun päättövaiheessa. Tutkimuksen mukaan peräti joka kahdeksas poika ei osaa lukea sujuvasti peruskoulun loppuvaiheessa. Tämä hankaloittaa poikien jatko-opintoihin pääsyä ja sitä kautta työllistymistä. Kouluissa on otettu käyttöön tasa-arvo-ohjelmat tukemaan todellista tasa-arvoa niin eri sukupuolten kuin väestöryhmien kesken. Kaikille tulee taata yhtäläinen oikeus koulutukseen ja siihen tarvittavaan tukeen. Kuntakohtaiset erot on poistettava ja järjestettävä kaikille oikeus opetuksen yhtenevään määrään ja laatuun. Työelämän haasteena ovat miesten ja naisten samapalkkaisuus ja työehtojen yhteneväisyys. Tarvitaan yhteisiä linjauksia siihen, että jyrkkä jakautuminen sukupuolen mukaan eri työtehtäviin kapenee ja että pääsemme samapalkkaisuuteen sukupuolten välillä. Perhevapaiden ja – vastuun tasaisempi jakautuminen on konkreettinen toimenpide työelämän tasa-arvon saavuttamiseksi. Perhevapaiden jakaminen antaa molemmille vanhemmille lapsen kanssa vietettyyn aikaan ja myöskin työssäoloon ja kouluttautumiseen. Eläkekertymä jakautuu myös tasaisemmin ja kohentaa sukupuolten välistä tasa-arvoista asemaa. Meillä ei tule olla lasikattoa työssä etenemisessä, vaan uralla auttavia pitkospuita kaikkien käytettäväksi. On tärkeää kuitenkin muistaa, että kun puhutaan tasa-arvosta, niin se tarkoittaa paljon muutakin kuin sukupuolten välistä oikeudenmukaisuutta. Tasa-arvoon kuuluu ymmärtää erilaiset perherakenteet huomioiden tasavertaiset palvelut ja tukimuodot niin lapsiperheille kuin yksineläville. Yksinelävien huomioiminen omana perhekuntanaan ja menojen kohtuullistaminen ja tasavertainen tukeminen on ehdoton edellytys nykyisessä yhteiskunnassa. Tasa-arvoinen yhteiskunta ei ole tyttöjen maailma tai poikien maailma. Se ei ole tehty eripalkkaisuudesta, syrjinnästä tai epäoikeudenmukaisuudesta. Tasa-arvoinen yhteiskunta tehdään keskinäisestä huolenpidosta ja kunnioittamisesta, erilaisuuden hyväksymisestä ja välittämisestä.

Loppuun säästetty koulutus

Koulutuksesta ei ole varaa säästää enää euroakaan. Se on säästetty loppuun, mikäli tavoitteenamme on säilyttää tasa-arvoinen koulutusjärjestelmämme. Niin perus- kuin toisen asteen oppilaitokset ovat tunnollisesti säästäneet ja se säästö on otettu nimenomaan opetuksesta. Opetuksesta säästäminen tarkoittaa oppilaan oikeuksien heikentymistä ja opettajan työmäärän kuormittumista. Korkeakoulutkaan eivät ole säästyneet tältä paineelta. Tilavuokrat ja muut palveluhinnat ovat nousseet tasaisesti, mutta opetukseen eli varsinaiseen tehtävään sidottu raha on puolestaan laskenut ja valunut noihin muihin kustannuksiin. Valtionosuuksien pienentyminen on osa syy, mutta myös kunnat tekevät arvovalintoja niiden ohjaamisessa. Katse on suunnattava nyt sisältöihin ja ymmärrettävä koulutuksen merkitys nykyisen yhteiskunnan rakentajana. Tulevaisuuteen satsaaminen vaatii nyt selkeitä ratkaisuja ymmärtämällä ja kuuntelemalla opetuskentän ääntä Me tarvitsemme toimivan varhaiskasvatuslain, missä toteutuu niin työntekijän arvostus kuin lapsen kolmiportaisen tuen muodot. Tarvitsemme satsauksia perusopetuksen uuden opetussuunnitelman toteutumiseen käytännössä ja selkeitä resursseja tuen toteutumiseen lähikouluissa. Koulujen oppimistulosten alueellisia eroja on kavennettava erityisillä tukitoimilla. Toisen asteen koulutuksessa on panostettava joustavuuteen teorian ja käytännön yhdistämi-sessä. Koulutusjärjestelmän on pyrittävä reagoimaan teollisuuden muutoksiin. Tarvitaan toisen asteen opettajien koulutukseen satsaamista uusilla kehittyvillä aloilla, sekä koulutuspaikkojen ja oppisopimuskoulutuksen lisäämistä. Korkeakoulujen on saatava erikoistua vahvuusalueisiinsa ja niiden perusrahoitusta on vahvistettava. Tasokas koulutus on takuu talouskasvulle sekä tasa-arvoiselle ja oikeudenmukaiselle yhteiskunnalle.