Toimivaa lastensuojelua

Viime aikoina lastensuojelu ja lapsiin kohdistuneet väkivallan teot ovat olleet uutisotsikoissa. Keskustelu pyörii valitettavasti syyllisten hakemisessa ja siinä ketä tulee ymmärtää, ketä ei. On aika lopettaa jossittelu ja jeesustelu asian suhteen, sillä se ei auta yhtään ainoaa perhettä eikä pelasta yhtään ainoaa lasta. Se mikä auttaa, ja jopa mahdollisesti pelastaa, on teot. Näiden karmeiden lapsikuolema -uutisten jälkeen on herätty miettimään uusia toimintamalleja laajem-minkin sosiaalityön sisällä. Tällä hetkellä todellisuus on kuitenkin se, että lastensuojelun palvelut ovat käytettävissä vasta kun perheellä on asiakkuus eli kun kriteerit täyttyvät. Tällöin se useimmiten tarkoittaa jo jykeviä toimenpiteitä. Sosiaalityön paine on jälkihoidossa ja byrokratian valmistelussa. Meillä on taitavat sosiaalityöntekijät ja periaatteessa hyvään pyrkivä järjestelmä, mutta se kaatuu työmäärän alle. Ennen lastensuojelun asiakkuutta tulee olla mahdollisuus saada apua akuutteihin tilanteisiin, esimerkiksi keskusteluapua ja ennaltaehkäisevää perhetyötä. Ongelmat voivat olla monenlaisia vanhemmuuteen väsymisestä teini-iän myrskyjen aiheuttamiin ylilyönteihin. On pystyttävä vastaamaan näihin tarpeisiin. Koska kuntien sosiaalityö menee tällä hetkellä suurimmaksi osaksi korjaavaan työhön, niin tarvitaan rinnakkaisia matalan kynnyksen toimijoita. Tähän tarpeeseen onneksi vastaavat täällä Turussa järjestöpoh-jaiset toimijat kuten Ensi- ja turvakoti Luolavuoressa sekä SPR:n Nuorten Turvatalo Yliopistonkadulla. Keskeisten sijaintiensa vuoksi niihin on helppo mennä ja vastassa on ammattitaitoiset työntekijät ilman leimaavaa viranomaisstatusta. Nämä järjestöt tekevät pyyteetöntä hyvää yhteistyössä kaupungin sosiaalitoimen kanssa. Sieltä löytyy auttavat kädet, kuuntelevat korvat. On tärkeää huolehtia siitä, että nämä toimijat pystyvät jatkamaan toimintaansa jatkossakin. Nuorten Turvatalo palvelee niin nuoria kuin vanhempia. Siellä on mahdollisuus keskusteluapuun ja vertaistukeen ilman lastensuojelun asiakkuutta. Ensi- ja turvakoti auttaa kriisitilanteissa, elämänhallinnassa, antaa katon pään päälle ja ohjaa tarvittaessa muissa asioissa. Nämä ovat paikkoja mihin mennä kun ensimmäiset kriisin oireet ilmestyvät. Nämä ovat paikkoja, missä kuunnellaan ammattitaidolla ilman pelkoa leimautumisesta. Ei ole häpeä pyytää apua, on häpeä kieltää se. Näiden järjestöjen rahoitus tulee pääosin Raha-automaattiyhdistykseltä ja kunnalta. On ensiarvoisen tärkeää, että toiminta jatkuu ja sille on edellytykset. Tässä asiassa ei tule säästää, ellemme halua olla suuren laskun maksajia tulevaisuudessa. Sijoittamalla näiden toimijoiden työhön tehdään sijoitus parempaan, turvallisempaan huomiseen.

Heräsikö sinun sosiaalinen omatuntosi?

