maanantai-mietteitä

Mietin taas tänään kuinka onnekas saan olla kun minulla on töitä. Ja vieläpä sellainen työ, mistä pidän oikein kovasti. On hienoa saada tehdä työtä lasten parissa. Toisinaan kun katson heitä, niin mietin sitä millaisen tulevaisuuden he saavat. Onko heillä töitä, puhdas luonto, terveyttä ja katto pään päällä? Tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta voin yrittää ohjata heitä oikealle tielle. Parasta lienee jos saan heidät luottamaan itseensä ja omaan osaamiseensa. Ja suuri vastuu on meillä aikusilla muutenkin, tämän päivän päätökset tulevat näkymään heidän elämässään kun ovat aikuisiässä. Ei siis hölmöillä ja tuijoteta omaan napaan vaan katsotaan eteenpäin ja otetaan vastuu päätöksistämme.

Uskonnon opetuksesta

Useat sanovat, että tämä aihe on liian vaikea poliittisesti ottaa esille. Minä kuitenkin viikoittain olen vastakkain asian kanssa oman ammattini kautta.

Evlut opetusta antaa luokanopettaja, on sitten uskossa tai ei. Muilla uskonnoilla on kuitenkin omat opettajansa, jotka ovat vakaumuksellisesti oman kirkon takana. Evlutit ovat siis huonommassa asemassa ja tästä ei koskaan puhuta!

Kouluun tarvitaan yhteinen uskontojen opetus, johon osallistuu kaikki. Kirkoille annetaan koulusta tila oman uskonnon opetukselle, mikä tapahtuu koulupäivän jälkeen.

Näin saamme laadukasta oman uskonnon opetusta ja säästymme suurilta kuljetuskustannuksilta, joita nykyinen järjestelmä luo. Tällöin uskonnon opetus ei ole pois koulun muusta resurssista vaan se tulee ulkopuolelta, kirkolta mille se kuuluu.

Ollako vai eikö olla?

Elämä tuntuu keksivän uusia kuvioita niitä pyytämättä. Työnkuva vaihtuu ikävien asioiden vuoksi ainakin hetkeksi. Siis minulla kaikki ok, mutta toisaalla eletään ikäviä aikoja ja on minun vuoro astua remmiin hetkeksi.
Mahdollisuus on hieno ja upea luottamuksen osoitus, mutta näin ei olisi toivonut sen menevän.
Olen aiemminkin kirjoittanut ja pohtinut elämän yllätyksellisyyttä, koskaan ei voi laskea tai suunnitella elämäänsä tarkalleen.
Toivon voimia työtoverilleni suuren ikävän keskellä.

Luovaa taloutta Turkuun?

Kävimme juuri demari-kulttuuriverkoston kanssa tutustumassa Logomon tiloihin. Maallikon silmin hommaa näyttäisi olevan vielä paljon, mutta insinöörin silmin ollaan aikataulussa.

Kaikkinensa ajatus luovan talouden keskuksesta on hieno, mutta toisaalta tähän aikaan mielestäni ehkä jopa epärealistinen, vai? Kasvu ei välttämättä ole ennustusten mukainen, vaikka näin toivoisin.

Toivottavasti taloudellinen vastuu ei kaadu kaupungin osaksi. Kaupungin kassa kun on tyhjä, ainakaan omien kulttuurilaitosten ylläpitämiseen ei rahat riitä. Se on sääli, jopa häpeä.