Sanna Marin herätteli kirjoituksellaan huono-osaisuudesta kollektiivista sosiaalista omaatuntoa. Ja ihan aiheellisesti. Tänään kiertelin naapurikunnan ostoskeskuksessa. Meitä oli paljon. Ja niin oli tavaraakin, joista suurin osa ei niin välttämättömiä. Takaraivossani oli tuo Marinin muistutus siitä, että paljon on myös niitä joilla ei tulisi mieleenkään tulla tuonne ostoskeskukseen, koska siihen ei ole varaa. On vara juuri ja juuri saada ruoka joka päivä pöytään. Raha menee perustarpeisiin kuten vuokraan ja ruokaan. Eikä tähän tarvitse olla työtön vaan ihan tavallinen palkansaaja. Asumiskustannukset ovat suuret erityisesti ruuhka-Suomen alueella ja se lohkaisee ison osan tuloista. Tarvitaan siis kohtuuhintaista vuokra-asumista. Välilliset verot vaikuttavat taas ruuan hintaan ja muihin kulutushyödykkeisiin. Eli kohtuullisuutta tarvitaan. Tarvitaan päätöksiä, joiden pohjana on tavallisen suomalaisen elämä. Tarvitaan ymmärrys tavallisesta arjesta sen vaatimuksineen. Päätösten pohjana on oltava tavallisen arjen realiteetit. Kaikkia ja koko maailmaa ei voi pelastaa, mutta tietoisuus siitä että maailma ei ole oikeudenmukainen on kannettava harteilla joka päivä. On pyrittävä hyvään, on pyrittävä oikeudenmukaisuuteen, on tunnistettava todellisuus ja yritettävä muuttaa sitä

Jyrkkä EI päivähoidon sijoittajayrityksille

Turussa ollaan tekemässä isoja ratkaisuja päivähoidon puolella. Viimeisten uutisten mukaan useita päiväkoteja ollaan kaupungin osalta lakkauttamassa ja sitä kautta sadoille lapsille tulee löytää uusi paikka. Kaupungissamme toimii toki eettisesti toimivia yksityisiä päiväkoteja, joista on hyviä kokemuksia omassakin perheessäni. Hoito oli laadukasta, eettisesti toteutettua ja siihen maailman aikaan kohtuuhintaistakin. Huolestuttavaa tässä tilanteessa on se, että nyt Turkuun on rantautunut sijoittajataustaiset päi-vähoitoyritykset. Aika on heille otollinen, koska maassamme velloo epäjohdonmukainen keskustelu julkisen alojen ylityöllistämisestä, mihin nimenomaan päivähoitopalvelutkin kuuluvat. Nämä yritykset säästävät henkilökunnasta ja toiminnasta. kaikki toteutetaan minimillä voittojen maksimoimiseksi. Hoidon laadun tulisi olla ensisijainen asia päivähoidosta puhuttaessa. Hoidon laadun takaa ammattitaitoinen, koulutettu työvoima eri kokemusvuosineen ja asianmu-kaiset tilat. Tämä kaikki löytyy kuntapalveluina, tosin tilojen ajanmukaisuuteen ei kaikissa yksiköissä päästä. Mitä tapahtuu sijoittajayhtiöiden rantautuessa Turkuun? Tippuuko hoidon ja tilojen laatu? Meneekö sijoittayhtiöiden etu kunnallisten toimijoiden edelle? Mihin jäävät verorahat? Mureneeko julkisten palveluiden pohja? Miten käy paikallisille yrittäjille? Valitettavasti tiedämme vastaukset, jos annamme nykyisen kehityksen jatkua. Nyt on isojen arvovalintojen paikka. Ei laiteta päiväkotihenkilökuntaa kilometritehtaalle. Taataan kaikille lapsille päivähoitopaikka. Tuetaan yhteistä hyvää. Annetaan esimerkiksi Kotkankadun päiväkodin oven käydä edelleen samaan tahtiin. Tuetaan julkisesti tuotettuja palveluja; palveluja joihin meillä kaikilla on varaa.